Opinnäytetyö: Yritysten metallijäte kiertää hyvin

JätePlus 2/2021 21.7.2021

Tuore opinnäytetyö selvitti, kuinka iso osa yritysten tuottamasta energia- ja rakennusjätteestä on metallipakkauksia. Tietoa voi hyödyntää tulevaisuudessa esimerkiksi päätöksenteossa ja uusien tutkimusten kehittämisessä.

Kysymykset Anne Ignatius Vastaukset Tapio Vänniä

Energia- ja ympäristöinsinööri Tapio Vänniä selvitti tuoreessa opinnäytetyössään, kuinka suuri osa elinkeinoelämän tuottamasta energia- ja rakennusjätteestä on metallipakkauksia.

Miksi päätit tarttua juuri tähän aiheeseen?

Halusin tehdä työn aiheesta, jossa yhdistyvät sekä käytännön havainnointi että teoreettinen pohdiskelu tieteelliseltä kannalta. Kyseinen työ vaikutti myös tärkeältä siksi, että kun luonnonvarat vähentyvät, kiertotalouden merkitys korostuu entisestään.

Mikä on tutkimuksesi keskeinen tulos?

Saimme tietää, kuinka paljon elinkeinoelämän tuottamasta energia- ja rakennusjätteestä on metallipakkauksia.

Pääasiassa tutkittavat erät sisälsivät metallia. Niistä 1–8 prosenttia oli metallipakkauksia. Metallipakkauksista suurin osa oli metallipurkkeja ja tyhjiä aerosolipakkauksia, ja niistä noin 7 prosenttia oli kansia, korkkeja ja vannenauhoja.

Tutkimuksessa huomioitiin se, että metallipakkausten määrä luonnollisesti vaihtelee kussakin jäte-erässä. Pakkausten lajittelijat ovat myös saattaneet tehdä inhimillisiä virheitä, sillä he lajittelivat pakkaukset käsin oman havaintokykynsä perusteella perehdytyksen jälkeen.

Miksi on tärkeää tietää, kuinka suuri osa jätteestä on metallipakkauksia?

Koska siitä voidaan tehdä karkeita päätelmiä elinkeinoelämän metallipakkausten kierrätyksestä. Tietoa voidaan mahdollisesti hyödyntää tulevaisuuden päätöksenteossa, kun päätetään uusista kierrätystavoitteista. Päätöksenteko helpottuu, kun sille on pohjana mahdollisimman laajaa ja kattavaa tilastokantaa takana.

Mistä ja miten näytteet kerättiin?

Näytteet kerättiin kesäkuun ja marraskuun välillä vuonna 2020 Kouvolan, Kauttuan sekä Porin alueelta. Kokoomanäytteet toimitettiin Porin Aittaluotoon Mepak Kierrätys Oy:n yhteisön kautta.

Energia- ja rakennusjäte esisuodatettiin sähkömagneetin läpi, minkä jälkeen kokoomanäytteet toimitettiin Aittaluotoon lajittelua ja analyysiä varten.

Millaisia haasteita aineiston keruun aikana ilmeni?

Toisinaan näyte-eriä lajitellessa huomattiin, että osa tutkittavista metallikappaleista oli muotoutunut hankalasti tunnistamattomiin muotoihin matkalla asiakkailta lajittelutiloihin. Silloin oli toisinaan vaikea selvittää, kuuluivatko ne rejektiin eli hylättyyn jakeeseen vai etsittyihin metallipakkauksiin. Etsityt metallipakkauset taas jaettiin kolmeen eri jakeeseen: kansiin ja korkkeihin, tyhjiin purkkeihin ja tyhjiin aerosolipulloihin.

Mikä työssä innosti sinua eniten?

Mielenkiintoisinta oli päästä vetämään omaa projektia, josta olin itse vastuussa. Näin pääsin oppimaan myös tätä puolta työelämästä. Käytännönläheisessä projektissa pääsin sen lisäksi tutustumaan jätehuoltoon aivan eri tasolta, koska koulun aiheeseen liittyvät kurssit käsittelivät asiaa teoriassa.

Mikä yllätti?

Lähinnä se laaja kirjo erilaisia esineitä, joita lajitteluun asti oli päätynyt niin rakennus- kuin energiajätteessäkin. Varsinaisten metallipakkausten lisäksi löytyi muun muassa kunnosta päätellen hukattuja työkaluja, rännin palasia, muutama kauan sitten hylätty lelu ja paikoitellen paljon hautalyhtyjen kynttilöitä.

Miten jätehuoltoala voi hyödyntää työsi tuloksia?

Mahdollisuuksia on monia. Esimerkiksi lajittelusta voidaan oppia sen kannalta, mitä vastaavanlaisissa tutkimuksissa pitää jatkossa ottaa huomioon ja mitä ehkä kannattaa tehdä eri tavalla.

Tuloksien vertailtavuuden kannalta hyväksi todettu systeemi oli pitää lajittelun päätarkastaja samana koko tutkimuksen ajan, koska toinen tarkastaja saattaisi tulkita saman kappaleen eri tavalla ja näin tulokset olisivat huonosti vertailukelpoisia.

Energia- ja ympäristötekniikan insinööri Tapio Vänniän opinnäytetyö Metallipakkausten osuus elinkeinoelämän jätteessä valmistui kevättalvella 2021. Työtään varten hän sai Jätehuoltoyhdistyksen stipendin.

Tutkimus: Kaivosteollisuuden sivukivillä voidaan korvata luonnonkivimateriaaleja

JätePlus 1/2021 22.2.2021

Jotta kaivosteollisuudessa syntyviä mineraalivarantoja voidaan hyödyntää ympäristötehokkaasti, tarvitaan uusia menetelmiä ja lähestymistapoja.

Teksti Jutta Kaisanlahti

Suomessa käytetään rakentamiseen vuosittain merkittävä määrä, lähes 100 miljoonaa tonnia, neitseellistä luonnonkiviaineista. Asukasmäärään suhteutettuna se tekee Suomesta yhden EU:n suurimmista kiviaineksen käyttäjistä.

Valtaosa luonnonkiviaineksista käytetään julkisen sektorin rakennushankkeissa. Etenkin suurissa kasvukeskuksissa luonnonkiviainesta on kuitenkin heikosti saatavilla voimakkaan infrastruktuurin kehityksen vuoksi.

Laadukkaita luonnonkiviaineksia ei esiinny tasaisesti ympäri maata. Pitkät kuljetusmatkat kasvattavat ympäristökuormitusta ja rakentamiskustannuksia.

Lisäksi kiviainesta kierrätetään ja uusiokäytetään EU-tasoon verrattuna edelleen vähän, vaikka Suomen hallitusohjelman kiertotalouden tavoite – jätteetön ja hiilineutraali yhteiskunta – on mahdollista saavuttaa nimenomaan vaihtoehtoisia, uusiomateriaaleja hyödyntämällä.

Kaivosteollisuudessa syntyvillä sivukivillä voitaisiin korvata luonnonkivimateriaaleja infrarakentamisessa. Sivukiveä on mahdollista käyttää teiden alusrakenteiden pengertäytteenä ja päällysrakenteen jakavassa ja jopa kantavassa kerroksessa sekä päällystekerroksen raaka-aineena. Sivukiven hyödyntäminen edellyttää aina ympäristökelpoisuuden lisäksi kiviaineksen teknisen laadun selvittämistä.

Lappeenrannan yliopistoon tekemässäni diplomityössä tutkin kaivosteollisuuden sivukivien hyödyntämistä kehittäviä toimintatapoja infrarakentamisen näkökulmasta. Lisäksi tutkin prosesseja, joilla sivukiviainekset saadaan tasavertaisiksi luonnonmaa- ja kiviainesten kanssa.

Case-tutkimusosiossa tarkasteltiin, miten Kittilän kunnassa sijaitsevan Agnico Eagle Finland Oy:n kultakaivoksen sivukiveä on mahdollista käyttää tulevassa infrahankkeessa.

Työhön kuului myös haastattelututkimus, jossa selvitettiin sivukiven käytön kehitysmahdollisuuksia infrarakentamisen näkökulmasta.

Haastatteluihin osallistui muun muassa ympäristölupaviranomaisia, rakennuttajia ja metallimalmien ja teollisuusmineraalien louhintaa toteuttavien yritysten asiantuntijoita. Haastatteluissa nousi esille etenkin se, että lainsäädäntöä pitäisi kehittää.

Merkittävin peruste lisätä uusiomateriaalien käyttöä infrahankkeissa on se, että niillä voidaan säästää kustannuksissa. Uusiomateriaalia voidaan myös käyttää vähemmän kuin luonnonkiviainesta, jos käyttö huomioidaan jo suunnitteluvaiheessa ja luonnonkiviainesten käytölle asetetaan selkeät käyttöä rajoittavat tavoitteet.

Merkittävä osa luonnonkiviainesten käytön kustannuksista ja ympäristökuormituksesta muodostuu niiden käsittelystä ja kuljetuksesta. Jos maa-ainesottoalue ei sijaitse infrahankkeen läheisyydessä, luonnonkiviainesten hyötykäyttö ei välttämättä ole kustannustehokasta, koska kuljetusmatkat ja kasvihuonepäästöt kasvavat.

Asian voi ratkaista korvaamalla luonnonkiviainesmateriaalin ainakin osittain uusiomateriaaleilla, jotka soveltuvat teiden rakentamiseen.

Jotta kaivosteollisuudessa syntyviä mineraalivarantoja voidaan hyödyntää ympäristötehokkaasti, tarvitaan uusia menetelmiä ja lähestymistapoja.

Jos päätöstavoitteet asetetaan osaksi infrahankesuunnittelun ohjausta ja päätöksentekoa, voidaan materiaalitehokkuus huomioida nykyistä paremmin. Materiaalitehokkuus on sidoksissa kasvihuonekaasupäästöihin ja kustannuksiin, minkä takia infrahankkeiden päätöksenteon tueksi tulisi kehittää päästölaskentamenetelmiä.

Esimerkiksi diplomityössäni laskin, että parhaimman ja huonoimman vaihtoehdon välillä on mahdollista vähentää päästöjä noin 20 % ja säästää kustannuksia yli puolella miljoonalla eurolla.

Kaivosteollisuudessa kiertotalouskonseptia on toteutettu vähän, vaikka kiertotalous mahdollistaisi taloudellista, ympäristöllistä ja sosiaalista hyväksyttävyyttä. Yhteiskunnallisten arvojen muutos ja asenne kaivostoimintaan heijastuu toimijoiden imagoon, minkä vuoksi kaivosteollisuuden tulisi toiminnassaan tukea kiertotaloutta tehokkaammin.

Kaivostoiminnan laajeneminen Suomessa lisää merkittävästi jätemateriaalien määrää ja on siten myös kiertotalouden keskeisiä haasteita.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa syntyvästä jätteestä 76 % on kaivosjätettä. Suurin osa kaivannaisteollisuudessa läjitettävistä sivukivistä on laadultaan samanlaisia kuin infrarakentamisen tarpeisiin erikseen louhittavat luonnonkiviainekset. 

Kirjoittajan diplomityö ”Kaivannaisteollisuuden sivuvirtojen hyödyntäminen tierakentamisessa Lapin maakunnan alueella” valmistuu keväällä 2021. Työtään varten hän sai Jätehuoltoyhdistyksen stipendin.