Suomen Uusioraaka-aineliiton opintomatkalla tutustuttiin monipuolisesti Norjan kiertotaloussektoriin.

Teksti ja kuvat Maija Holma 

Lokakuisena aamuna oslolaisen hotellin edustalla bussiin kapuaa 16 suomalaista kiertotalousalan rautaista toimijaa. Edustettuna on Suomen Uusioraaka-aineliiton jäseniä; monia kierrätysoperaattoreita, tuottajayhteisöjä ja ympäristöalan palveluyhtiöitä sekä edunvalvontajärjestö.

Vilkas puheensorina bussissa kertoo kokemusten vaihtuvan aikaisesta aamusta huolimatta. Edessä on Oslonvuonon ympäriajo ja vierailukäynti kolmeen norjalaiseen kiertotalousalan yritykseen.

SER-kierrätystä ja turvallisuusriskien hallintaa

Noin tunnin ajomatkan päässä Oslosta sijaitsee 12 hehtaarin alueelle levittyvä SER-kierrättäjä ja 180 ihmistä työllistävä Revac AS. Laitos käsittelee myös suomalaisten sähkö- ja elektroniikkalaitteita.

Joskus yksinkertainenkin ratkaisu voi olla käänteentekevä, kuten konttien tyhjennys kontin pitkältä sivulta katoksen suojissa tai kokoon taittuvat SER-keräysastiat. Olimme vaikuttuneita Revacin panostuksista palontorjuntaan, logistiikan ratkaisuihin ja tilojen siisteyteen. 

Haitallisen jätteen käsittelyä saarella

Seuraavaksi tutustuimme haitallisen jätteen käsittelyyn Langøyan saarella. NOAH AS käsittelee epäorgaanisia teollisuuden jätteitä, kuten rikkihappoa ja lentotuhkia. Prosessissa jäte stabiloidaan kemiallisesti kipsiksi ja loppusijoitetaan saarelle. Tulevaisuudessa siintää jo lentotuhkasta valmistettu vetypolttoaine ja erilaisten suolojen valmistus.

Uusinta akkukierrätysteknologiaa

Lopuksi tutustuimme Batteriretur AS:n ja Hydrovolt AS:n akku- ja ajovoima-akkukierrätykseen. Norjassa on kehitetty ajovoima-akkujen kierrätysprosessia 2012 lähtien. Ajovoima-akkujen kuljettamiseen ja deaktivointiin on kiinnitetty erityistä huomiota suuren paloriskin vuoksi. Arvokkain osuus ajovoima-akuista on kriittisiä metalleja sisältävä musta massa.

Maapallon ylikulutuspäivää vietettiin heinäkuun lopulla. Kuten valtaosa tämän blogin lukijoista tietää, tarvitsisimme 1,75 maapalloa nykyisen kulutuksemme aiheuttaman taakan kantamiseen. Mutta maapalloja meillä on vain yksi.

Meidän on asetettava tavoitteeksi materiaalien suljettu kierto. Mitään muuta tavoitetasoa ei meillä voi olla maailmassa, jossa resurssien tarve kasvaa, vaikka se jo nyt ylittää näin selvästi maapallon kantokyvyn.

Tämä ei tarkoita, että jokainen tehdas, prosessi tai maa toteuttaisi suljetun kierron yksin. Kyse on globaalista materiaalien kierrosta. Ja tästähän loppujen lopuksi myös kiertotaloudessa on kysymys.

Tarvitsemme muutosta monella tasoilla. Valtaosassa kuluttajatuotteita ja rakennusmateriaaleja lähdemme edelleen siitä, että neitseellinen materiaali on ensisijainen vaihtoehto. Lähtökohtahan pitäisi olla se, että neitseellistä materiaalia käytetään vain, jos kierrätysmateriaalia ei ole riittävästi saatavilla. Muutos on onneksi jo käynnissä.

Myös lainsäädäntömme laahaa edelleen liikaa lineaarisessa taloudessa. Jopa uutta regulaatiota saatetaan valmistella lineaaritalouden ehdoilla. Olenkin usein sanonut, että jokainen laki, asetus ja direktiivi pitäisi käydä läpi pykälä- ja artiklakohtaisesti ja arvioida se kiertotalouden näkökulmasta: Tukeeko se kiertotaloutta, onko vaikutus neutraali vai jopa negatiivinen?

Myös talouden ohjauskeinojen tulee tukea kiertotaloutta. Esimerkiksi oikeanlaisella vero-ohjauksella voitaisiin tukea sitä, etteivät kierrätyskelpoiset sivu- ja jätevirrat päädy jatkossa kaatopaikalle tai poltettavaksi.

Jätehuoltopäivien ohjelma tarjoaa monipuolisen katsauksen jätehuollon ja kiertotalouden tilanteeseen, kirjoittaa JHY:n puheenjohtaja Satu Estakari.

Ajankohtaiset teemat kokoavat meidät kiertotalouden tekijät jälleen yhteen. Tämän vuoden Jätehuoltopäivät järjestetään Pasilassa, ja jo pelkkä ohjelma herättää paljon innostuneita ajatuksia. Tuskin maltan odottaa lokakuuta!
Tuttuun tapaan saamme monipuolisen katsauksen jätehuollon ja kiertotalouden tilanteeseen.

Yksi kiinnostava elementti on kiertotalouspaketti, joka on lainsäädännön lisäksi vaikuttanut merkittävästi myös yritystoimintaan. Moni on varmasti kanssani samaa mieltä siitä, että paketin kunnianhimoiset tavoitteet muuttavat yritysten toimintaa kaikilla toimialoilla, ei pelkästään jätehuollossa.

Energiantuotanto ja sen hinta vaikuttavat meidän kaikkien elämään. Onkin mielenkiintoista päästä seuraamaan torstain paneelikeskustelua, jossa keskustellaan jätehuollosta osana tulevaisuuden energiantuotantoa sekä taloudellisuuden että toiminnallisuuden näkökulmasta. Millaisena panelistit näkevät jätehuollon roolin ja sen taloudelliset vaikutukset?

Saamme myös kuulla, voisiko kiertotaloudesta saada buustia liiketoimintaan ja miten nopeasti kasvava datatalous voi tuoda tehokkuutta jätehuoltoon. Uudet kiertotalouden haasteet pistävät meidät miettimään myös tulevaisuuden työelämää – miltä se näyttää? Jätehuoltopäivien ilmoittautuminen on nyt auki – nähdään Helsingissä!

Perusteltu huoli merien roskaantumisesta on johtanut siihen, että kuntien verovaroin järjestämä yleisten alueiden puhtaanapito siirtyy osin yksityisten yritysten maksettavaksi, kirjoittaa Ringin toimitusjohtaja Juha-Heikki Tanskanen.

Kunnat huolehtivat yleisten alueiden siivouksesta verovaroin. Ne päättävät, kuinka siivous toteutetaan. Ne myös vastaavat toiminnan tehokkuudesta ja siitä, että kuntien varat riittävät kattamaan kustannukset. Valta ja vastuu ovat samoissa käsissä.

EU:n kertakäyttömuovidirektiivin myötä kaupan ja teollisuuden yritykset velvoitetaan korvaamaan kunnille kulut, joita kuluttajien ympäristöön heittämien tupakantumppien sekä kertakäyttöisissä muovipakkauksissa myytävien juomien ja syömävalmiiden ruokien pakkausten siivoaminen yleisiltä alueilta aiheuttaa. Kunnat hoitavat edelleen siivouksen, mutta yritykset maksavat kustannukset voimatta vaikuttaa niihin. Valta ja vastuu ovat eri käsissä. 

Kun joidenkin roskien siivouskustannuksia aletaan laskuttaa yrityksiltä, syntyy merkittävä määrä uutta hallinnollista työtä. Kuntien on uusittava kustannusseurantansa entistä tarkemmaksi, jotta yrityksille kohdennetaan vain niille kuuluvat kulut. Myös kerättyjen roskien koostumus on selvitettävä säännöllisesti, jotta kulut voidaan jakaa säädösten edellyttämällä tavalla yritysten ja kuntaveron maksajien kesken. Itse siivouksen toteutukseen ei tule muutoksia, eikä direktiivi niitä myöskään edellytä.

Muoviroskan määrä merissä on aito ongelma. Sen keskeinen syy on toimimaton perusjätehuolto kehittyvissä maissa. Liian usein jätteiden keräys on puutteellista ja kaatopaikat huonosti hoidettuja. EU-maissa jätehuolto pääosin toimii ja syytä roskaantumiseen täytyy hakea yksittäisistä ihmisistä. Napakka sanktio roskaajille voisi vähentää roskaantumista ja siivouskustannuksia tehokkaammin kuin vanhojen kustannusten jako uudella tavalla.