Osa Suomenkin EU-jäsenmaksusta lasketaan kierrättämättä jäävien muovipakkausten määrän mukaan. Tästä ns. muoviomavarasta kannattaisi kehittää aktiivinen kiertotalouden kannustin.
Materiaalien lajittelu ja erilliskeräys perustuu sääntöihin ja pakkoihin, kuten lajittelumääräyksiin. Pelkkä eriväristen astioiden tuominen jätehuoneisiin ei vielä tarkoita, että hyötyjakeet lajiteltaisiin oikein. Kampanjoiden ja ohjeiden lisäksi kotitaloudet ja yritykset kaipaavat taloudellisia porkkanoita kierrätystä vauhdittamaan.
EU:n rahoituspaketissa päätetty muoviomavaran suuruus on 800 euroa per tonni. Suomelle maksettavaa kertyy arvioiden mukaan jopa 70 miljoonaa euroa. Summaa kannattaa verrata vaikkapa jäteveron tuottoon, joka on pudonnut noin kolmeen miljoonaan euroon. Jäteveroa halutaan kehittää edelleen kiertotalouden ohjauskeinona – eikö kertymältään moninkertaista muovimaksuakin kannattaisi valjastaa samaan tarkoitukseen.
Muovimaksulla voitaisiin edistää kaikkea lajittelua, jos se kerättäisiin verottamalla syntypaikalla lajittelematonta sekalaista jätettä. Veron ansioista sekalaisesta jätteestä tulisi kotitalouksille ja yrityksille lajiteltuja jätteitä kalliimpaa. Taloudellinen kannustin toimisi juuri oikeassa kohdassa arvoketjua: siellä, missä jätteet joko lajitellaan tai jätetään lajittelematta. Vero lisäisi sekä muovipakkausten että kaiken muun lajittelukelpoisen jätteen kierrättämistä.
Käytännössä uusi vero olisi yksinkertainen toteuttaa: jätettä käsittelevät yritykset maksaisivat veroa vastaanottamansa ja jätetietojärjestelmään raportoimansa jätemäärän mukaan. Sekajätteen nykyisen määrän perusteella veron suuruusluokka olisi esimerkiksi 50 euroa tonnilta. Verovelvollisten määrä jäisi rajalliseksi. Yritykset vuorostaan sisällyttäisivät veron omiin asiakasmaksuihinsa.
