Syksyn värit olivat parhaimmillaan, kun Jätehuoltoyhdistyksen järjestämät Jätehuoltopäivät 2019 jäivät taakse. Jätehuoltopäivistä jäi mieleeni positiivisuus ja iloisen jälleennäkemisen tunnelma.

Monipuolinen ohjelma ja keskustelut toivat esiin sen, kuinka näemme tulevaisuuden mahdollisuudet ja haasteet. Viime aikojen maailmanlaajuinen keskustelu ilmastonmuutoksesta ja kiertotaloudesta on asettanut jätehuollon ja materiaalikierron vahvempaan asemaan kuin koskaan ennen. Kiertotalouden kiihdyttäminen kaikilla toimialoilla on tarpeen, jotta saadaan aikaan tarvittavia muutoksia.

Vuoropuhelua on lisättävä ja vastuuta on otettava aivan uudella tavalla, jotta voimme saavuttaa Suomelle asetetut tavoitteet. Enää yksistään jätehuollon toimijoiden toimenpiteet eivät riitä. On mietittävä uusia innovaatioita muun muassa tuotantoon, energiaratkaisuihin, liikenteeseen, rakentamiseen, sosiaali- ja terveydenhuoltoon. On tehtävä tehokasta yhteistyötä ja rikkoa rajoja enemmän kuin koskaan ennen.

Lajittelu on tehtävä kuluttajalle entistä helpommaksi ja viestintää tehostettava, jotta materiaali saadaan kiertoon. Ihmiset pitää saada ymmärtämään, että heidän osuutensa on äärimmäisen tärkeä. Sillä tavalla heidät motivoidaan mukaan toimintaan sekä kotona että työelämässä.

Haasteena on nopeasti muuttuva lainsäädäntö. Lainsäädännön epävarmuus vaikuttaa investointipäätöksiin. Markkinatalous on hyvä draiveri kehittymiseen ja tehokkuuteen, mutta hidastaako lainsäädäntö tätä tällä hetkellä? Tehokas kiertotalous vaatii investointeja ja rohkeaa kiertotalousjohtajuutta yrityksiin, kuntasektorille ja lainsäädäntöön.

Kiertotalouden eteenpäin vieminen vaatii muutosta kaikilla elämänaloilla ja kaikkialla niin kaupungissa kuin maaseudulla. Alueellinen erilaisuus on huomioitava siten, että kokonaisuus toimii ja tukee kestävää kehitystä.

Me jokainen vaikutamme tulevaisuuteen yksilönä ja alan ammattilaisena. Jätehuoltopäivien paneelikeskustelun perusviesti oli, että yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteiden suuri loikka on tehty. Nyt on tehtävä ratkaisuja, jotka vievät eteenpäin yhdessä eri toimijoiden kesken. Eli suurta loikkaa ei enää oikeastaan tule, vaan monta pientä. Niiden myötä Suomen kiertotalous viedään kestävällä tavalla eteenpäin.

Opiskelija Iina Koskinen päätti Jätehuoltopäivät puheenvuoroon, jossa hän haastoi meidät, kiertotalousasiantuntijat, tekemään ympärillä olevista läheisistämme kiertotalousasiantuntijoita. Otetaan tämäkin haaste vastaan!

Syysterveisin
Satu Estakari
Jätehuoltoyhdistyksen hallituksen jäsen

Kreate Oy:lle ja Aalto-yliopistolle tehdyssä diplomityössä tutkittiin betonimurskeen tuotantoon liittyvää lainsäädäntöä ja erilaisia betonimurskeen tuotantotapoja. Selvisi, että lainsäädäntö aiheuttaa epäselvyyksiä.

Teksti: Sami Häkkinen

Infrarakentaminen vaatii suuria määriä kiviaineksia. Esimerkiksi kilometrin mittainen maantie vaatii kiviainesta arviolta 17 000–24 000 tonnia.

Suomessa neitseellisiä sora- ja kiviainesvarantoja on vielä runsaasti. Varannot kuitenkin sijaitsevat yhä kauempana kasvukeskuksista, joissa valtaosa rakentamisesta tapahtuu.

Tämä lisää kuljetuksista aiheutuvia kustannuksia ja hiilidioksidipäästöjä. Eräillä jätejakeilla, kuten betonimurskeella ja energiantuotannon tuhkilla, voidaan korvata luonnon kiviaineksia maarakentamisessa.

Rakentaminen erityisesti kasvukeskuksissa tapahtuu usein vanhoille teollisuusalueille, joissa on jo rakennuksia ja rakenteita. Uudistuotannon tieltä nämä vanhat rakenteet puretaan, jolloin esimerkiksi betoni- ja tiilijätettä syntyy lähempänä rakentamista kuin jos rakentamisessa käytettäisiin esimerkiksi luonnonkiviainesta.

Toimintamallilla tarkoitetaan prosessia, johon kuuluvat betonijätteen kuljetus, varastointi, käsittely ja hyödyntäminen maarakentamisessa. Erilaisissa toimintamalleissa muun muassa kuljetukset tai käsittelyn sijainti vaihtelevat. Eroavaisuuksia on myös muun muassa siinä, millaisia lupia tarvitaan.

Diplomityössä toimintamallit jaettiin kolmeen tyyppiin käsittelyn sijainnin mukaan: kiinteä laitosmainen tuotanto, tuotanto purkutyömailla sekä tuotanto hyödyntämiskohteessa.

Diplomityön kokeellinen osio piti sisällään päästölaskentaesimerkin ja asiantuntijahaastatteluja. Haastateltavina oli viranomaisia, konsultteja, betonimurskeen tuottajia, hyödyntäjiä ja tilaajia.

Päästölaskentaesimerkeissä keskityttiin ainoastaan hiilidioksidipäästöihin. Infrarakentamisen päästölaskennalle ei ole luotu vielä kansallisia ohjeita, minkä vuoksi päästölaskennan tekeminen oli haastavaa.

Ohjeiden puuttumisen takia päästölaskennassa keskityttiinkin ainoastaan kuljetuksen aiheuttamiin CO2-päästöihin. Päästölaskenta toteutettiin yhdessä VTT:n kanssa.

Yksi diplomityön mielenkiintoisimmista havainnoista oli se, että betonijätteen käsittelyyn liittyvät lupa- ja ilmoitusmenettelyt eivät ole yksiselitteisiä.

Esimerkiksi purkutyömailla voidaan tapauskohtaisesti murskata betonijätettä ilman ympäristölupaa, meluilmoituksella. Siihen kaivattaisiin tarkempia ohjeistuksia. Usea haastateltava piti menettelyä lainsäädännön vastaisena.

Betonijätteen käsittelyyn kaivattiin muutenkin yhtenäisempää ja sujuvampaa ilmoitus- tai rekisteröintimenettelyä, sillä ympäristöluvan käsittelyajat ovat pitkittyneet.

Haastatellut asiantuntijat eivät missään nimessä pitäneet ympäristölupaa huonona menettelynä, mutta betonin murskauksen ympäristövaikutuksiin nähden he pitivät sitä ylimitoitettuna menettelytapana.

Tuleva End of Waste -asetus (EoW) on muuttamassa betonimurskeiden hyödyntämistä merkittävästi. Asetus mahdollistaisi sen, että tietyt kriteerit täyttäessään betonimurske ei olisi enää jätettä, vaan sitä voisi hyödyntää tavallisen kiviaineksen tapaan.

Tuleva valtioneuvoston asetus jättäisi kuitenkin purkutyömailla melupäätöksen nojalla tuotetut betonimurskeet kokonaan asetuksen ulkopuolelle, jolloin iso osa Suomessa tuotetuista betonimurskeista olisi edelleen jätettä, vaikka kaikki asetuksen vaatimat ominaisuudet täyttyisivät. Tämä olikin myös yksi niistä syistä, joiden vuoksi asiantuntijoiden mielestä lainsäädäntöön tulisi saada selvyys. Näin mahdollisimman iso osa Suomessa tuotetuista betonimurskeista saataisiin EoW-asetuksen pariin ja jalostettua mahdollisimman korkeatasoiseksi tuotteeksi.

Diplomityöllä haluttiin tuoda esille erilaisia tapoja tuottaa betonimursketta maarakentamiseen. Työn taustalla on uudistunut valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (VNa 843/2017), jossa betonimurskeen tuotanto on rajattu ympäristöluvallisiin laitoksiin ja purkutyömaille. Käsittelyn eli murskauksen ei tarvitse tapahtua samalla kiinteistöllä, jolla itse purkaminen tapahtuu.

Diplomityöllä selvitettiin, voisiko purkutyömaan sijasta betonimursketta tuottaa hyödyntämiskohteessa, kuten maanrakennustyömaalla, ilman ympäristölupaa. Tämä toisi esimerkiksi maanrakennus- sekä purkuyrityksille lisää mahdollisuuksia jätteen asianmukaista hyödyntämistä varten.

Betonimurskeen ympäristövaikutukset tunnetaan laajalti, mutta pitkäaikaisvaikutuksia pohjavesiin ei ole kattavasti selvitetty.

Tulevaisuudessa olisi erityisen tärkeää selvittää, aiheutuuko betonimurskeen käytöstä pitkän aikavälin vaikutuksia pohjaveteen. Tutkimalla betonimurskeen pohjavesivaikutuksia voidaan varmistua betonimurskeen käytön mahdollisuuksista ja rajoitteista.

Kirjoittaja työskentelee Kreate Oy:n kiertotalous- ja ympäristöyksikössä projekti-insinöörinä. Hänen diplomityönsä Betonijätteen hyödyntämisen toimintamallit maarakentamisessa valmistui syksyllä 2019. Työtään varten hän sai Jätehuoltoyhdistyksen stipendin.

Kodeissa, yrityksissä ja palveluissa syntyvän jätteen kierrätystä aiotaan lisätä huomattavasti. Mutta miten, siitä on eri näkemyksiä.

Teksti Anne Ignatius

Tiukille menee, että uusi jätelaki saadaan valmiiksi annetussa aikataulussa. Luvassa on olennaisia muutoksia lakiin ja lähes kaikkiin jätealan asetuksiin.

Direktiivi asettaa aikarajaksi heinäkuun. Siihen saakka jäsenmailla on aikaa panna uudistukset täytäntöön.

– Aikataulu on tiukka, ja isoja kysymyksiä on vielä auki, sanoo ympäristöministeriön ympäristöneuvos Riitta Levinen.

Yksi avoin kysymys on se, miten pakkausjätteen kiinteistökohtainen erilliskeräys organisoidaan ja kustannetaan. Kysymys on muovi-, kartonki, metalli- ja lasipakkausten keräämisestä.

Ympäristöministeriön asettama, lakiuudistusta pohjustanut työryhmä esittää, että kunnat ja pakkausjätteiden tuottajat velvoitetaan yhteistyöhön. Esityksen mukaan kunnat järjestävät keräyksen ja tuottajat maksavat siitä osan.

Eripuraa sisällöstä

Esityksen laatinut työryhmä ei päässyt sisällöstä yhteisymmärrykseen. 18 jäsenestä vain 6 oli tyytyväisiä. Loput jättivät mietintöön täydentävän tai eriävän näkemyksen.

Työryhmän varapuheenjohtajana toiminutta Riitta Levistä erimielisyys ei yllättänyt.

– Tämä on ollut valitettavan tyypillistä jätealalla. Sidosryhmillä ei ole ollut riittävästi valmiutta tehdä kompromisseja.

Yksimielinen työryhmä oli esimerkiksi siitä, että jätteiden erilliskeräystä pitää lisätä. Jos esitys menee läpi, jätteiden erilliskeräys tulee pakolliseksi 5 huoneiston ja sitä suuremmille asuinkiinteistöille.

Lisää kuluja vai parempaa bisnestä?

Joitakuita alan toimijoita uusi jätehuoltolaki huolestuttaa. He pelkäävät, että se tuo vain lisää velvoitteita ja kustannuksia. Jotkut taas näkevät, että uudistus lisää työpaikkoja ja bisnesmahdollisuuksia.

Levisen mukaan velvoitteita on pakko lisätä.

– On jo kokeiltu, saadaanko jätehuoltoa tehostettua ilman lakisääteisiä yksityiskohtaisia erilliskeräysvelvoitteita. Se tie ei vienyt eteenpäin, joten jotain radikaalimpaa on tehtävä, hän kommentoi Tampereella Jätehuoltopäivillä pitämänsä esityksen lopuksi.

Uusi lainsäädäntö etenee kuitenkin vaiheittain ja lähtee liikkeelle maltillisesti, hän sanoo.

– Jos pehmeämmillä keinoilla päästään eteenpäin, ei lakisääteisiä velvoitteita tarvitse enää myöhemmin kiristää.