Pohjois-Pohjanmaalla valmistetaan piippuharkkoja, joiden raaka-aineena käytetään muun muassa metalliteollisuuden masuunikuonaa. Savupiipun hiilijalanjälki pienenee, kun käytössä ovat kiertotalouden periaatteet.

Teksti Riina Nygrén Kuva SSPT

Miksi valmistatte piippuharkkoja teollisuuden sivuvirroista, Suomen Savupiipputeollisuus Oy:n toimitusjohtaja Esa Päivärinta?

Maailmalla piippuharkkojen raaka-aineeksi murskataan muun muassa tulivuorien laavakiveä, jota rahdataan maasta toiseen rouheena tai valmiina harkkoina. Me tuotamme vastaavia harkkoja kotimaisesta kuonasta, jota syntyy raudan valmistamisesta ja kierrätyslasin käsittelystä. Reseptiikasta noin 95 % on teollisuuden ylijäämää, joten meidän ei tarvitse käyttää niin paljon luonnosta kerättyä tai louhittua materiaalia. Myös kuljetusmatkat ovat lyhyitä, kun raaka-aineet tulevat Suomesta.

Miksi masuunikuona on hyvä raaka-aine piippuharkkoihin?

Masuunikuona jää yli rautamalmin sulattamisesta, eli se kestää korkeita lämpötiloja ja on erittäin paloturvallista.

Nikkelipitoista masuunikuonaa käytetään myös paljon betonirakentamisessa, ja sitä ajetaan esimerkiksi pelloille parantamaan maaperän laatua.

Millainen kysyntä valmistamillanne piippuharkoilla on?

Kiinnostus kasvaa koko ajan. Ympäristöasiat alkavat kiinnostaa myös teknisissä tuotteissa, ja moni kuluttaja haluaa valita kotimaisen tuotteen. Liikevaihtomme on kolminkertaistunut alkuvuonna 2022, ja teimme juuri jälleenmyyntisopimuksen Baltiaan.

Tehtaan puolesta meillä olisi kapasiteettia panostaa vientiin enemmänkin, mutta rahdin kustannus- ja ympäristövaikutuksia pitää punnita suhteessa sivuvirtojen käytöstä syntyvään hiilihyötyyn.

Monet ovat huolissaan puun polttamisen pienhiukkaspäästöistä. Miltä tulisijojen tulevaisuus vaikuttaa?

On hyvä, että ympäristötekijät kiinnostavat ihmisiä. Modernit tulisijat kehittyvät jatkuvasti yhä puhtaammin polttaviksi, ja kierrätysmateriaalit voivat osaltaan olla pienentämässä tulisijan hiilijalanjälkeä yhdessä ekologisesti valmistetun savupiipun kanssa.

Jätehuollon merkitys energiantuotannossa muuttuu tulevaisuudessa.

Teksti Anne Ignatius

Suomessa huomattava osa kotitalousjätteistä päätyy jätteenpolttolaitokseen. Polttaminen on paitsi hyvä tapa päästä eroon sekajätteestä myös tehokas tapa ottaa talteen energiaa.

Sekajäte on kuitenkin niukkeneva energianlähde. Kun ihmiset ja yritykset lajittelevat roskansa entistä tehokkaammin, sekajätettä syntyy entistä vähemmän poltettavaksi.

Lajittelemmeko me jo liikaa, siis energiantuotannon näkökulmasta?

– Emme, sanoo Energiateollisuus ry:n energiantuotannon asiantuntija Karoliina Muukkonen.

– Lähtökohta ei voi olla se, että sekajätteen määrä pysyy samana. Meillä on EU:n ja Suomen kierrätystavoitteet, joihin olemme sitoutuneet.

Mukaan päästökauppaan?

Kaikkialla Euroopassa jätteenpolttoa ei nähdä positiivisessa valossa. Jätteenpolton vastustajat haluavat siirtyä kaatopaikoilta suoraan sataprosenttiseen kierrätykseen, eivät hävittää jätettä.

Brysselissä keskustellaan parhaillaan muun muassa siitä, pitäisikö jätteenpoltto ottaa mukaan päästökauppaan.

Muukkosen mukaan päästökauppa olisi jätteenpolttolaitoksille ongelmallista, koska ne eivät voi itse vaikuttaa poltettavan jätteen määrään eivätkä koostumukseen. Laitokset polttavat sitä, mitä jätehuolto heille kuljettaa.

Toinen EU:n ajankohtainen aihe on niin sanottu kestävän rahoituksen taksonomia. Se on luotu finanssialan työkaluksi. Tarkoitus on selvittää, millainen eri sektorien toiminta on kestävää ja miten esimerkiksi eri energiantuotannon muotoja kohdellaan.

Epäselvää on, miltä osin jätehuoltosektoria katsotaan taksonomian mukaisesti. On mahdollista, että mukaan menee vain vaarallinen jäte.

– Kaikki on auki. Kysymys on äärimmäisen politisoitunut.

Päästöjä vähennettävä

Joka tapauksessa energialaitoksissa mietitään, kuinka energiaa tuotetaan, jos poltettavan jätteen määrä pienenee. Joko sekajätettä pitää korvata muilla polttoaineilla, tai pitää ottaa käyttöön muita, polttoon perustamattomia tuotantomuotoja, kuten hukkalämpöjen hyödyntämistä.

Yksi visio on se, että kaukolämpöä aletaan tuottaa pienydinreaktoreilla.

Samalla jätehuollon päästöjä pitää saada alas. Suomen tavoite on vähentää päästöjä pitkällä aikavälillä 30 prosenttia.

Yksi keino on ympäristöministeriön ja alan kesken solmittava Green deal -sopimus. Sen tavoitteena on vähentää jätteenpolton päästöjä ja nostaa jätehuollon kierrätysastetta.

Jätehuoltopäivillä 2022 järjestetään torstaina 6.10. paneeli ”Jätehuollon rooli tulevaisuuden energiatuotannossa”. Keskustelemassa mm. europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen ja Gasumin biokaasuntuotannon johtaja Ari Suomilammi.

Gasumin biokaasuntuotannosta vastaava johtaja Ari Suomilammi on työskennellyt kaasualalla yli 30 vuotta.

Teksti Anne Ignatius Kuvat Susanna Kekkonen

Ari Suomilammin työ tuskin käy yksitoikkoiseksi. Hän työskentelee Gasumin biokaasuntuotannosta vastaavana johtajana, ja alalla tapahtuu nyt todella paljon.

Erityisen kuumia ja ajankohtaisia kysymyksiä on Suomilammin mielestä kaksi. Ne kumpikin liittyvät Venäjän Ukrainassa aloittamaan sotaan.

Gasum on kasvattanut biokaasun tuotantoaan määrätietoisesti jo viiden, kuuden vuoden ajan, mutta maailmantilanteen takia tuotanto on saanut lisää vauhtia. Kysyntä kasvaa jatkuvasti, kun yhä useammat raskaat ajoneuvot ja teollisuus siirtyvät biokaasuun.

Niin kauheaa kuin sota onkin, niin Gasum on yksi sen hyötyjistä.

– Sota on havahduttanut ihmiset ymmärtämään, miten paljon käytämme neitseellisiä resursseja.

Kierrätetty lannoite kiinnostaa

Toinen kuuma kysymys liittyy ravinteiden ja lannoitteiden saatavuuteen. Ennen sotaa huomattava osa Suomen maatalouden typpipohjaisista lannoitteista pohjautui Venäjältä tuotuun ureaan, jota valmistetaan maakaasun avulla.

Lannoitteen valmistuksen hiilidioksidipäästöt ovat siis valtavat.

Pelloilla on mahdollista käyttää myös kotimaisia, kierrätettyjä ravinteita, joiden kasvihuonekaasupäästöt ovat paljon pienemmät. Ravinteita saadaan biokaasuntuotannosta.

Kun biomassaa mädätetään biokaasuksi, massasta jää jäljelle mädätysjäännöstä. Jäännös sisältää paljon arvokasta typpeä ja fosforia, jotka voidaan hyödyntää esimerkiksi lannoitteena. Kuten maakaasu myös fosfori on ehtyvä luonnonvara.

– Sota on havahduttanut ihmiset myös siihen, että prosessin aikana syntyvät ravinteet todella kannattaa käyttää hyödyksi, Suomilammi sanoo.

Aikaisemmin kierrätysravinteista valmistettua lannoitetta on ollut vaikea saada kaupaksi. Viljelijöiden mielestä sitä on ollut hankala käyttää, eikä laatu ole ollut tasaista.

Sota on nostanut lannoitteiden hintoja ja vaikeuttanut saatavuutta. Kierrätetty lannoite on alkanut kiinnostaa yhä useampia viljelijöitä.

– Olemme pitkään yrittäneet viestittää, että ravinteet ovat arvokkaita. Nyt arvostus alkaa löytymään.

Biojäte talteen ja energiaksi

Biokaasun markkinat ovat isot, mutta tuotantomäärät vielä pienet. Gasum tuottaa tällä hetkellä biokaasua noin terawattitunnin vuodessa. Maakaasua yritys toimittaa noin 25 terawattituntia vuodessa.

– Siinä on iso matka kurottavaksi.

Yksi terawattitunti riittää noin 100 000 henkilöauton vuosittaiseksi polttoaineeksi. Määrää varten tarvitaan miljoona tonnia biojätettä.

Gasumin tavoite on nostaa biokaasun tuotanto 4 terawattituntiin vuodessa vuoteen 2025 mennessä. Tavoitteeseen se aikoo päästä paitsi rakentamalla uusia laitoksia myös laajentamalla vanhoja.

Ruotsiin on suunnitteilla viisi lantapohjaista biokaasulaitosta, joista yhden rakentaminen alkaa tänä vuonna. Suomessa yksi suunnitelmista on tehdä yhteistyötä Oulun Energian kanssa.

Tarkoitus on kehittää menetelmä, jolla sekajätteen seassa oleva biojäte voidaan hyödyntää. Toistaiseksi energiaa menee paljon hukkaan, kun biojätettä poltetaan sekajätteen seassa.

Ari Suomilammi sanoo, että hän ei ole menettänyt toivoaan sen suhteen, että ihmiset oppisivat lajittelemaan biojätteen.

Mutta pakkauksiin jää helposti marinadia ja muuta soosia. Nekin on Suomilammin mukaan tärkeää saada talteen.

Kiertotalous motivoi

Ari Suomilammi on työskennellyt kaasualalla yli 30 vuotta. Aluksi hän työskenteli venäläisen maakaasun ja kaasuverkostojen parissa. Hänen tehtävänsä oli varmistaa, että kaikki toimi.

Kun Suomilammi siirtyi biokaasun pariin, Gasum aloitti lähes nollasta.

Gasum osti biokaasualan yrityksiä, integroi ne osaksi toimintaansa ja laajensi liiketoimintaa. Nyt Gasum toimii Suomen lisäksi Ruotsissa ja Norjassa.

Suomilammin mielestä työn yksi hienoja puolia on se, että ihmiset eri maissa ovat hyvin motivoituneita toimimaan yhdessä kiertotalouden eteen.

– Meillä on hyvä tiimi.

Ari Suomilammi on mukana Jätehuoltopäivien paneelissa keskustelemassa aiheesta ”Jätehuollon rooli tulevaisuuden energiatuotannossa”.

Kuka Ari Suomilammi?

Työskentelee Gasumilla biokaasuntuotannon johtajana.

Opiskellut Turussa insinööriksi 80-luvulla. Lisäksi tehnyt töiden ohessa MBA-tutkinnon Aalto-yliopistoon ja kauppatieteiden maisterin tutkinnon Lappeenrannan yliopistoon.

Asuu Kouvolan Käpylässä.

Harrastaa murtomaahiihtoa, golfia ja pesäpallon seuraamista.

Haaveilee tekevänsä golfissa hole in onen. ”Kaverini ovat sen tehneet, mutta minä en vielä koskaan, vaikka olen pelannut pitkään.”