Professori Risto Soukka LUT-yliopistosta vastaa

Teksti: Katariina Krabbe

Kädenjälki viittaa ympäristöhyötyihin, joita organisaatiot voivat aikaansaada ja viestiä tarjoamalla tuotteita tai palveluita, jotka pienentävät muiden toimijoiden jalanjälkeä. Hiilikädenjälki tarkoittaa muiden toimijoiden hiilijalanjäljen pienentämistä.

Tuotteella on siis hiilikädenjälki, jos tuotteen asiakas voi sen avulla pienentää oman tuotteensa hiilijalanjälkeä. Hiilikädenjälki mitataan vertaamalla asiakkaan sovelluksessa laskettua tarjotun tuotteen hillijalanjälkeä asiakkaan baseline-ratkaisuun.

Hiilikädenjälki-termiä käytetään tuotteen positiivisten ilmastovaikutusten tunnistamiseen eri asiakkaiden käytössä. Tästä on hyötyä muun muassa tuotekehityksessä ja kaupankäyntitilanteessa.

Myös asiakas voi vertailla vastaanottamiensa tarjousten kädenjälkeä. Hiilikädenjälki voi täten auttaa yritystä tai muuta organisaatiota tekemään valintoja, jotka auttavat ilmastotavoitteiden saavuttamisessa.

Kaiken kaikkiaan hiilikädenjäljellä saadaan todellinen ilmastovaikutus nykyistä paremmin näkyviin päätöksentekotilanteessa. Kädenjäljessä ilmastovaikutus lasketaan useimmiten todellisessa toimintaympäristössä myös tuotteen käytön ja elinkaaren lopun osalta. Tällöin esimerkiksi käytössä olevien kierrätysmahdollisuuksien merkitys saadaan totuudenmukaisella tavalla esille.

Tarve metodologian kehittämiselle hiilikädenjäljen laskemista varten syntyi, koska yritykset alkoivat viestiä ympäristöraporteissaan omilla tuotteillaan saavutetusta kädenjäljestä, mutta yhdenmukainen laskentamenetelmä puuttui.

Lisäksi ainakin kemianteollisuudessa oli tunnistettu tarve sellaisen menetelmän kehittämiselle, jolla voitaisiin saada esille ne positiiviset ilmastovaikutukset, joita tuotteet asiakkaan käytössä tuovat mukanaan.

Kädenjälkeen liittyvää tutkimustyötä on tehty Harvardin yliopistossa ja Wuppertal-instituutissa, mutta heidän kehittämänsä menetelmän käyttötarkoitus on poikennut osittain meidän kehittämästämme. Se on lisäksi kattanut sustainabilityn laajemmin kuin pelkästään yhden ympäristövaikutuksen.

Minulla on outo olo. On kuin kotiin palaisi. Olin Jätehuoltoyhdistyksen hallituksessa ennen kuin siirryin Porvoon veden toimitusjohtajaksi vuonna 2012. Pidin silloin hyvänä antaa tilaa hallitustyöskentelyssä niille, jotka päivittäin ovat jäteasioiden kanssa tekemisissä. Nyt sitten kävi niin, että viime vuonna jättäydyin pois työelämästä – ainakin päivittäisestä – ja minulta kysyttiin, tulisinko takaisin. En keksinyt yhtään hyvää syytä kieltäytyä, joten lupasin olla käytettävissä. Ja sitten vielä valitsivat minut puheenjohtajaksi. No, tässä sitä nyt ollaan teidän käytettävissänne ja samalla vastuussa yhdistyksen arjesta ja tulevaisuudesta.

Kun on vastuuta, on myös valtaa. Jäte-, materiaalitehokkuus- ja ympäristöasioissa tämä pätee myös. Olen päässyt olemaan mukana erilaisissa julkisissa hankinnoissa niin ostajan kuin myyjänkin roolissa. Olen huomannut, että ostajalla on merkittävästi valtaa siinä, mihin suuntaan hän hankinnoillaan ohjaa omaa organisaatiotaan.

Jokunen vuosi sitten kasasimme joukon vesihuoltolaitoksia ja jätelaitoksia hankintarenkaaksi kilpailuttamaan jätevesilietteiden ja biojätteiden hyödyntämistä. Hankintaa edeltäneessä markkinavuoropuhelussa ja hankintaprosessin aikana käydyissä neuvotteluissa päädyimme asettamaan tiukat vaatimukset, joilla ohjattiin ratkaisua ilmastonmuutoksen torjunnan ja ravinteiden hyödyntämisen kannalta edullisimpaan suuntaan. Ilman meidän vaatimuksiamme jätteen haltijoina nuo tavoitteet olisivat jääneet toiveiksi.

Ilmastonmuutos on noussut maailmanlaajuiseksi ongelmaksi. Ympäristöalan lainsäädäntöä noudattamalla ja kansallisia tavoitteita lukemalla sitä ei pysäytetä. Vastuullisessa asemassa olevat voivat asettaa vaatimusriman korkealle. Silloin alkaa tapahtua. Muuten ei. Näin väitän kokemukseni perusteella. Voit haastaa tai kompata vaikkapa twiittaamalla meille @JHY_fi tai @saarinen_risto

terveisin

Risto Saarinen
Jätehuoltoyhdistys ry:n puheenjohtaja

– Trooppinen unelmakohde matkailijoille ja etenkin jätehuollon innovaatioille

Bali roskaisine rantoineen on malliesimerkki jätehuollon haasteista, eikä muovijäte ole ainoa ongelma. Lähialueiden pienten paratiisisaarten jätehuolto voisi avata uusia liiketoimintamahdollisuuksia myös suomalaisyrityksille.

Teksti ja kuvat: Sanna Taskila

Indonesian Bali on yksi Kaakkois-Aasian suosituimmista matkakohteista, joka houkuttelee vuosittain lähes kahdeksan miljoonaa turistia. Viime aikona se on ollut uutisissa paljon esillä jäteongelmiensa vuoksi, sillä Balin rantojen ja merialuiden roskaantuminen on tuonut kertakäyttömuovien riskit koko maailman puheenaiheeksi. Tutkimustasolla aihe on ollut pinnalla jo vuosia, ja Balia onkin kutsuttu malliesimerkiksi trooppisen Aasian jätehuollon haasteista.

Muovijätteen osalta Indonesia on maailman toiseksi suurin merien kuormittaja. Muovin lisäksi on tärkeää puhua biojätteestä, sillä niin Indonesian kuten muidenkin Kaakkois-Aasian maiden kiinteästä yhdyskuntajätteestä valtaosa on orgaanista materiaalia ja hyödynnettävissä perinteisin tavoin esimerkiksi biokaasun tuotannossa.

Tutkimustiedon perusteella Balin alueen jätekatastrofin taustalla on todennäköisesti useita keskenään vuorovaikutuksessa olevia syitä. Syiden katsotaan olevan luonteeltaan enemmän sosiaalisia, kulttuurisia ja poliittisia kuin taloudellisia tai teknisiä. Indonesian jätelain mukaan sekä valtio että hallintoalueet ovat vastuussa jätehuollosta, mutta laissa ei määritellä eri toimijoiden rooleja tai velvollisuuksia siihen liittyen.

Jätehuolto pienillä paratiisisaarilla – Case Nusa Lembongan

Osa Balin lähialueista, mukaan lukien puolen tunnin venematkan päässä Balilta sijaitseva pieni Nusa Lembonganin saari, toimii käytännössä ilman maankäyttöä säätelevää hallintomallia. Toisaalta juuri senkaltaiset trooppiset saaret tarvitsisivat huolellista kaavoitusta ja yhdyskuntateknistä suunnittelua, sillä niiden ympäristö kärsii herkästi muun muassa turismiin liittyvästä rakentamisesta ja sen lieveilmiöistä.

Lembongan voisi sijaintinsa ja vielä suhteellisen vähäisen turisminsa vuoksi helposti herättää mielikuvan myös jollain tavalla enemmän ympäristöä kunnioittaen rakennetusta lomakohteesta. Paikan päällä saaren selkein erityispiirre onkin rauhallisuus.

Valitettavasti heti seuraava havainto koskee ympäristön roskaisuutta. Kylänraitilla rakennusten välillä olevat tyhjät tilat on hyödynnetty tunkioina, joita hallitsevat savuavat roskakasat ja niissä tepastelevat kotieläimet. Siellä täällä rannan tuntumassa sijaitsee pieniä talokohtaisia kaatopaikkoja, joista vuorovesi huuhtelee osan roskista mereen.

Carmen Alfonso Navarro, jonka johtama Zero Plastic Lembongan on Balin alueen näkyvimpiä jätteisiin liittyviä kansalaisaloitteita, on todennut että Lembonganilta puuttuu jätehuolto.

Saarella on yksi virallinen kaatopaikka kierrätyskeskuksineen, josta osa jakeista toimitetaan edelleen Balin saarelle jatkokäsittelyyn. Käytännössä kyseessä on avoin ja eristämätön tunkio, jollaisia suurin osa koko maan virallisista kaatopaikoista ennakkosuunnitteluista poiketen on. Jätteiden syntypaikkakohtaista lajittelua ei käytännössä ole, eikä jätteitä kierrätetä kuin satunnaisesti. Toukkia kuhisevilta jätepusseilta ja muoviroskalta puhdasta aluetta ei tahdo löytyä edes temppelien lähistöiltä.

Kaikesta voi päätellä, että valtion ja itsehallintoalueiden aiemmin vähäinen kiinnostus Balin alueen jätehuoltoon on vaikuttanut sen tilaan merkittävästi. Alfonso Navarron mukaan juuri hallituksen heikosta panostuksesta johtuva koulutuksen puute, kokemuksen ja resurssien vähäisyys suhteessa turismin nopeaan kasvuun sekä hallinnon korruptoituneisuus ovat mahdollistaneet nykyisen ympäristökuormituksen. Siten tilanteen taustalla vaikuttavat voimakkaasti myös taloudelliset syyt.

Kehitystarpeista ja innovaatiokohteista

Tähän mennessä rahoituksen hankinta Balin jätetilanteen ratkaisemiseksi on ollut pitkälti vapaaehtoisjärjestöjen vastuulla. Indonesian hallitus on kuitenkin jo reagoinut asiaan kansallisen toimintasuunnitelman muodossa, joka keskittyy etenkin ihmisten tietoisuuden ja koulutuksen lisäämiseen, muovien käytön vähentämiseen, jätehuoltoon ja rahoitusmalleihin.

Kiertotalouden ammattilaisen näkökulmasta Lembonganin ja vastaavien pienten mutta voimakkaasti kehittyvien trooppisten saarten jäteongelma kiinnostaa muistakin kuin ympäristösyistä. Tuleva kansallinen panostus jätehuoltoon voi avata uusia liiketoimintamahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille.

Balin tapauksessa on mainittu, että jätteenkeräys on heikko lenkki, joka lyödään usein laimin vaikka se on välttämätöntä tehokkaan jätehuollon järjestämiseksi. Kierrätyksen kannalta myös syntypaikkakohtainen lajittelu on avaintekijä, joten sekä lajittelua että keräystä tukevat järjestelmät ovat tarpeellisia. Koska valtaosa jätteestä on orgaanista, seassa olevat muovit ja kartongit kontaminoituvat biojätteellä, mikä haittaa niiden jatkokäsittelyä. Lembonganilla tyypillinen näky oli tunkiolle heitetty muovinen sekajätepussi, joka kuhisi toukkia.

Biojäte talteen ja uusiokäyttöön

Trooppisissa olosuhteissa orgaaninen jäte pilaantuu nopeasti, joten sen hyödyntämiseen harvemmin asutulla alueella soveltuvat parhaiten joko kotitalous- tai yhteisökohtaiset käsittelytavat kuten kompostointi tai mädätys. Tällaiset perinteiset teknologiat eivät ole Indonesiassa vieraita, ja muun muassa eri kehitysorganisaatioiden rahoittama The Indonesia Domestic Biogas Programme on ajanut kotitalouskohtaisten biokaasureaktorien käyttöönottoa jo yli vuosikymmenen ajan. Pullonkaulana on ollut laitteistojen vähintään 200 euron investointikustannus, mikä on tuista huolimatta kotitalouksille liikaa.

Toinen tyypillinen ratkaisu on biojätteen kompostointi, jota eräät paikalliset ravintolat jo harjoittavatkin. Tähänkin on kehitetty paikallisiin oloihin soveltuvia ratkaisuja, jotka maksavat noin 100–200 euroa kotitalouden koosta riippuen. Kolmas mahdollinen vaihtoehto voisi olla hyönteisten, esimerkiksi sirkkojen kasvatus, jolloin kotitalous voisi tuottaa joko eläinrehua tai ihmisravinnoksi sopivaa proteiinia omaan käyttöönsä. Kuten tunkioista voi päätellä, orgaaninen jäte soveltuu erinomaisesti myös toukkien kasvatukseen.

Rakentaminen on kehittyvillä turismialueilla merkittävä kuormittaja. Lembonganin ja muiden vastaavien saarien rakennusjätteen käsittely muualla on haastavaa, sillä tavaraliikenne hoidetaan pienten alusten avulla. On kuitenkin todennäköistä, että rakennusjätteen polttokelpoiset osat päätyvät polttoon ja keraamiset materiaalit uusiokäytetään esimerkiksi paikallisten asumuksissa jollain aikavälillä.

Kertakäyttömuovit ovat orgaanisen materiaalin jälkeen tärkein jätejae. Muovien käytön vähentäminen on pitkällä aikavälillä välttämätöntä, mutta nykytilanteessa myös muovien keräys ja käsittely tulisi tehdä houkuttelevaksi.

Kertakäyttömuovien vähentämiseksi Balilla on joissain ravintoloissa esillä juomavesisäiliö, josta asiakas saa täyttää vesipullonsa ja drinkit juotiin metallisten pillien läpi. Vaikkakin metallipillien pesu ja käyttömukavuus voivat muodostua haasteeksi, on selvää, että paikallisten yritysten intresseissä on irtisanoutua muoviroskan tuottamisesta.

Yksittäisen asukkaan tai turistin tasolla roskaamista voidaan ehkäistä parhaiten esimerkin voimalla, sillä roskaisessa ympäristössä yksilön kynnys roskata madaltuu. Tässä tapauksessa ensisijainen tapa motivoida paikallisia kohti siistiä ympäristöä voisi olla elinkeinomahdollisuuksien lisääntyminen esimerkiksi jätteiden uusiokäytön sekä turistien positiivisen palautteen kautta. Turistien roskaamista voisi mahdollisesti vähentää lisäämällä jäteastioita suosittuihin kohteisiin.

Tarjottavien ratkaisujen mittakaavan ja kulujen suhteen on oltava tarkka. Tutkimustiedon mukaan esimerkiksi Balin alueella jäteongelman ratkaisumallit ovat nykyään vahvasti polarisoituneet ja tarjolla on joko suuren mittakaavan teollisia tai pienen mittakaavan yhteisökeskeisiä malleja, vaikka parhaiten toimivat voisivat löytyä jostain niiden kokoluokkien välimaastosta. Mainittu biokaasulaitoksen investointi taas tarkoittaa paikallisella tasolla jopa puolen vuoden palkkaa.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että tehokas jätehuolto ja kierrätyksen maksimointi Lembonganin kaltaisilla alueilla kaipaa todennäköisesti kokonaismalleja, joissa yhdistetään eri ratkaisuja eri mittakaavoissa luovasti ja kustannustehokkaasti jokaisen alueen ominaispiirteet huomioon ottaen. Yksittäisten teknologioiden osalta on tärkeää kehittää tarpeeksi edullisesti hankittavia ja operoitavia laitteistoja. Lisäksi laitteistojen elinkaaren loppupää on huomioitava, jotta ympäristökuormituksen vähentämiseen tarkoitettu teknologia ei tuota lisää jätettä kehittyville alueille.

Artikkeli perustuu kirjoittajan tutkimustyöhön ja opintomatkaan Indonesian Balille ja sen lähialueille lokakuussa 2019. Matka rahoitettiin osittain Jätehuoltoyhdistyksen stipendillä. Kirjoittaja on työskennellyt pitkään kiertotalouden ja sivuvirtojen parissa yliopistossa ja asiantuntijayrityksissä. Tällä hetkellä hän toimii Mikko Ahokas Consulting Oy:ssa erikoisasiantuntijana ja työskentelee päivittäin erilaisten jätteisiin liittyvien toimeksiantojen parissa. Yhteystieto:[email] sanna.taskila@macon.fi[/email]

Lähteet:

Antara. Comparison of Four Patterns of Management of Coastal Tourism Destinations in Bali-Indonesia. E-Journal of Tourism, [S.l.], mar. 2016. ISSN 2407-392X.

Gahukar. Edible insects farming: efficiency and impact on family livelihood, food security, and environment compared with livestock and crops. Insects as Sustainable Food Ingredients. 2016. 85-111.

The Government of the Republic of Indonesia 2017. Indonesia’s national plan of action on marine plastic debris. 2017-2025.

The Indonesia Domestic Biogas Programme kotisivut osoitteessa http://www.snv.org/project/indonesian-domestic-biogas-programme-. Vierailtu 07.01.2019.

Indonesia Organic virtuaalijulkaisu osoitteessa http://www.indonesiaorganic.com/waste-management/ecobali-recycling-composting. Vierailtu 03.01.2019.

Kurniawan ym. Vulnerability assessment of small islands to tourism: The case of the Marine Tourism Park of the Gili Matra Islands, Indonesia. Global ecology and conservation 6 (2016): 308-326.

MacRae. Solid waste management in tropical Asia: what can we learn from Bali?. Waste Management & Research 30.1 (2012): 72-79.

MacRae & Rodic. The weak link in waste management in tropical Asia? Solid waste collection in Bali. Habitat International 50 (2015): 310-316.

Munawar ym. The development of landfill operation and management in Indonesia. Journal of Material Cycles and Waste Management (2018): 1-15.

Rangoni ym. Social dynamics of littering and adaptive cleaning strategies explored using agent-based modelling. Journal of Artificial Societies and Social Simulation 20.2 (2017).

Zero Plastic Lembongan kotisivut osoitteessa https://zeroplasticlembongan.com/. Vierailtu 23.10.2018.

Balin jäteongelman taustoista yleisellä tasolla:

• Ylen toimittajan Jenny Matikaisen artikkeli massaturismista ja jätteistä Balilla osoitteessa https://yle.fi/uutiset/3-10211962
• Brittiläisen sukeltaja julkaisema video muoviroskapyörteestä BBC:n jakamana osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=5ij0CKuwei4
• Suomalaisen Eira Talkan blogiteksi aiheesta osoitteessa https://www.seikkailijattaret.fi/bali-paratiisi-vai-kaatopaikka/