Europarlamentaarikon mielestä liian moni raaka-aine kiertää jätehuollon kautta.

Teksti Anne Ignatius Kuvat Susanna Kekkonen

Tavallisesti kokoomuksen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen lentää aamulennolla, mutta haastattelupäivänä hänen koneensa lähtee vasta iltapäivällä. On parlamentin täysistuntoviikko, joten kone ei suuntaa Brysseliin vaan Strasbourgiin.

Perillä Pietikäinen menee suoraan työhuoneelleen, jättää laukut, rientää istuntosaliin ja palaa työhuoneeseensa. Hän lukee sähköpostit, kertaa seuraavan työpäivän työlistan ja lähtee hotellille.

Seuraavana aamuna kello soi puoli kuudelta.

Pietikäinen on työskennellyt europarlamentaarikkona huhtikuusta 2008. Sinä aikana työ on muuttunut yhä hektisemmäksi ja ammattimaisemmaksi.

– Työ on vähintään yhtä tiivistä kuin ministerin homma.

Kiertotalous työllistää meppejä

Aikataulu on tiivis, ja niin on myös käsiteltävien asioiden lista. Pelkästään ympäristöön ja kiertotalouteen liittyviä asioita on tulossa Pietikäisen pöydälle huikea määrä. Isoimmat niistä ovat Fit for 55 eli 55-valmiuspaketti ja biodiversiteettistrategia.

55-valmiuspaketin tavoitteena on vähentää EU:n kasvihuonekaasujen päästöjä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Biodiversiteettistrategian tavoitteena on pysäyttää luontokato myöskin vuoteen 2030 mennessä.

Lisäksi käsiteltäviksi ovat tulossa ainakin tuottajavastuudirektiivi, pakkausjätedirektiivi, rakennusdirektiivi, akkudirektiivi, jätedirektiivi, ekosuunnitteludirektiivi ja tekstiilistrategia.

Näistä Pietikäisen lempiaiheita ovat tekstiili- ja ekosuunnitteludirektiivit, jos on pakko mainita muutama.

Ekosuunnittelu takaa sähkölaitteen kierrätettävyyden

Ekosuunnitteludirektiiviä rukatessaan europarlamentaarikot käsittelevät muun muassa sitä, voisiko maahantuojan velvoittaa vastaamaan Euroopan ulkopuolella valmistettujen, energiaa käyttävien tavaroiden ympäristövelvoitteista.

Ekosuunnittelun eli ekodesignin tarkoitus on parantaa energiaa käyttävien laitteiden energiatehokkuutta ja pienentää niiden ympäristövaikutuksia. Tavoite on esimerkiksi se, että kierrätettävyys huomioidaan entistä paremmin jo tavaran suunnitteluvaiheessa.

EU aikoo korvata vanhan ekosuunnitteludirektiivin uudella, tiukemmalla asetuksella. Pietikäinen kannattaa lainsäädännön tiukentamista.

Toisin kuin ehkä voisi olettaa, maahantuojat eivät Pietikäisen mukaan mitenkään katekorisesti vastusta niitä koskevien ympäristövelvoitteiden kiristämisestä. Sen sijaan moni jäsenmaa vastustaa.

Tekstiilejä ei pitäisi polttaa

Myös tekstiilien valmistus ja kierrättäminen kaipaavat Pietikäisen mielestä huomattavasti tiukempaa lainsäädäntöä.

Parlamentin käytävillä puhutaan, että tulevan tekstiilistrategian pitäisi kieltää kertakäyttövaatteiden valmistaminen. Siis sellaisten, jotka eivät kestä ensimmäistäkään pesua ja joita ei voi edes korjata.

Sisältö on vielä kuitenkin auki, ja uutisoitavaa siitä lienee aikaisintaan keväällä.

Pietikäinen toivoo, että uuteen direktiiviin kirjataan ainakin se, että myymättä jääneitä tekstiileitä ei saa polttaa eikä viedä kaatopaikalle.

Käyttämättä ja myymättä jääneet vaatteet ovat kasvava ongelma.

– Jos mitään ei tehdä, tekstiiliteollisuuden päästöt ohittavat vuonna 2035 energiantuotannon ja liikenteen päästöt.

Aktiivisimmat lobbarit voittavat

EU:ssa tehdään tietenkin myös huonoja päätöksiä. Sirpa Pietikäisen mielestä yksi tuoreista epäonnistumisesta on se, että fossiilisten polttoaineiden tukia ei ole saatu poistettua.

Toinen floppi on hänen mielestään EU:n yhteinen maatalouspolitiikka eli CAP. Siinä on Pietikäisen mielestä pielessä ihan kaikki. Hänen mukaansa maanviljelijät pakotetaan toimimaan ilmastoa haittaavasti, vaikka he eivät haluaisi.

– Esimerkiksi luomutuotantoon siirtymistä ei tueta riittävästi eikä haitallisten torjunta-aineiden käytöstä luopumiseen kannusteta.

Konservatiiviset kannat ovat voittaneet, koska niitä on lobattu enemmän. Politiikassa lobbaajilla on paljon valtaa, oli kyse mistä asiasta tahansa.

– Muutosvastarintaa edustavien puoli on aina voimakkaampi ja suurempi kuin niiden, jotka ajavat muutosta.

Tämä kannattaa myös ympäristön puolesta taistelevien muistaa. Kun muutosta vastustavat lobbaavat, kannattaa muutosta toivovien lobata vielä enemmän.

Lisää erilliskeräyksiä

Yksi kiertotalouden epäkohdista on Sirpa Pietikäisen mielestä se, kuinka jotkut materiaalivirrat kiertävät. Toistaiseksi liian moni raaka-aine kiertää jätehuollon kautta, missä ei Pietikäisen mielestä ole järkeä.

– EU:ssa raaka-aineilla pitäisi olla yhteiset säännöt. Nyt kuitenkin jokainen jäsenmaa haluaa tehdä asiat omalla tavallaan.

Myös Suomi pitää Pietikäisen mukaan kiinni omista tavoistaan. Yksi pinttyneistä tavoista liittyy jätteiden keräämiseen.

Hänestä jätteille pitäisi luoda enemmän omia erilliskeräyksiä samaan tapaan kuin PET-pulloille on luotu.

– Eivät pullotkaan käy ensin jätelaitoksella ennen kuin ne käytetään uudelleen.

Radikaalit muutokset ovat mahdollisia

Pietikäinen ei kaipaa Suomen politiikkaan. Hän kokee, että meppinä hän voi tehdä paremmin sitä, mikä hänelle on tärkeää: ympäristön ja talouden yhteensovittaminen ja ihmisoikeuksien turvaaminen.

Muutosten aikaansaaminen tuntuu usein hitaalta ja takkuiselta. Toisaalta vielä Pietikäisen lapsuudessa ja nuoruudessa moni asia oli toisin.

Heidän postiluukustaan pudotettiin lappuja, joissa kehotettiin laittamaan ruokakomeroihin DDT:tä hygieniatason parantamiseksi.

Irwin lauloi Lievestuoreen Liisasta. Kappaleella hän otti kantaa Lievestuoreen sellutehtaan ympäristöpäästöihin. Metsäteollisuuden mielestä oli käsittämätöntä, että tehtaiden pitäisi puhdistaa jätevetensä, vaikka puhdistaminen ei tuota mitään.

– Ajat voivat muuttua, ja aika lyhyelläkin aikavälillä voidaan tehdä radikaalejakin muutoksia.

Kuka Sirpa Pietikäinen

Työskentelee neljättä kautta kokoomuksen europarlamentaarikkona.

Opiskellut Helsingin kauppakorkeakoulussa, josta valmistunut kauppatieteiden maisteriksi.

Asuu Brysselissä ja Hämeenlinnassa puolisonsa ja kissansa kanssa.

Harrastaa Lukemista. Haastatteluhetkellä hänellä on kesken kaksi kirjaa: Susanna Shoren Lauseita ja vesinokkaeläimiä (SKS 2020) ja Babtiste Morizotin Manièrs d´être vivant (Actes Sud 2020).

Haaveilee Vaellusreissusta, sieniretkestä, kissanpennuista ja siitä, että hänen vanhuutensa olisi pitkä ja iloinen.

Muokattu 24.11. kello 11.55. Poistettu väite, että Sirpa Pietikäinen asuu äitinsä kanssa. Hänen äitinsä kuoli joulukuussa 2021.

Kauppakeskus Rediin Helsinkiin on avattu hävikkiruokakauppa Loop. Se rikkoo ennakkoluuloja ja jakaa tietoa ruokahävikin vähentämisestä.

Teksti Maija Huitu Kuva Heidi Uppa

Mistä hävikkiruoka tulee kauppaanne, hävikkiruokakauppa Loopin toiminnanjohtaja Heidi Uppa?

Hävikkiruoka tulee Loopiin pääosin elintarviketeollisuuden ja kaupan ylijäämänä sekä erilaisista tapahtumista. Lisäksi saamme jonkin verran lahjoituksia.

Elintarviketeollisuuden ylijäämällä tarkoitetaan ylijäämää, jota syntyy, kun valmistaja, esimerkiksi meijeri, valmistaa enemmän tuotteita kuin se myy. Valmistajat päättävät tuotantomäärät kysyntäennusteiden tai ennakkotilausten mukaan, mutta aina kysyntä ei vastaa jo tuotettujen tuotteiden määrää. Tätä hävikkiä myymme Loopissa.

Millaisia tuotteita Loopissa myydään?

Esimerkiksi kuivatuotteita, mausteita, juomia, tuoretuotteita kuten, kasviksia ja hedelmiä, kasviproteiineja ja pakastettuja valmisruokia. Tuotevalikoimamme ei ole vakio, vaan se vaihtelee saatavilla olevien hävikkituotteiden ja lahjoitusten mukaan.

Tavoitteemme on edistää kiertotaloutta ja kestävää ruokakulttuuria. Siksi pyrimme myymään erityisesti ilmastoystävällisiä tuotteita, kuten kasviproteiineja ja kasvipohjaisia välipaloja.

Miksi on hyväksyttävää tehdä bisnestä ruokahävikillä, vaikka hävikistä pitäisi päästä eroon?

Ruokahävikkiä syntyy yhä, vaikka elintarviketeollisuuden, logistiikan ja kaupan toimintatapoja kehitetään.

Loopin toiminnasta vastaa voittoa tavoittelematon yhdistys Wonky Foods ry. Toimintamme tuottojen pitää kattaa kulut, mutta kaupallisiin toimijoihin verrattuna voiton tavoittelu ei ole keskeisin tavoitteemme. Mahdollista voittoa kanavoimme vastaaviin, kiertotaloutta edistäviin hankkeisiin.

Millaisia syitä asiakkaillanne on ostaa juuri hävikkiruokaa?

Ylijäämäruoka on ympäristöystävällistä ja edullista. Ruokahävikin minimoiminen esimerkiksi ylijäämäruokaa ostamalla on helppo tapa pienentää ekologista jalanjälkeä.

Moni etsii nyt myös säästökohteita. Erityisesti opiskelijoita ja pienituloisia kiinnostaa ruuan hinta. Emme kuitenkaan halua olla halpahalli, vaan haluamme, että kaupassamme on miellyttävä asioida.

Millaisia ennakkoluuloja ihmisillä on hävikkiruokaan liittyen, ja miten vastaatte niihin?

Suomessa hävikkiruoka on pitkään yhdistetty ruoka-apuun ja vähävaraisuuteen. Esimerkiksi punalaputettujen tuotteiden ostamista on saatettu häpeillä.

Asenteet ovat onneksi kuitenkin muuttumassa. Kannustamme ihan kaikkia hyödyntämään hävikkiruokaa. Haluamme levittää tietoa ruokahävikin pienentämisen tärkeydestä ja tuoda hävikkiruokaa kaikkien saataville.

Myös hävikkiruuan laatu mietityttää osaa ihmisistä. Tarkistamme säännöllisesti parasta ennen -päivämäärää lähestyvien tuotteidemme laadun ja jaamme asiakkaille tietoa muun muassa pakkausmerkinnöistä, ruuan säilytyksestä ja valmistuksesta kotona.

Kannustamme parasta ennen -päivättyjen tuotteiden aistinvaraiseen tarkasteluun.

Ruokahävikistä keskustelu on perinteisesti ollut sävyltään syyllistävää, mutta uskomme inspiroivaan lähestymistapaan.

Pohjois-Pohjanmaalla valmistetaan piippuharkkoja, joiden raaka-aineena käytetään muun muassa metalliteollisuuden masuunikuonaa. Savupiipun hiilijalanjälki pienenee, kun käytössä ovat kiertotalouden periaatteet.

Teksti Riina Nygrén Kuva SSPT

Miksi valmistatte piippuharkkoja teollisuuden sivuvirroista, Suomen Savupiipputeollisuus Oy:n toimitusjohtaja Esa Päivärinta?

Maailmalla piippuharkkojen raaka-aineeksi murskataan muun muassa tulivuorien laavakiveä, jota rahdataan maasta toiseen rouheena tai valmiina harkkoina. Me tuotamme vastaavia harkkoja kotimaisesta kuonasta, jota syntyy raudan valmistamisesta ja kierrätyslasin käsittelystä. Reseptiikasta noin 95 % on teollisuuden ylijäämää, joten meidän ei tarvitse käyttää niin paljon luonnosta kerättyä tai louhittua materiaalia. Myös kuljetusmatkat ovat lyhyitä, kun raaka-aineet tulevat Suomesta.

Miksi masuunikuona on hyvä raaka-aine piippuharkkoihin?

Masuunikuona jää yli rautamalmin sulattamisesta, eli se kestää korkeita lämpötiloja ja on erittäin paloturvallista.

Nikkelipitoista masuunikuonaa käytetään myös paljon betonirakentamisessa, ja sitä ajetaan esimerkiksi pelloille parantamaan maaperän laatua.

Millainen kysyntä valmistamillanne piippuharkoilla on?

Kiinnostus kasvaa koko ajan. Ympäristöasiat alkavat kiinnostaa myös teknisissä tuotteissa, ja moni kuluttaja haluaa valita kotimaisen tuotteen. Liikevaihtomme on kolminkertaistunut alkuvuonna 2022, ja teimme juuri jälleenmyyntisopimuksen Baltiaan.

Tehtaan puolesta meillä olisi kapasiteettia panostaa vientiin enemmänkin, mutta rahdin kustannus- ja ympäristövaikutuksia pitää punnita suhteessa sivuvirtojen käytöstä syntyvään hiilihyötyyn.

Monet ovat huolissaan puun polttamisen pienhiukkaspäästöistä. Miltä tulisijojen tulevaisuus vaikuttaa?

On hyvä, että ympäristötekijät kiinnostavat ihmisiä. Modernit tulisijat kehittyvät jatkuvasti yhä puhtaammin polttaviksi, ja kierrätysmateriaalit voivat osaltaan olla pienentämässä tulisijan hiilijalanjälkeä yhdessä ekologisesti valmistetun savupiipun kanssa.

Jätehuollon merkitys energiantuotannossa muuttuu tulevaisuudessa.

Teksti Anne Ignatius

Suomessa huomattava osa kotitalousjätteistä päätyy jätteenpolttolaitokseen. Polttaminen on paitsi hyvä tapa päästä eroon sekajätteestä myös tehokas tapa ottaa talteen energiaa.

Sekajäte on kuitenkin niukkeneva energianlähde. Kun ihmiset ja yritykset lajittelevat roskansa entistä tehokkaammin, sekajätettä syntyy entistä vähemmän poltettavaksi.

Lajittelemmeko me jo liikaa, siis energiantuotannon näkökulmasta?

– Emme, sanoo Energiateollisuus ry:n energiantuotannon asiantuntija Karoliina Muukkonen.

– Lähtökohta ei voi olla se, että sekajätteen määrä pysyy samana. Meillä on EU:n ja Suomen kierrätystavoitteet, joihin olemme sitoutuneet.

Mukaan päästökauppaan?

Kaikkialla Euroopassa jätteenpolttoa ei nähdä positiivisessa valossa. Jätteenpolton vastustajat haluavat siirtyä kaatopaikoilta suoraan sataprosenttiseen kierrätykseen, eivät hävittää jätettä.

Brysselissä keskustellaan parhaillaan muun muassa siitä, pitäisikö jätteenpoltto ottaa mukaan päästökauppaan.

Muukkosen mukaan päästökauppa olisi jätteenpolttolaitoksille ongelmallista, koska ne eivät voi itse vaikuttaa poltettavan jätteen määrään eivätkä koostumukseen. Laitokset polttavat sitä, mitä jätehuolto heille kuljettaa.

Toinen EU:n ajankohtainen aihe on niin sanottu kestävän rahoituksen taksonomia. Se on luotu finanssialan työkaluksi. Tarkoitus on selvittää, millainen eri sektorien toiminta on kestävää ja miten esimerkiksi eri energiantuotannon muotoja kohdellaan.

Epäselvää on, miltä osin jätehuoltosektoria katsotaan taksonomian mukaisesti. On mahdollista, että mukaan menee vain vaarallinen jäte.

– Kaikki on auki. Kysymys on äärimmäisen politisoitunut.

Päästöjä vähennettävä

Joka tapauksessa energialaitoksissa mietitään, kuinka energiaa tuotetaan, jos poltettavan jätteen määrä pienenee. Joko sekajätettä pitää korvata muilla polttoaineilla, tai pitää ottaa käyttöön muita, polttoon perustamattomia tuotantomuotoja, kuten hukkalämpöjen hyödyntämistä.

Yksi visio on se, että kaukolämpöä aletaan tuottaa pienydinreaktoreilla.

Samalla jätehuollon päästöjä pitää saada alas. Suomen tavoite on vähentää päästöjä pitkällä aikavälillä 30 prosenttia.

Yksi keino on ympäristöministeriön ja alan kesken solmittava Green deal -sopimus. Sen tavoitteena on vähentää jätteenpolton päästöjä ja nostaa jätehuollon kierrätysastetta.

Jätehuoltopäivillä 2022 järjestetään torstaina 6.10. paneeli ”Jätehuollon rooli tulevaisuuden energiatuotannossa”. Keskustelemassa mm. europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen ja Gasumin biokaasuntuotannon johtaja Ari Suomilammi.