JHY:n tuore puheenjohtaja Juha-Pekka Salmi on ollut yhdistyksen jäsen yli 20 vuotta.

(lisää…)

Kestävyystiedot eivät ole jatkossa toissijaisia, vaan eurooppalainen sääntely nostaa ne yritysten hallitusten toimintakertomuksiin tasavertaisiksi talouslukujen rinnalle. Pelkkä raportointi ei pelasta maailmaa, mutta sen avulla voi löytää keinoja tehdä siitä parempi paikka elää.

Yrityksen vastuullisuusraportointi on tähän saakka suurelta osin perustunut vapaaehtoisuuteen. Kestävyysraportointi mullistuu, kun EU:n kestävyysraportointidirektiivi (CSRD) ja siihen liittyvät raportointistandardit tulevat voimaan asteittain vuoden 2024 alusta. 

Suurten yritysten lisäksi myös keskisuurten yritysten tulee jatkossa raportoida laajasti vastuullisuusasioistaan ja esimerkiksi ilmastopäästöistään myös niin sanottujen välillisten vaikutusten eli scope 3 osalta. Sääntelyn tavoitteena on saada lisää tietoa kaikkien saataville, mutta erityisesti se palvelee finanssisektoria. Säätely estää viherpesua ja edistää kestävää rahoitusta.  

Suomessa uuden sääntelyn piiriin tulee satoja yrityksiä, joista suurella osalla ei ole aiempaa kokemusta kestävyystietojen raportoinnista. 

Tässä vinkkini varautumiseen uusille raportoijille:

1. Aloita nyt. Vaikka aikaa sääntelyyn voimaantuloon tuntuu vielä olevan, niin älä odota. Mitä aiemmin aloitat, sitä helpommalla pääset. Ensimmäiset versiot raportoinnin sisällön määrittelevistä standardeista on jo saatavilla.
2. Varmista, että johto ja hallitus ymmärtävät uudet velvoitteet ja heidän roolinsa siinä.
3. Määritä lähtötilanne. Mitä tietoja on olemassa, mitä tietoja tulette tarvitsemaan kumppaneiltanne tai onko teillä jotain tietoa, jota te voitte jakaa muille?
4. Varmista riittävät resurssit ja mieti sisäinen työnjako.
5. Määrittele olennaisuus. Mitkä aiheet ovat olennaisia juuri teidän yrityksellenne? Huomio myös kaikille yrityksille pakolliset raportointiaiheet ja mittarit.
6. Löydä mahdollisuudet. Yhtenäinen ja uudenlainen data on avain myös uusien liiketoimintamahdollisuuksien luomiseksi.

Suomen Uusioraaka-aineliiton opintomatkalla tutustuttiin monipuolisesti Norjan kiertotaloussektoriin.

Teksti ja kuvat Maija Holma 

Lokakuisena aamuna oslolaisen hotellin edustalla bussiin kapuaa 16 suomalaista kiertotalousalan rautaista toimijaa. Edustettuna on Suomen Uusioraaka-aineliiton jäseniä; monia kierrätysoperaattoreita, tuottajayhteisöjä ja ympäristöalan palveluyhtiöitä sekä edunvalvontajärjestö.

Vilkas puheensorina bussissa kertoo kokemusten vaihtuvan aikaisesta aamusta huolimatta. Edessä on Oslonvuonon ympäriajo ja vierailukäynti kolmeen norjalaiseen kiertotalousalan yritykseen.

SER-kierrätystä ja turvallisuusriskien hallintaa

Noin tunnin ajomatkan päässä Oslosta sijaitsee 12 hehtaarin alueelle levittyvä SER-kierrättäjä ja 180 ihmistä työllistävä Revac AS. Laitos käsittelee myös suomalaisten sähkö- ja elektroniikkalaitteita.

Joskus yksinkertainenkin ratkaisu voi olla käänteentekevä, kuten konttien tyhjennys kontin pitkältä sivulta katoksen suojissa tai kokoon taittuvat SER-keräysastiat. Olimme vaikuttuneita Revacin panostuksista palontorjuntaan, logistiikan ratkaisuihin ja tilojen siisteyteen. 

Haitallisen jätteen käsittelyä saarella

Seuraavaksi tutustuimme haitallisen jätteen käsittelyyn Langøyan saarella. NOAH AS käsittelee epäorgaanisia teollisuuden jätteitä, kuten rikkihappoa ja lentotuhkia. Prosessissa jäte stabiloidaan kemiallisesti kipsiksi ja loppusijoitetaan saarelle. Tulevaisuudessa siintää jo lentotuhkasta valmistettu vetypolttoaine ja erilaisten suolojen valmistus.

Uusinta akkukierrätysteknologiaa

Lopuksi tutustuimme Batteriretur AS:n ja Hydrovolt AS:n akku- ja ajovoima-akkukierrätykseen. Norjassa on kehitetty ajovoima-akkujen kierrätysprosessia 2012 lähtien. Ajovoima-akkujen kuljettamiseen ja deaktivointiin on kiinnitetty erityistä huomiota suuren paloriskin vuoksi. Arvokkain osuus ajovoima-akuista on kriittisiä metalleja sisältävä musta massa.

Maapallon ylikulutuspäivää vietettiin heinäkuun lopulla. Kuten valtaosa tämän blogin lukijoista tietää, tarvitsisimme 1,75 maapalloa nykyisen kulutuksemme aiheuttaman taakan kantamiseen. Mutta maapalloja meillä on vain yksi.

Meidän on asetettava tavoitteeksi materiaalien suljettu kierto. Mitään muuta tavoitetasoa ei meillä voi olla maailmassa, jossa resurssien tarve kasvaa, vaikka se jo nyt ylittää näin selvästi maapallon kantokyvyn.

Tämä ei tarkoita, että jokainen tehdas, prosessi tai maa toteuttaisi suljetun kierron yksin. Kyse on globaalista materiaalien kierrosta. Ja tästähän loppujen lopuksi myös kiertotaloudessa on kysymys.

Tarvitsemme muutosta monella tasoilla. Valtaosassa kuluttajatuotteita ja rakennusmateriaaleja lähdemme edelleen siitä, että neitseellinen materiaali on ensisijainen vaihtoehto. Lähtökohtahan pitäisi olla se, että neitseellistä materiaalia käytetään vain, jos kierrätysmateriaalia ei ole riittävästi saatavilla. Muutos on onneksi jo käynnissä.

Myös lainsäädäntömme laahaa edelleen liikaa lineaarisessa taloudessa. Jopa uutta regulaatiota saatetaan valmistella lineaaritalouden ehdoilla. Olenkin usein sanonut, että jokainen laki, asetus ja direktiivi pitäisi käydä läpi pykälä- ja artiklakohtaisesti ja arvioida se kiertotalouden näkökulmasta: Tukeeko se kiertotaloutta, onko vaikutus neutraali vai jopa negatiivinen?

Myös talouden ohjauskeinojen tulee tukea kiertotaloutta. Esimerkiksi oikeanlaisella vero-ohjauksella voitaisiin tukea sitä, etteivät kierrätyskelpoiset sivu- ja jätevirrat päädy jatkossa kaatopaikalle tai poltettavaksi.