Pelkkä materiaalivalinta ei takaa, että valmis tuote on helposti kierrätettävä ja että materiaalit jatkavat matkaansa vielä sittenkin, kun tuote tulee tiensä päähän. Tuotteen kierrätettävyys heikentyy oleellisesti, jos siihen liitetään valmistusvaiheessa kierrätykseen kelpaamattomia osia.

Suunnittelu on avainasemassa, kun siirrymme lineaarisesta taloudesta kohti kiertotaloutta. On arvioitu että jopa yli 80% tuotteen ympäristövaikutuksesta ratkaistaan jo suunnitteluvaiheessa. Stena Recyclingin palvelu ”Design for Recycling” kuvastaa hyvin mistä on kyse – tuotteet tulee suunnitella kierrätettäviksi.

Jatkossa tuotteiden elinkaari ei voi olla: raakamateriaali – tuotanto – kulutus – jäte, vaan yhä useammin: kierrätetty materiaali – tuotanto – kulutus – kierrätys – kierrätetty materiaali.

Nykykulutustahtiimme tarvitsemme 1.75 maapalloa täyttämään vuosittaisen kulutuksemme tarpeet. Ja mikäli kaikki kuluttaisivat kuten me suomalaiset, tarvitsisimme lähes 4 maapalloa. Kulutamme siis enemmän kuin mikä on maapallon rajoissa kestävää. Mitä nopeammin hylkäämme lineaarisen talouden, sen parempi!

Materiaalivalinta on tärkeä osa suunnitteluprosessia, mutta mitä muuta tuote tarvitsee ollakseen toimiva ja kierrätettävä? Kestävän tuotteen suunnittelijan tulee miettiä esimerkiksi, miten eri materiaalit liitetään toisiinsa ja mitkä ovat eri materiaalien kierrätysprosessit.

Kuvassa olevat siipimutterit kertovat hyvin yksinkertaisesti, mitä tarkoitan tuotteen kierrätettävyydellä. Mutterit on tehty samoista materiaaleista, mutta vain toinen on helposti kierrätettävä. Vasemmanpuoleisessa materiaalit voi irrottaa toisistaan ja osat voi kierrättää erikseen.

Vuoteen 2050 teräksen kysyntä arvioidaan kasvavan 2,3 kertaiseksi nykyisestä, muovin 4,2 kertaiseksi, alumiinin 3,4 kertaiseksi ja sementin 1,7 kertaiseksi. Siipimutterillakin on merkitystä, vaikka ajattelun muutosta tarvitaankin isossa mittakaavassa. 

Joten suunnataan yhdessä kohti kestävää tulevaisuutta. Suunnitellaan tuotteet kierrätettäviksi, käytetään tuotteita vastuullisesti, kehitetään vielä parempia kierrätysprosesseja ja käytetään kierrätettyjä materiaaleja uusiin tuotteisiin. Siirrytään lineaarisesta taloudesta kohti kiertotaloutta ripeästi!

---

Haluaisitko kirjoittaa blogin tälle paikalle? Liity Jätehuoltoyhdistyksen yhteisöjäseneksi vuodelle 2020 ja ota yhteyttä tiedotus@maki.test.

Jätehuollon ensimmäinen digitaalinen murros alkoi noin 20 vuotta sitten, kun jäteautojen kuljettajille saatiin sähköiset päätelaitteet.

Alkuaikoina päätelaitteita käytetiin muun muassa tyhjennyskohteiden sijaintien näyttämiseen, ja kerättyjä tyhjennystietoja hyödynnettiin laskutuksessa. Nyt on aika toiselle murrokselle, ja digitalisaatio tulee muuttamaan alaamme pohjia myöden.

Älypuhelimien ja mobiililaitteiden kehitys on mahdollistanut uudenlaisen toiminnan myös jätehuollossa. Meneillään olevalla aikakaudella digitaaliset palveluratkaisut ja alustat integroituvat entistä tiiviimmin osaksi yritysten arvonluontia ja asiakkaille tarjottuja palveluja.

Älylaitteiden ansiosta tieto kulkee nykyään jo lähes saumattomasti esimerkiksi isännöintitoimiston, jätehuollosta vastaavan yrityksen ja jäteauton kuljettajan välillä: Tieto tyhjennystarpeesta tulee tilaussovelluksella asiakkaalta suoraan toimiston ajonhallintajärjestelmään ja toimisto siirtää tiedon eteenpäin kuljettajan puhelimeen. Nykyisillä ajonhallintajärjestelmillä voidaan siis hoitaa kaikki päivittäinen toiminnanohjaus sähköisesti.

Vielä vuosituhannen alussa oli vain haaveissa, että jäteauton kuljettaja saisi reaaliaikaisesti tietoonsa, milloin ja minne pitää mennä, mitä materiaalia haetaan, keneen otetaan yhteyttä pulmatilanteessa ja minne materiaali toimitetaan.

On kaikkien osapuolten etu, että tieto on ajantasaisesti saatavilla. Toimisto voi laskuttaa asiakasta ripeästi, ja asiakas saa tietoa jäteastioiden tyhjennyksistä, jätemääristä ja kuljetuksien CO2-päästöistä. Nykyaikaista asiakasta kaikki tämä tieto kiinnostaa.

Ero jätehuoltoprosessin tehokkuudessa on valtava, kun verrataan vanhaan malliin, jossa työ hoidettiin papereita täyttämällä ja niitä paikasta toiseen siirtelemällä. Nykyään kuljettaja voi tehdä jätteensiirtoasiakirjat ja lähettää ne digitaalisesti suoraan käsittelylaitokselle, asiakkaalle ja kuljetusliikkeen toimistoon.

Toistaiseksi digitalisoituminen on jätteenkuljetuksen parissa toimiville yrityksille vielä kilpailuvaltti, sillä markkinoilla voi vielä toimia myös ilman digitaalisia järjestelmiäkin. Mutta jo kuluvan vuosikymmenen aikana erilaiset digitaaliset palvelut ja ratkaisut muuttuvat tehokkaan ja kannattavan liiketoiminnan kannalta elinehdoksi.

Maailman muuttuessa ja tekniikan kehittyessä markkinoilta paljastuu uusia tarpeita ja haasteita sekä uudenlaisia innovaatioita ja tapoja hyödyntää digitaalisia ratkaisuja. 

Yksi asia on kuitenkin varma – jätehuollossa on nähty vasta digitaalisten palveluiden ensiaskeleet. Miltä oman organisaatiosi digitulevaisuus näyttää?

---

Haluaisitko kirjoittaa blogin tälle paikalle? Liity Jätehuoltoyhdistyksen yhteisöjäseneksi vuodelle 2020 ja ota yhteyttä tiedotus@maki.test.

Usein kuulee jäte- ja ympäristöalalle siirtyneiltä ihmisiltä ihmettelevän kommentin: ”onpa riitaisaa porukkaa”. Kun on työskennellyt alalla yli 35 vuotta, lausahdus alkaa mietityttää. Onko ympäristöala oikeasti poikkeuksellisen riitaisa vai mistä on kysymys?   

Alan riitaisaan maineeseen on johtanut pitkäaikainen kiista julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Yksinkertaistaen kyse on jätehuollon järjestämisvastuusta. Tästä teemasta on saatu aikaan ”30-vuotinen sota”, johon lainsäätäjä on osallistunut siirtämällä jätelain uudistuksissa vastuun rajoja. Välillä yksityisen sektorin roolia on kasvatettu – ja sitten taas kavennettu. 

Pääsääntöisesti kiistan aiheena on ollut yhdyskuntajäte, joka edustaa hyvin pientä osaa jätteiden kokonaismäärästä. Aika huimaa. Odotamme tälläkin hetkellä hallituksen esitystä jätelain uudistamiseksi.

Ja tietysti minäkin jatkan yhdyskuntajätteestä! Tilastokeskus riemastutti tammikuussa raportoimalla vuoden 2018 jätemäärät. Tilastokeskukselta kestää siis yli vuosi saada jäteraportti valmiiksi. Vertailuna: kansainväliset suuryhtiöt raportoivat noin 4–6 viikossa tulostietonsa, joka kerätään kymmenistä maista. 

Entä Tilastokeskuksen raportin sisältö? Sen mukaan sekajätteen määrä kasvoi yli viidenneksellä (254 085 tonnia) samaan aikaan kun syntypaikkalajittelu tehostui ja jätteen vähentämisestä ainakin puhuttiin paljon. Epäilen että tilastoinnissa on tapahtunut virheitä, tai sitten väestö lisääntyi viidenneksellä eli reilulla miljoonalla ihmisellä! 

Edellä kuvatut esimerkit osoittavat, että yhteistyötä tarvitaan kaikkien jäte- ja ympäristöalan toimijoiden välillä. Lainsäädännöllä ja tilastoinnilla on toisistaan poikkeavat vaikutukset, mutta järkevään lopputulokseen ei päästä kummassakaan ilman laajaa yhteistyötä. Ei Tilastokeskus voi saada jätetilastoja kuntoon, jos me alan toimijat emme toimita oikeita lukuja. Lainsäätäjillä puolestaan tulee olla oikeaa tietoa siitä, miten päätökset vaikuttavat käytäntöön.

Ollaan lopuksi positiivisia. On todettava, että Suomessa jäteasioita hoidetaan pääsääntöisesti hyvin, ja ongelmat ovat pieniä moneen muuhun maahan verratessa. Meitä on vain reilut 5 miljoonaa, ja kun elämme täällä pohjoisella ”saarella” hyvin koulutettuina, pystymme ratkaisemaan ongelmat. 

Suomen ympäristöala on pieni ja alan asiantuntijat tuntevat toisensa. Onko porukkamme siis oikeasti riitaisaa? Mielestäni ei, vaikka asiat joskus riitelevätkin. Jätehuoltoyhdistys on yksi merkittävä erilaisten näkemysten foorumi. Puheenvuoroja annetaan tasapuolisesti yksityiselle ja julkiselle sektorille – unohtamatta tiedeyhteisöä tai alalla toimivia konsulttiyrityksiä.

---

Haluaisitko kirjoittaa blogin tälle paikalle? Liity Jätehuoltoyhdistyksen yhteisöjäseneksi vuodelle 2020 ja ota yhteyttä tiedotus@maki.test.

Suomi on reilusti jäljessä yhdyskuntajätteiden kierrätystavoitteista, eikä kehitystä viime vuosina ole juurikaan tapahtunut. Koska olemme kuitenkin sitoutuneet EU-tavoitteisiin, jotain on tehtävä.

Kierrätysasteen kannalta Suomen jätehuollon haasteena ovat pientaloalueet, joissa jätteiden lajittelu on edelleen hankalaa. Näillä alueilla asuu noin puolet suomalaisista, joista suuri osa elää lapsiperhearkea. Tällaisessa arjessa syntyy luonnollisesti paljon jätettä, joka vielä tällä hetkellä jää usein lajittelematta.

Lajittelumahdollisuuksien ja ihmisen elämänkaaren kannalta jätehuollossamme on ristiriita. Kun nuori ihminen muuttaa kotoa pois, hän muuttaa usein kerrostaloon, jossa taloyhtiöllä on toimiva kierrätyspiste. Näin hän tottuu siihen, että lajittelu on tehty helpoksi. Seuraavaksi edessä voi olla muutto rivitaloon, jossa lajittelumahdollisuus on myöskin lähellä. Perheen mahdollisesti kasvaessa asuminen pientalossa saattaa tulla ajankohtaiseksi. Samaan aikaan kulutus kasvaa muuttuneen arjen myötä, mutta päällimmäisenä mielessä ei ole lajitteluun keskittyminen. 

Tällä hetkellä pientaloasujat käyttävät omassa pihassa olevaa sekajäteastiaa, ja varsinaiset lajittelumahdollisuudet ovat kauempana, usein ajomatkan päässä olevan marketin takapihalla. Selvitysten mukaan tyypillinen kierrätysaste pientaloalueilla on vain noin 25 %, kun valtakunnallinen keskiarvo on 41 %. Lienee kiistatonta, että lajittelun helppous on merkittävä kierrätyshalua edistävä ja sitä kautta myös kierrätysastetta nostava tekijä. Nyt omakotitaloalueet ovat kuitenkin vielä kierrätyksen autiomaata, joista jätteensä pääsee lajittelemaan yleensä vain omalla autolla.

Ongelman ratkaisemiseen löytyy onneksi keinoja. Esimerkiksi korttelikeräys on osoittautunut erittäin toimivaksi ja nykyjärjestelmää edullisemmaksi tavaksi kerätä jopa 6–10 jätelajia pientaloalueilla. Lisäksi korttelikeräys vähentää kuljetuksia ja sitä kautta jätehuollon päästöjä.

Mikäli kierrätysastetavoite otetaan tosissaan, meillä ei ole varaa jättää pientaloalueita huomioimatta. Kierrätyspisteiden lisäämiseen tarvitaan poliittista tahtoa ja päätöksiä, asukkaat ovat kyllä valmiita.

---

Haluaisitko kirjoittaa blogin tälle paikalle? Liity Jätehuoltoyhdistyksen yhteisöjäseneksi vuodelle 2020 ja ota yhteyttä tiedotus@maki.test.

Tänä päivänä raaka-aineiden uusiokäyttöön pakottaa, tai hienommin sanottuna ohjaa, alati ehtyvät luonnonvarat ja huoli hiilijalanjäljestä. Uusioraaka-aineiden historia on kuitenkin pitkä, ja sitä on hyvä tarkastella lähemmin. 

Kiertotalouden ensiaskeleet otettiin Suomessa yli 70 vuotta sitten. Elettiin sotien jälkeistä pulakautta, jolloin kaikesta oli puutetta. Teollisuuden käyttöön kerättävä jäteraaka-aine, kuten siihen aikaan uusiomateriaalia oli tapana kutsua, osoittautui kansantalouden kannalta merkittäväksi ja jopa välttämättömäksi raaka-ainevarannoksi.

Koska teollisuudelle oli saatava raaka-ainetta, oli valtiovallan intressissä toimia kierrätyksen edistämiseksi. Tästä yhtenä osoituksena on, että valtio oli mukana perustamassa Jätealan Keskusliittoa, nykyistä Suomen Uusioraaka-aineliittoa vuonna 1950. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että tuolloin oltiin pakon edessä tehostamassa materiaalien uusiokäyttöä. 

Viime vuosina kiertotalous on tullut näkyvästi takaisin. Juha Sipilän hallitus asetti kiertotaloudelle uudet kunnianhimoiset tavoitteet. Vuonna 2016 Suomi julkaisi ensimmäisenä maana maailmassa kiertotalouden tiekartan. Tässä nähdään kuinka historia toistaa itseään ja hyvä niin. 

Historiaa ja tätä päivää tarkastellessa voi todeta, että uusioraaka-aineiden merkitys on suuri Suomen teollisuuden kannalta. Uusioraaka-aineiden talteenotto on kehittynyt ja tehostunut. Tuottajavastuun tuulet alkoivat puhaltaa Euroopan Unionin suunnalta ja tämä näkyi vuonna 1994 voimaan astuneessa Suomen uudessa jätelaissa ja asetuksissa. Näin tuottajavastuu liittyi merkittäväksi osaksi kiertotaloutta.

Uusioraaka-aineista ja kiertotalouden tavoitteista keskusteltaessa olisi hyvä, että käytössä olisi enemmän tutkimustietoa materiaalivirroista tai voisimmeko puhua materiaalitaseesta. Jos emme hahmota Suomen kiertotalouden nykytilaa, emme voi myöskään asettaa uskottavia tavoitteita. 

Aikanaan tilastoja uusiomateriaaleista kerättiin Suomen Uusioraaka-aineliiton jäsenkunnalta. Koko maata käsittävän materiaalitaseen selvittämiseen eivät Suomen Uusioraaka-aineliiton omat rahkeet riitä. Urakka on suuri ottaen huomioon, minkälaista tietoa tulisi kerätä. Mitä kaikkea kierrätyksen avulla saadaan talteen? Uusioraaka-aineiden käytöstä ja siitä syntyvistä sivuvirroista ei liioin ole tietoa. Mikä on Suomesta vietävien ja tänne tuotavien uusiomateriaalien määrä?

Ehdotan laajempaa yhteistyötä eri toimijoiden ja alaan liittyvien keskeisten tahojen välille. Tarvitsemme tarkempaa tietoa käytettävissä olevien uusiomateriaalien potentiaalista, jolloin materiaalien tarvitsijoilla olisi paremmat edellytykset tuotannon suunnitteluun ja siinä tarvittavan materiaalin hankintaan. Tämä on nähdäkseni oleellista kiertotaloustavoitteiden saavuttamiseksi.

Historiannälkäisille suosittelen Suomen Uusioraaka-aineliiton vuonna 2016 julkaisemaa ’Kiertotalouden ytimessä’ -historiateosta, joka antaa näkemystä myös kiertotalouden nykytilanteeseen. Teos on saatavilla myös sähköisessä muodossa.

---

Haluaisitko kirjoittaa blogin tälle paikalle? Liity Jätehuoltoyhdistyksen yhteisöjäseneksi vuodelle 2020 ja ota yhteyttä tiedotus@maki.test.