Rakennusosien uudelleenkäyttö nousee yhä useammin esiin kiertotalouden ratkaisuna rakentamisen resurssien käytön tehostamisessa, mutta sen toteuttaminen ei ole ongelmatonta. Aalto-yliopistossa tehdyssä diplomityössä haastateltiin arkkitehteja, joilla on käytännön kokemusta aiheesta, ja tarkasteltiin kiertotalouden määrittelyä, siihen suhtautumista ja käytännön haasteita, joista tämä kirjoitus keskittyy koettuihin haasteisiin.

Rakentamissektori tuottaa noin 30 % jätteestä globaalisti. Ratkaisut jätekuorman vähentämiseksi vaikuttavat suoraan ilmastotavoitteisiin, resurssien käyttöön ja rakentamisen ympäristökuormaan. Kiertotalous tarjoaa keinon pidentää rakennusosien elinkaarta, kunnostuksen ja uudelleenkäytön kautta. Arkkitehdeilla onkin kiertotaloudessa keskeinen rooli, he voivat valinnoillaan ohjata mahdollisuuksien mukaan materiaalien kiertoa jo suunnittelupöydältä lähtien.

Empiiristä tietoa arkkitehtien kokemista käytännön esteistä rakennusosien uudelleenkäytön suhteen on kuitenkin ollut niukasti. Diplomityötä varten haastateltiin kahdeksaa arkkitehtia, joilla on kokemusta asiasta. Jo haastateltavien löytämisen haaste kuvastaa aiheen marginaalista asemaa suomalaisessa suunnittelukäytännössä.

Diplomityön aineistosta nousi esiin kuusi teemaa haasteista, jotka rajoittavat rakennusosien uudelleenkäyttöä. Haasteet muodostavat toisiaan seuraavan ketjun, jossa kukin vaihe toimii esteenä seuraavalle ja siten koko kiertotalousprosessille:

1) Vastuunjako ja päämäärä projektin osapuolten välillä
2) Kysynnän ja tarjonnan epäsuhta
3) Uudelleenkäytettävien rakennusosien soveltaminen nykyvaatimuksiin
4) Rakennuspaikkakohtainen varmentaminen
5) Rakennusvalvonnan ja lainsäädännön ohjauksen riittämättömyys
6) Vakiintumattomuudesta aiheutuva tiedonpuute, joka yhdisti viittä edeltävää teemaa.

Suurimmaksi haasteeksi arkkitehdit nimesivät kysynnän ja tarjonnan epäsuhdan, jossa haasteellisin ongelma rakennusosien uudelleenkäytölle on markkinapaikkojen ja toimijoiden puute. Tietoa saatavilla olevista osista on vaikea löytää, ja tiedonkulku purkukohteiden ja suunnittelijoiden välillä koetaan riittämättömäksi. Selkeä alusta nähtiin tarpeelliseksi, josta uudelleenkäytettäviä rakennusosia voisi hankkia myös suuremmissa määrin.

Diplomityön tulokset osoittivat arkkitehtien valmiuden edistää rakennusosien uudelleenkäyttöä. Käytännön toteutus törmää kuitenkin yhä esteisiin, erityisesti saatavuuteen.

Jätealan näkökulmasta tämä painottaa merkittävää kehityskohtaa, joka tukee koko rakentamissektorin siirtymää resurssiviisaampaan suuntaan. Uusien, toimivien jakelukanavien ja markkinarakenteiden kehittäminen olisi yksi ratkaiseva askel kohti sitä, että suunnittelijat voivat aidosti hyödyntää käytettyjä rakennusosia projektien lähtökohtana, eikä vain poikkeuksena.

Linkki diplomityöhön: Kokemuksia kiertotaloudesta suomalaisten arkkitehtien näkökulmasta

Teksti: Aapo Niinikoski
Kuva: Aleksi Ahtiainen

Kirjoittajalle on myönnetty yhdistyksen apuraha opinnäytetyön tekemiseen.