Siivotessani sähköpostiani havahduin siihen, että jätehuolto on pinnalla monella eri tasolla juuri nyt.

Valtioneuvosto julkisti äskettäin arvion kestävän kehityksen tavoitteiden tilanteesta. Suomi yhdessä muiden YK-maiden kanssa on sitoutunut 17 kestävän kehityksen tavoitteen saavuttamiseen vuoteen 2030 mennessä. Vaikka Suomi kansainvälisesti onkin menestynyt hyvin, tavoitteiden toteutumiseen on vielä matkaa. Suurimpina haasteinamme pidetään ilmastonmuutosta ja kulutusta. Kansallisten indikaattoriemme perusteella yhdyskuntajätteen tilanne arvioidaan huonoksi.

Maaliskuussa Euroopan komissio raportoi kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman toteutuksesta. Euroopan tasolla lupaavaa ja edistyksellistä on esimerkiksi EU:n strategia muoveista kiertotaloudessa. Konkreettisin toimi lienee tiettyjen kertakäyttöisten muovituotteiden kieltäminen. Heinäkuussa 2018 voimaan tullut jätelainsäädäntökehys toi mukanaan uudet kunnianhimoiset kierrätysasteet. Edistystä tapahtuu, mutta kuten komission varapuheenjohtaja Frans Timmermans on todennut, paljon on vielä tehtävä, jotta kiertotalous toimisi moitteetta. Konkreettisia toimia tarvitaan.

Helmikuussa Valtioneuvoston kanslia julkaisi selvityksen yhdyskuntajätteen kierrätyksen lisäämisestä Suomessa. Toivottavasti julkaisu herätti alan toimijoita. Sen mukaan kierrätystavoitteisiin pääseminen edellyttäisi tulevaisuudessa pakkausten erilliskeräyksen ulottamista jokaiseen taajamassa sijaitsevaan kiinteistöön. Muutos olisi suuri.

Yhdyskuntajätteiden kierrätysasteen tavoitteita ei saavuteta, vaikka saavuttaisimme pakkausjätteille asetetut kierrätystavoitteet. Keräyksen tehokkuutta pohdittaessa olisi tarpeen tarkastella myös pakkausten ja muiden samoista materiaaleista koostuvien yhdyskuntajätteiden yhteiskeräystä. Hyvänä käytännön esimerkkinä tällaisesta on laajasti käytössä oleva metallipakkausten ja muun pienmetallin hyvin toimiva yhteiskeräys. Seuraavalla hallituksellamme on edessään merkittäviä päätöksiä, joilla ohjataan jätehuoltoa kohti tavoitteita.

Suomessa useat alueelliset toimijat ovat tehneet selvityksiään eri jätemateriaalien erilliskeräysvelvoitteiden kiristämisen vaikutuksesta kierrätysasteeseen, kustannuksiin ja päästöihin. Itsekin kokoan parhaillaan lähtötietoja selvityksen pohjaksi. Yleisesti tähän mennessä tehdyt selvitykset ovat tukeneet erilliskeräyksen laajentamista nykyistä selvästi pienempiin kiinteistöihin. Kun muutosta lähdetään viemään käytännön toimiksi, vaikuttaa se laajasti ihmisten jätehuoltoon.

Tällä viikolla postiini kilahti yhteydenotto haja-asutusalueelta. Asiakas kantoi huolta oman naapurustonsa lajittelumahdollisuuksien kehittymisestä kaiken pöhinän kohdistuessa taajamiin. Suomi on harvaan asuttu maa, mutta ekopisteiden lisäksi palvelua halutaan lähemmäksi arkea. Viestittelyn jälkeen asukkaat miettivät nyt mahdollisuutta perustaa yhteinen kierrätyspiste naapureiden kanssa.

Ylen I love muovi -kampanja on ainakin minun sähköpostissani konkretisoitunut käytännön paikallisina toimina. Uusia asunto-osakeyhtiöitä liittyy muovipakkausten erilliskeräykseen selvästi aikaisempaa vilkkaammin.

Olen tehnyt töitä jätehuollon parissa lähes 20 vuotta. Tuona aikana koko ajan on ollut tunne, että isojakin asioita on saatu tehtyä. Mutta vaikka asiat ovat kehittyneet, meillä on edessä todennäköisesi suurin haasteemme – tarvitsemme loikan.

Saavutamme tavoitteet vain kaikkien toimijoiden yhteistyöllä. Meillä on suuri työ tehtävänä. Ja monta sähköpostia.

Marko Printz
Jätehuoltoyhdistyksen hallituksen varajäsen

Patentoidulla menetelmällä raskasmetallit saadaan liukenemattomaan muotoon.

Teksti: Katariina Krabbe

Ylöjärveläisyhtiö Global EcoProcess Services Oy on kehittänyt ja patentoinut epselöinniksi kutsumansa menetelmän, jolla voidaan puhdistaa raskasmetalleja teollisuuden jätevesistä ja voimalaitostuhkasta.

Yrityksen tausta ulottuu 15 vuoden taakse Vesa Rissasen galvanointiyritykseen. Se käsitteli alihakintana lentokoneen osia Valmetin lentokonetehtaalle.

– Ympäristölainsäädäntö vaati, että galvanointihapot piti toimittaa silloiselle Ekokemille vaarallisen jätteen käsittelyyn. Tämä merkitsi pienelle yritykselle puolen miljoonan euron vuosikuluja, ja hydrometallurgina ja kemistinä Rissanen alkoi kokeilla, voisiko hapot saada vähemmän haitalliseen muotoon. Hän onnistuikin kehittämään menetelmän, jolla saatiin lopputulokseksi puhdasta vettä sekä täysin liukenematonta monimetallisakkaa, Global Ecoprocess Servises Oy:n eli tuttavallisemmin Epsen toimitusjohtaja Jouni Jääskeläinen kertoo taustoista.

Kaupunki testasi veden ja antoi luvan kaataa sen viemäriin, ja monimetallisakka saatiin toimittaa normaalille kaatopaikalle. Tavoiteltu säästö saatiin aikaiseksi.

Sittemmin lentokonetehdas suljettiin ja Rissasen liiketoiminta loppui. Vuonna 2012, kymmenen vuoden jälkeen, Rissanen ja Jääskeläinen alkoivat pohtia, voisiko taannoin kehitetyillä kaavoilla tehdä jotain muutakin.

– Talvivaaran vesiongelmat olivat silloin tapetilla, ja me hankimme kaivoksen jätevettä ja testasimme laboratoriossa, toimisivatko kaavat. Yllätykseksemme huomasimme, että ne toimivat, ja näin laajensimme pelkästä galvanointi- ja peittausbisneksestä teollisuuden vaarallisiin jätteisiin.

Neljä patenttia

Menetelmän toimivuutta testattiin ja todistettiin. Nyt menetelmällä on neljä patenttia.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan menetelmä toimii siten, että teollisuuden vaaralliseen jäteveteen liuotetaan EPSE-kemikaalia ja pumpataan jäteveden sekaan. Ph:ta säätämällä metallit sakkautetaan. Sakka on sitten helppo vain suodattaa vedestä erilleen.

– Vesi on suodatuksen jälkeen niin puhdasta, että sen voi kierrättää takaisin teolliseen prosessin. Tai jos prosessissa ei tarvita vettä, sen voi myös laskea viemäriin, Jouni Jääskeläinen kertoo.

Jos metallisakka sisältää metalleja, joilla on käyttöarvoa, se voidaan sulatossa ottaa uudelleen käytettäväksi. Jos tämä ei ole kannattavaa, sakka voidaan käsitellä normaalina kiinteänä jätteenä, sillä metallit ovat siinä liukenemattomassa muodossa.

Nyt menetelmää jatkotestataan useiden lisenssiasiakkaiden kanssa.

Yksi partnereista on Vantaan Energia, joka testaa epselöintimenetelmää yhdyskuntajätteen poltossa syntyvän tuhkan puhdistamiseen ympäristölle haitallisista raskasmetalleista. Tavoitteena on, että sillä olisi ensi vuonna maailman ensimmäinen tuhkan puhdistuslaitos, jolloin puhdistettua tuhkaa voitaisiin jatkossa käyttää vaikka maanrakentamiseen.

– Projektin ensimmäisessä vaiheessa todennetaan, että epselöinti toimii. Kesän aikana siirrytään vaiheeseen kaksi, jossa todennetaan metallien talteenotto, Jääsekeläinen kertoo.

Tuhka liuotetaan ensin nestemäiseen muotoon, jotta se voidaan epselöidä. Se on kuitenkin kannattavaa, jos menetelmällä saadaan raskasmetallit talteen.

– Menetelmä sopii modifioituna miltei mihin tahansa teollisuuteen.

EU-rahan turvin maailmalle

Puolentoista vuoden aikana Epse on kasvanut kolmen hengen pajasta 15 henkilöä työllistäväksi kansainväliseksi yritykseksi.

– Olemme palkanneet lisää kemistejä sekä myyntihenkilöstöä viemään keksintöämme maailmalle, Jääskeläinen kertoo.

Hiljattain maailmanvalloitus nytkähti eteenpäin, kun EU myönsi Horizon 2020 –ohjelmasta 1,9 miljoonan euron rahoituksen menetelmän viemiseksi ympäri Eurooppaa.

– Tämä oli alkavalle yritykselle erittäin tärkeä tuki, ja tämä vauhdittaa vientiponnisteluita. Neuvottelut ovat jo käynnissä muun muassa Ranskassa, Keski-Euroopassa, Kiinassa ja Etelä-Afikassa.

Potentiaalisia asiakkaita riittää, sillä menetelmä on edullinen, yksinkertainen ja ainoa, missä monimetallisakka saadaan liukenemattomaan ja ympäristölle vaarattomaan muotoon.

– Pelkästään kaivosteollisuuden arvion mukaan jätevesien puhdistamisen maailmanmarkkina on noin viisi miljardia dollaria. Kun mukaan otetaan kaikki muukin teollisuus, missä syntyy jätevesiä, päästään ainakn kymmenkertaiseen lukuun, Jääskeläinen sanoo.

Tammikuussa päättyneessä nelivuotisessa HISER-hankkeessa kehitettiin toimintamalleja rakennusten lajittelevaan purkuun sekä konsepteja eri rakennusjätejakeiden kierrätykseen.

Teksti: Tuuli Teittinen ja Margareta Wahlström

EU-maat tuottavat vuodessa yli 350 miljoonaa tonnia rakennus- ja purkujätettä, ja määrän odotetaan kasvavan. EU:n kiertotalouspaketin mukaan rakennus- ja purkujätteestä tulee vuoteen 2020 mennessä kierrättää vähintään 70 prosenttia.

Purkujätteen hyödyntämistavoitteen lisäksi suunnitteilla on jätelajikohtaisia kierrätys- ja hyödyntämistavoitteita, jotka ohjaisivat hyödyntämään myös painoltaan kevyempiä ja kokonaismäärältään pienempiä jätevirtoja nykyistä tehokkaammin. HISER-hankkeessa on kehitetty uusia ratkaisuja rakennus- ja purkujätteiden talteenottoon ja kierrätykseen.

HISER* on EU:n Horisontti 2020-ohjelmaan kuuluva hanke, jonka tavoitteena oli kehittää ja demonstroida uusia kustannustehokkaita ratkaisuja rakennus- ja purkutoiminnassa syntyvien jätteiden talteen ottamiseen ja kierrätykseen. Nelivuotinen hanke käynnistyi vuonna 2015 ja päättyi tammikuussa 2019. Hanketta koordinoi espanjalainen Tecnalia ja siihen osallistui yhteensä 24 partneria yhdeksästä eri maasta (Suomi, Belgia, Hollanti, Espanja, Ranska, Italia, Puola, Saksa ja Sveitsi). Suomesta hankkeessa mukana ovat olleet Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy sekä pk-yritykset Conenor Oy, KS Laatuenergia Oy ja Tiihonen Ismo.

Hankkeessa on etsitty uusia toimintamalleja rakennusten lajittelevaan purkuun muun muassa kehittämällä uusia työkaluja rakennuksen tietomalliin (Building Information Model, BIM) ja kehitetty uusia konsepteja erilaisten rakennusjätteiden (mm. puu-, betoni-, kipsi-, tiili- ja keramiikkajäte) kierrätykseen. Hankkeessa kehitettyjä uusia teknologia- ja tuoteratkaisuja on testattu demonstraatiohankkeissa ja myös ratkaisujen ympäristövaikutukset sekä taloudelliset vaikutukset on arvioitu. Lisäksi hankkeessa on pyritty tunnistamaan ilmiöitä, jotka nykyisin haittaavat lajittelevaa purkua, sekä ohjauskeinoja, joilla voitaisiin edistää jätemateriaalien hyödyntämistä.

Rakennuksen tietomalli BIM työkaluna lajittelevassa purkamisessa

Lajitteleva purku on edellytys rakennus- ja purkujätteiden tehokkaalle kierrätykselle. Epävarmuus syntyvän rakennus- ja purkujätteen määrästä ja laadusta hankaloittaa kierrätystä.

Rakennuksen tietomalli (BIM) on digitaalinen tietoaineisto, joka sisältää tietoja rakennusprosessista ja rakennuksesta koko sen elinkaaren ajalta mahdollistaen esimerkiksi mallinnuksen ja eri vaihtoehtojen vertailun.

HISER-hankkeessa on kehitetty rakennusten lajittelevan purkamisen tueksi rakennuksen tietomalliin pohjautuva Smart BIM – Selective Demolition (BIM-SD) -työkalu. Työkalu helpottaa ja systematisoi ennen purkamista tehtävää purkumateriaalien määrän ja laadun arviointia ja parantaa tiedon luotettavuutta.

BIM-SD -työkalua on testattu useissa purkuhankkeissa, joissa työkalun avulla tehtyjä arviointeja purkumateriaalien määristä verrattiin perinteiseen, piirustusten avulla tehtyyn arviointiin sekä toteutuneisiin materiaalimääriin.

Demonstraatiohankkeista saatujen kokemusten perusteella työkalun avulla saatiin tarkempia arvioita purkumateriaalien määristä kuin vanhoilla menetelmillä, mutta työkalussa on vielä kehitystarpeita, jotta sen käytöstä saadaan sujuvaa ja luotettavaa.

ADR-kuivaerotusteknologian käyttö betonijätteen lajittelussa

HISER-hankkeessa on testattu teollisessa mittakaavassa kuivaerotusteknologian (Advanced Dry Recovery, ADR) käyttöä betonijätteen lajittelussa. ADR-teknologia perustuu kineettiseen energiaan, jonka avulla katkaistaan hienojakoisten partikkelien ja materiaalissa olevan kosteuden väliset sidokset. Menetelmä on kehitetty Hollannissa ja sitä on käytetty erityisesti jätteenpolton pohjakuonan erottelussa. ADR-teknologian avulla voidaan erotella murskatusta betonijätteestä kiviaines, jota voidaan käyttää uuden betonin raaka-aineena. ADR-erottelun seurauksena kiviaines saadaan erilleen hienoaineksesta ja betonijätteen sisältämistä epäpuhtauksista.

HISER-hankkeessa ADR-menetelmän käyttöä teollisessa mittakaavassa demonstroitiin onnistuneesti Hoornin kaupungissa Hollannissa. Hankkeessa arvioitiin myös ADR-menetelmän käytön ympäristövaikutukset ja taloudelliset vaikutukset. Arvioinnin mukaan ADR-menetelmän käytöstä saadut hyödyt korostuvat silloin, kun hyödynnetään laitteiston siirrettävyyttä, jolloin tarve kuljettaa suuria määriä betonijätettä paikasta toiseen vähenee. Hankkeessa tutkittiin myös, miten ADR-menetelmällä eroteltua hienoainesta voitaisiin hyödyntää sementin valmistuksessa.

Tiilijätteestä uusia tiiliä

Keraamisten tiilien maailmanlaajuinen vuosituotanto on noin 1 400 miljardia yksikköä ja tiilien kysynnän odotetaan nousevan tulevaisuudessa. Tiilien valmistuksessa käytetyn saven louhinta on energiaintensiivistä ja vaikuttaa haitallisesti maisemaan, joten tiilien valmistukseen pyritään löytämään korvaavia materiaaleja. HISER-hankkeessa tutkittiin rakennus- ja purkutoiminnasta peräisin olevan tiilijätteen hyödyntämistä uusien tiilien raaka-aineena. Hankkeessa kehitettiin sisäkäyttöön tarkoitettuja onttoja poltettuja savitiiliä, joissa 10 % raaka-aineista korvattiin purkutoiminnassa muodostuneella tiilijätteellä. Tiiliä testattiin ensin laboratorio-olosuhteissa ja myöhemmin tehtiin laajamittaisempia tuotantotestejä. Tiilet, joiden valmistuksessa oli käytetty raaka-aineena tiilijätettä, olivat laadultaan yhtä hyviä kuin vertailukohteena käytetyt tavanomaisista raaka-aineista valmistetut tiilet. Materiaalien korvaamisesta saadut talous- ja ympäristöhyödyt olivat kuitenkin vähäisiä, sillä tiilien valmistusprosessi on hyvin energiaintensiivinen. Valmistusprosessin energiankulutusta vähentämällä olisi mahdollista saavuttaa suurempia ympäristöhyötyjä.

Kipsijätteen talteenotto ja kierrätys

Yksi HISER-hankkeen tavoitteista oli kehittää kipsijätteen talteenottoa ja kierrätystä rakennus- ja purkujätteestä. Hankkeessa kehitettiin pienehkö liikuteltava laitteisto, jonka avulla kipsilevyistä voidaan erottaa paperi ja kipsi toisistaan. Talteen otettua kipsijätettä voidaan hyödyntää raaka-aineena uusien kipsilevyjen valmistuksessa.

Demonstraatiohankkeessa testattiin kipsilevyjä, joiden valmistuksessa oli käytetty 7 prosenttia kierrätyskipsiä. Hankkeessa kehitetyn kipsijätteen kierrätysratkaisun taloudellisten vaikutusten ja ympäristövaikutusten selvityksessä havaittiin, että ratkaisu voi auttaa vähentämään ympäristövaikutuksia, mutta taloudellisesta näkökulmasta ratkaisu ei ole yhtä hyödyllinen. Kipsijätteen erottelua muusta rakennus- ja purkujätteestä tulee kehittää edelleen.

Uusia innovaatioita puun kierrätykseen

HISER-hankkeen suomalaiset toimijat etsivät uusia ratkaisuja puun kierrätykseen kehittämällä rakennus- ja purkujätteen puuosasta kuitu-muovikomposiitteja, joita voidaan käyttää rakennusmateriaalina. KS Laatuenergia Oy keräsi rakennus- ja purkujätetoiminnasta syntynyttä puuta sekä mineraalivillaeristejätteitä, jotka Ismo Tiihonen prosessoi komposiittien valmistukseen soveltuvaan muotoon. Komposiittien valmistuksessa käytettiin sekä puhdasta että maalattua puujätettä. Conenor Oy valmisti useita komposiitteja vaihtelevilla koostumuksilla sisältäen puujätettä, muovijätettä sekä mineraalivillajätettä ja VTT analysoi materiaalikoostumukseltaan erilaisten komposiittien mekaanisia ominaisuuksia. Tulosten perusteella rakennusjätepuu eri fraktioineen soveltuu erittäin hyvin korkealuokkaisten puukomposiittituotteiden valmistukseen.

Komposiittien soveltuvuutta rakennusmateriaaliksi testattiin demonstraatiohankkeessa käytännön olosuhteissa. Metsähallitus tilasi Evon retkeilyalueelle uuden polttopuuvajan, joka valmistettiin hankkeessa kehitetyistä puu-muovikomposiiteista. Demonstraatiohankkeen tekninen toteutus onnistui hyvin ja demonstraatio osoitti, että kierrätysmateriaaleista valmistettu komposiitti on mahdollinen vaihtoehtoinen materiaali pienissä ulkorakenteissa kuten ulkovajoissa ja -varastoissa.