Mistä syntyy toimiva kiertotalous? Jätelaki luo sille perustan, mutta jos säätelyn muita keinoja ei oteta käyttöön, emme tulevaisuudessakaan saavuta kierrätystavoitteita tai toteuta lain henkeä. Jätealan yritysten toimintaedellytysten parantaminen vaatii vielä paljon työtä.

Jätteiden käsittely on suuren murroksen keskellä. SUP-direktiivi, kansallinen jätelain uudistus sekä komission kiertotalouspaketin uudet avaukset muokkaavat toimialaa merkittävästi. Toisaalta muutos on osa jo pitkään jatkunutta trendiä, jossa yhä suurempi osa jätteistä pyritään hyödyntämään uusioraaka-aineina. Vaikka jätelain uudistus tuokin suuria muutoksia alalle, ei kiertotalouteen painottavissa uudistuksissa voida unohtaa myöskään muita säätelyn keinoja.

Jätteitä koskevan sääntelyn ikiaikainen lähtökohta on ollut jätteistä aiheutuvan haitan ehkäisy. Tämä perusperiaate on kirjattu nykyisen jätelain (646/2011) ensimmäiseen pykälään. Tämän jälkeen erityisesti 2010-luvulla ja hieman aiemminkin tavoitteeksi on asetettu kierrätysasteen nostaminen.

Jätteiden käsittely on perinteisesti perustunut velvollisuuksiin ja pakkoon. Kielto roskata, ympäristörikossääntely, kuntien velvollisuus järjestää jätehuolto ja tuottajavastuu ovat kaikki esimerkkejä tähän ajatteluun perustuvasta sääntelystä. Jätteet on nähty arvottomina kohteina, joista niiden haltija haluaa päästä eroon mahdollisimman pienillä kustannuksilla. Tämän vuoksi kierrättämiseen on täytynyt velvoittaa.

Yksi olennainen asia on kuitenkin muuttunut niistä ajoista, kun jätesääntelyä alettiin kehittää. Jätteiden keräyksestä ja käsittelystä on tullut liiketoimintaa. Merkittävä osa kotitalouksien ja yrittäjien pois heittämistä kohteista on nykyään arvokasta raaka-ainetta. Jätteiden käsittely ja keräys ei ole enää pitkään aikaan perustunut pääasiassa monopoliasemassa olevien julkisten yritysten toimintaan. Merkittävä osa keräys- ja käsittelypalveluista kilpailutetaan ja ostetaan yrityksiltä.

Ensimmäistä kertaa hallituksen esityksessä uudeksi jätelaiksi jätehuoltoyritykset onkin huomioitu laajasti. Muutoksessa arvioitiin sekä uudistuksen vaikutusta yritysten liikevaihtoon että muutosten aiheuttamaa investointitarvetta. Myös kilpailun ja toimintaympäristön muutosta arvioitiin, kuten myös tuottajavastuusääntelyn muutoksen kustannusvaikutuksia.

Tämä ei kuitenkaan vielä itsessään riitä. Liiketoimintaan perustuvaa jätehuoltoa ei voida kehittää pelkästään jätelainsäädännöllä. Yritystoiminnan edellytykset tulee myös turvata.

Jätehuoltoyrityksien tekemiin valintoihin ja sitä kautta myös jätteiden käsittelyn tulevaisuuteen vaikuttavat olennaisesti myös ympäristövaikutusten arviointi- ja ympäristölupajärjestelmä, kuntien maankäytön suunnittelu ja erityisesti näiden valitusjärjestelmät, kuten myös verotus ja valtiontukipolitiikka. Jätehuoltoa uudistettaessa tulee jatkossakin tunnustaa yksityisen liiketoiminnan merkitys ja sitä kautta tarkastella sääntelyä kokonaisuutena.

Jätelainsäädäntöä käsitellään myös Jätehuoltopäivillä 6.10.2020. Tapahtuma on siirretty verkkoon, ja ohjelma päivittyy viikolla 35. Seuraa tapahtuman verkkosivua!