Tehoa tuottajavastuuseen

JätePlus 2/2020 10.6.2020

Tuottajayhteisöjen neuvottelukunnassa pohditaan organisaation uudistamista. Uusi puheenjohtaja Liisa-Marie Stenbäck haluaa vahvistaa Tynkin asemaa tuottajayhteisöjen yhteisenä äänenä.

Teksti Leena Salokoski Kuva Paula Virta

Alkuvuosi 2020 oli Liisa-Marie Stenbäckille poikkeuksellisen vaiheikas. Hänen arkensa on tavallisestikin täynnä tekemistä. Siitä pitävät huolen toimitusjohtajan pesti paristojen kierrätystä järjestävässä Recser Oy:ssä, kaksi alle kouluikäistä lasta, rivitaloasunto, lemmikkikoira ja kesämökki.

Tammikuussa Stenbäckillä alkoi lisäksi vielä uusi vastuu: hänestä tuli tuottajayhteisöjen neuvottelukunnan Tynkin puheenjohtaja. Hän tarttui tehtävään innolla. Tynkissä pääsee vaikuttamaan siihen, että tuottajavastuu toteutuu.

– Kiire sopii minulle, sillä silloin asiat tulee tehtyä tehokkaasti.

Tuottajavastuun idea on yksinkertainen. Tuottajavastuu tarkoittaa sitä, että yrityksen pitää järjestää tuottajavastuun piiriin kuuluvien tuotteidensa keräys ja kierrätys sen jälkeen, kun tuote tulee tiensä päähän.

Tuottajavastuu koskee paristoja, akkuja, pakkauksia, renkaita, autoja, paperia ja sähkö- ja elektroniikkalaitteita. Esimerkiksi paristojen keräyslaatikot kauppoihin hoitavat paikalle maahantuojat ja valmistajat, ei esimerkiksi kunta.

Koska kierrätyksen järjestäminen olisi yksittäisille yrityksille kohtuuton taakka, ovat yritykset perustaneet tuottajayhteisöjä hoitamaan keräyksen ja kierrätyksen puolestaan.

Tynkissä Stenbäck vetää neljäntoista tuottajayhteisön yhteistyötä. Mukana ovat esimerkiksi Suomen Rengaskierrätys ja sähkö- ja elektroniikkaromun kierrätystä edistävä FLIP.

Suomessa tuottajavastuun alainen materiaali kiertää pääsääntöisesti hyvin, mutta materiaalien välillä on eroja.

– Esimerkiksi pakkausmateriaalit voisivat kiertää tehokkaammin. Jätelaki tulee kiristämään kierrätystavoitteita, joten tehtävää riittää.

Tuottajavastuu lanseerattiin käsitteenä 1990-luvun alussa, ja ensimmäinen yhteisö perustettiin Suomeen vuonna 1995. Tynk kokoontui ensimmäisen kerran vuonna 2011.

– Tuottajavastuu on suhteellisen uusi tapa säädellä jätehuoltoa. Tämä tekee työstä kiinnostavaa, sillä ala kehittyy voimakkaasti.

Tynkin tärkeä tehtävä on kertoa tuottajavastuusta yrityksille, sillä se tunnetaan vielä huonosti. Monelle yritykselle on yllätys, jos valvova viranomainen ottaa yhteyttä ja kehottaa liittymään tuottajayhteisöön tai hoitamaan itse materiaalien keräyksen ja kierrätyksen.

– Suomessa yritykset suhtautuvat tuottajavastuuseen kuitenkin vakavasti ja hoitavat velvollisuutensa, kunhan vain tietävät olevansa tuottajavastuun alaisia, Liisa-Marie Stenbäck sanoo.

Tynkin toiminnassa yhteistyö on tärkeää. Tynkin edustajat tapaavat viranomaisia ja lainsäätäjiä yhdessä, jolloin säästyy sekä viranomaisten että tuottajayhteisöjen aikaa. Yhtenäinen rintama antaa lausunnoille painoarvoa.

Edunvalvonta on tärkeää, sillä Stenbäckin mukaan kaikki eivät vielä ole sisäistäneet tuottajavastuun merkitystä. Ajatellaan, että jos jätteellä on arvoa, joku kyllä ottaa sen hyötykäyttöön.

– Järjestelmä kuitenkin takaa, että kaikki jäte, joka puolella Suomea, kiertää turvallisesti. Jos tuottajavastuuta ei olisi, osa vaarallisistakin jätteistä päätyisi luontoon ja niitä kuljetettaisiin miten sattuu. Tuottajavastuu ehkäisee osaltaan myös jätteisiin liittyvää ympäristörikollisuutta.

Tynkin tavoitteena on kasvattaa tuottajayhteisöjen jäsenmäärää. Kun jäseniä on enemmän, tuottajavastuun kustannukset jakautuvat tasaisemmin niille, joille ne kuuluvat. Tämä vaatii myös kansainvälistä yhteistyötä, jotta esimerkiksi ulkomaiset verkkokaupat saadaan mukaan kierrätysvastuuseen.

– On paljon kaikkea, mihin voisimme tarttua ja mitä tehdä. Fokusointi on siis tärkeää.

Uudistuksia saattaa olla luvassa. Tynk on alusta asti toiminut epävirallisena verkostona, jonka toiminta perustuu sopimukseen. Nyt on aika miettiä, tulisiko verkoston asema ja rakenne virallistaa.

Tynkissä selvitellään parhaillaan, voisiko organisaation muotoa muuttaa.

– Oikeustoimikelpoisuus helpottaisi omien hankkeiden toteuttamista ja toisi toimintaan avoimuutta ja hallinnollista selkeyttä.

Tynkin puheenjohtajuudelta Liisa-Marie Stenbäck odottaa erityisesti hyvän yhteistyön jatkumista, ja hän haluaa vahvistaa Tynkin asemaa tuottajavastuun virallisena äänitorvena. Vastaavaa yhteistyöverkostoa ei löydy muualta maailmasta.– Hyvä henki antaa puhtia arkeen. Tuottajayhteisöt ovat pieniä, usein 1 tai 2 ihmisen organisaatioita. Niiden, ja myös Tynkin, menestys on kiinni hyvästä yhteistyöstä.

Kuka Liisa-Marie Stenbäck

Tuottajayhteisöjen neuvottelukunta TYNKin puheenjohtaja ja paristokierrätystä järjestävän tuottajayhteisö Recser Oy:n toimitusjohtaja.

  • Valmistunut tradenomiksi ja oikeustieteiden maisteriksi. Erityisenä kiinnostuksen kohteena ympäristöoikeus.
  • Työura tuottajavastuun parissa alkoi vuonna 2005 Teknisen Kaupan Liitossa, kun SER-tuottajayhteisöjä luotiin. Työskennellyt myös tuottajayhteisöjen palveluyritys Elker Oy:ssä.
  • Asuu Sipoossa kahden poikansa ja aviomiehensä kanssa. Perheeseen kuuluu myös Luna-koira, joka on Liisa-Marien elämän viides bokseri.
  • Vietti 40-vuotispäiviään helmikuussa Tallinnassa. Mukana oli iso ystäväjoukko.
  • Rakastaa kesää ja aurinkoa. Viettää kesäloman mökillä meren rannalla Loviisassa.

Gallup: Miten korona on vaikuttanut jätehuoltoalaan?

KiertoPlus 3.6.2020

Kysyimme viideltä jätehuoltoalan asiantuntijalta, miten koronapandemian aiheuttama tilanne vaikuttaa jätehuoltoon ja sitä sivuaviin aloihin.

Kysyimme:

  1. Miten koronaviruksen aiheuttama pandemia on vaikuttanut edustamaasi toimijaan?
  2. Miten teillä työntekijöiden sairastumisiin ja poissaoloihin on varauduttu?
  3. Mikä on jätehuoltoalan suurin koronaan liittyvä haaste tällä hetkellä?
  4. Mitä koronaan ja jätehuoltoalaan liittyvää toivot, että syksyllä tapahtuu?

Mari Saario, Business Director, Gaia Consulting

1. Kestävän liiketoiminnan konsulttiyhtiönä elämme asiakkaiden rytmissä. Näyttää siltä, että kehitystyö ei ole yrityksissä katkennut. Hiilineutraalius ja kiertotalouden lisäarvo nähdään edelleen kilpailutekijänä. Viranomaiset ovat hyvin siirtäneet palvelut verkkoon. Meidän on pitänyt itse kehittää tapoja toteuttaa asiakkaille strategista päätöksentekoa ja yhteistä työskentelyä verkossa.

2. Hanketiimeissä on sisäiset varajärjestelyt, ja asiakkaaseen pidetään entistä herkemmin yhteyttä, jotta kenenkään avainhenkilön sairastuminen ei estä kehitystyötä.

3. Lyhytaikaiset volyymimuutokset materiaalivirtojen välillä. Ja toisaalta kysymykset siitä, miten pandemia muuttaa kuluttamisen ja elämisen tapoja ja miten se vaikuttaa jätevirtoihin.

4. Kumppanimme tekevät maailmasta puhtaampaa ja turvallisempaa. Jotta kiertotalous ja hiilineutraalisuus etenevät ja tuovat Suomeen työpaikkoja ja yritystoimintaa, aiheet pitäisi muistaa myös syksyn budjettiriihessä ja koronaelvytyksessä.

Pertti Tammivuori, operatiivinen johtaja, Rinki Oy

1. Pakkausjätteiden määrä Rinki-ekopisteillä on kasvanut ennakoitua enemmän. Kartonkipakkauskeräysten tyhjennyksiä on jouduttu lisäämään tuntuvasti. Rinki-ekopisteille on myös päätynyt normaalia enemmän pienjäteasemille kuuluvaa jätettä. Pisteiden valvontaa ja ylimääräistä siivousta on jouduttu lisäämään.

2. Rinki ostaa kaikki kunnossapito- ja kuljetuspalvelut alan ammattilaisilta. Oman henkilökunnan osalta noudatetaan varamiesjärjestelmää.

3. Jätehuoltoalan toiminta on turvattava myös koronan aikana. Ekopisteiden pakkausjätteen kertymää on hankala ennakoida. Ne voivat ylitäyttyä tai vaihtoehtoisesti alitäyttyä. Myös kierrätysmateriaalien vastaanottamisessa on enemmän turbulenssia kuin normaalissa tilanteessa. Se taas voi näkyä materiaalipulana tai liikana materiaalina jakeesta riippuen.

4. Toivon, että jätehuoltoala pääsee taas keskittymään sille tärkeisiin asioihin, kuten kierrätysasteen nostoon ja ylipäätänsä kierrätysyhteiskunnan rakentamiseen.

Mia Ranta-aho, johtaja, kestävä kehitys YIT

1. Käynnistimme jo helmikuussa kattavia toimenpiteitä varmistaaksemme henkilöstömme terveyden ja turvallisuuden, työmaidemme etenemisen ja toimintamme jatkuvuuden. Olemme lisäksi käynnistäneet useita säästötoimenpiteitä. Toistaiseksi työmaamme ovat hyvin käynnissä. Verkon kautta tapahtuvien näyttöjen ja sopimusten määrä on kasvanut nopeasti.

2. Henkilöstömme työskentelee mahdollisuuksien mukaan etänä ja pitää ryhmätapaamiset verkossa. Matkustaminen ulkomaille on kielletty. Olemme varautuneet työmaiden mahdolliseen pysäyttämiseen ja myöhemmin sujuvaan ylösajamiseen.

3. Koronavirus saattaa aiheuttaa jätehuollolle työvoimaan ja henkilöstön sairastumisiin liittyviä haasteita. Jätealan toimijat ovat yhteistyökumppaneitamme. Olemme pyytäneet heitä informoimaan kaikista toimintaamme liittyvistä vaikutuksista.

4. Loppuvuoden keskeisimmät tavoitteemme ovat henkilöstömme terveyden ja turvallisuuden, työmaiden toiminnan ja operatiivisen kassavirran turvaaminen.

Risto Pohjanpalo, yhteiskuntasuhteiden johtaja, Kuusakoski Recycling

1. Koronavirus on vaikuttanut meidän vastaanottamiemme materiaalien määrään. Toistaiseksi määrä on pudonnut hallitusti eikä romahdusta ole tapahtunut. Pitemmällä aikavälillä esimerkiksi terästeollisuuden tilausten väheneminen vaikuttaa tuotantoon, mikä vaikeuttaa teräsromun myyntiä. Kierrätysraaka-aineiden hinnat ovat jo nyt matalalla tasolla.

2. Poissaoloprosentti on normaalilla tasolla, jopa alempi kuin vuosi sitten. Lomia on pyritty keskittämään ja aloittamaan jo toukokuusta alkaen, jotta vähentyneeseen tuotantomäärään sopeudutaan.

3. Jos teollisuustuotanto romahtaa, myös kierrätettävät materiaalit vähenevät dramaattisesti. Ja myöskään jalostetuille kierrätysmateriaaleille ei ole kysyntää Suomessa tai edes maailmanlaajuisesti.

4. Toivon, että teollisuuden toimintakyky palaa ja elinkeinoelämä piristyy. Koronalla on pitkät jäljet myös kierrätysalaan.

Marko Printz, palvelu- ja kehitysjohtaja, Rosk’n Roll

1. Edustan kunnallista jätehuoltoa. Varsinainen jätehuolto sujuu hyvin, ja työntekijät ovat sekä meillä että urakoitsijoilla pysyneet terveinä.

2. Olemme huoltovarmuuskriittinen organisaatio, ja valmiussuunnitelmat olivat jo valmiina. Toki koronaan liittyen ne päivitettiin. Olemme varautuneet siihen, että vähintään kriittisten palvelujen, kuten terveydenhuollon, jätehuoltopalvelut saadaan pidettyä käynnissä, vaikka työvoimaa olisikin huomattavasti vähemmän.

3. Kauttamme kulkeva jätemäärä ei ole suuresti muuttunut. Erityisesti asunto-osakeyhtiöissä jätettä syntyy jonkin verran enemmän, ja alueellisten keräyspisteiden kuormitus on kasvanut. Vapaa-ajan asunnoissa jätemäärät ovat olleet paikoin jo kesäkauden tasolla. Haaste on varmistaa, että jätteenkeräyksen kuljettajat pysyvät terveinä.

4. Toivon, että jätteenkeräys ja käsittely toimii ja että työntekijät pysyvät terveinä. Ja olisi mahtavaa, jos pääsisi palaamaan etätöistä toimistolle. Hyvää työyhteisöä kaipaa, ja sen arvon on nyt tunnistanut.

Tekoäly yleistyy vauhdilla

Jäteplus 1/2020 24.2.2020

Suomen jätehuolto tuottaa paljon hyvälaatuista dataa jätteiden määristä ja ominaisuuksista. Tämä osaltaan vaikuttaa siihen, että jätealalla käytetään tekoälyyn perustuvia menetelmiä entistä enemmän.

Teksti: Leo-Pekka Salmi

Tekoälyä voidaan nykyään soveltaa yhä useammilla aloilla, esimerkiksi teollisuudessa, terveydenhuollossa ja liikenteessä.

Jätealalla tekoälyä käytetään hyväksi jo muun muassa kierrätyspisteiden täyttöennusteissa ja tyhjennysreittien ajoituksessa ja optimoinnissa. Myös muun muassa konenäköä käytetään jo ahkerasti. Konenäöstä puhutaan, kun digitaalista kameran kuvaa ja automaattista havainnointijärjestelmää käytetään reaaliajassa. Näin tehdään esimerkiksi, kun jätejakeita erotellaan toisistaan.

Helpointa tekoälyä on kehittää silloin, kun käytössä on suuria määriä dataa. Mitä enemmän hyödyllistä informaatiota on tarjolla tai mitä enemmän sitä voidaan hankkia lisää, sitä paremmin tekoälymetodit toimivat.

Opinnäytetyöni keskiössä ovat datapohjaiset tekoälyratkaisut ja -menetelmät, jotka sopivat parhaiten toimeksiantajayritykselle, Wastebook Oy:lle.

Wastebookin tarkoitus on tuoda jätehuoltoa tarjoavat ja tarvitsevat samalle alustalle. Alustan kautta kotitaloudet, taloyhtiöt ja yritykset voivat esimerkiksi kilpailuttaa jätehuollon tai aloittaa muovin kierrätyksen.

Mitä suurempi joukko käyttää Wastebookin palveluita, sitä enemmän informaatiota se saa tietokantaansa kotitalouksien, yritysten ja muiden asiakkaiden jätemääristä ja jätteiden sijainnista.

Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää näiden tietojen pohjalta, onko olemassa joitain tekoälyyn perustuvia metodeja, joita yritys voisi hyödyntää nyt ja tulevaisuudessa.

Tarkasteltuani erilaisia tekoälyä hyödyntäviä tilastotiede- ja analysointimenetelmiä, valitsin kaksi menetelmää, joita kannatti tutkia ja mahdollisesti mallintaa pidemmälle. Ne olivat koneoppiminen ja asiakkaiden kanssa vuorovaikutuksessa oleva suosittelijajärjestelmä.

Valintaperusteihin vaikuttivat muun muassa alkupääoman tarve ja se, kuinka paljon työtä ja aikaa menetelmien kehittäminen Wastebookille sopivaksi veisi.

Lisäksi menetelmien piti tuoda todellista hyötyä. Myös riskit oli punnittava tarkkaan. Menetelmien pitää olla luotettavia ja tietoturvan kunnossa, kun yrityksellä on yksityiskohtaista dataa asiakkaistaan.

Koneoppiminen voidaan jakaa ohjattuun oppimiseen, vahvistusoppimiseen ja ohjaamattomaan oppimiseen. Perimmäinen idea on kaikissa tavoissa sama: antaa järjestelmälle tai koneelle kyky oppia datasta ilman erillistä ohjelmointia. Kun esimerkiksi yhden kunnan alueelta saadaan tietoja jätemääristä ja -lajeista, koneoppimista käyttävä järjestelmä voi ennustaa tulevaa, löytää yhteyksiä ja klusteroida tuloksia. Mitä pidemmältä aikaväliltä dataa kerätään, sitä parempia tulokset ovat.

Järjestelmä oppii menneen datan avulla nykyisen tilanteen ja voi lopulta antaa tarkkoja arvioita tulevaisuudesta. Koneoppimisella voidaan myös seuloa dataa ja jäsennellä sitä eri tavoin, jotta löydetään mahdollisia jätejakeiden määrien muutosten välisiä yhteyksiä tai syy- ja seuraussuhteita.

Wastebookin tapauksessa koneoppiminen olisi parasta aloittaa ohjatusta oppimisesta ja siirtyä vasta myöhemmin vahvistus- ja ohjaamattomaan oppimiseen. Samalla pitää ottaa huomioon se, että datamäärät tulevat kasvamaan kovaa vauhtia.

Ohjattu oppiminen auttaa yrityksen henkilökuntaa käyttämään koneoppimiseen perustuvaa järjestelmää ja samalla ymmärtämään koneoppimisen perusteita. Ohjattu oppiminen on myös vähemmän altis virheille, koska sen toimiminen on laajalti ohjaajan eli ihmisen hallussa.

Monet järjestelmät ovat vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Sellaisia järjestelmiä ovat esimerkiksi chattirobotit, suosittelujärjestelmät ja muut neuvovat ohjelmat.

Wastebook hyötyisi suuresti suosittelujärjestelmästä kotisivuillaan. Jos järjestelmä pystyisi arvioimaan ja vertailemaan tarkasti hintoja, reittejä ja toiminnan ekologisuutta, sen antamat suositukset säästäisivät aikaa niin asiakkailta kuin tarjoajilta. Luonnollisesti asiakkaat saisivat itse määrittää haluamansa palvelut ja niiden ominaisuudet.

Lisäksi järjestelmä antaisi yrityksen työntekijöille tärkeää informaatiota päätöksenteon tueksi.

Jos jatkaisin opinnäytetyötä pidemmälle tai palaisin asian pariin muutaman vuoden päästä, big data -perusteiset menetelmät olisivat kiinnostavia tutkittavia. Tässä vaiheessa yritys olisi luultavasti saanut kerättyä niin paljon informaatiota, että menetelmät, jotka perustuvat todennäköisyyksiin, saisivat niin paljon opetusdataa, että tuloksia voisi pitää jo lähes varmoina.

Kirjoittaja opiskelee Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa. Hänen opinnäytetyönsä Tekoälymetodien soveltuvuus jätehuoltoon valmistuu keväällä 2020. Työtään varten hän sai Jätehuoltoyhdistyksen stipendin.

Ravintola ilman roska-astioita

Jäteplus 1/2020 24.2.2020

Ravintoloissa eniten jätettä tulee pakkauksista ja ruokahävikistä. Nollassa molemmista pyritään kokonaan eroon.

Teksti Leena Salokoski Kuvat Ravintola Nolla

Ravintolasalin nurkassa hurisee suuren arkkupakastimen kokoinen komposti. Näky ei ole tavallinen Helsingin keskustan laaturavintolassa, mutta muuten Nolla näyttää tyypilliseltä fine dining -ravintolalta.

Pelkistetty sisustus ja ravintolasalin patinoitunut kaakelilattia huokuvat arvokkuutta, ja keittiöstä asiakkaan eteen kannetaan viimeisteltyjä, parhaista raaka-aineista valmistettuja  ruoka-annoksia.

Nolla ei kuitenkaan ole mikä tahansa ravintola vaan Suomen ensimmäinen ja ainoa zero waste -ravintola, jossa jätteen tuotanto on karsittu minimiin.

Jätteettömyys ei ole osa ravintolan asiakaskokemusta tai markkinointia, vaan käytäntöihin upotettu ajattelutapa.

– Jos asiakas haluaa tietää zero waste -periaatteistamme, niin kerromme ilomielin. Muuten annamme vain pieniä vihjeitä, kertoo Albert Franch Sunyer, yksi Nollan kolmesta ravintoloitsijasta.

Kattauksessa on esimerkiksi käytetyistä pulloista valmistetut juomalasit, ja lahjakortit painetaan biohajoavalle siemenpaperille.

Kun Franch Sunyer yhtiökumppaneineen suunnittelivat Nollaa, he yrittivät löytää maailmalta esimerkkejä zero waste -ravintolasta.

– Emme löytäneet yhtäkään. Olemme miettineet kaiken itse, ja tavoitteena on luoda kokonaan uusi konsepti ravintolatoiminnalle, Franch Sunyer kertoo.

Ravintola ei hanki raaka-aineita kertakäyttöpakkauksissa, eikä keittiössä käytetä tuorekelmua, foliota tai kertakäyttöisiä välineitä.

Raaka-aineista käytetään kaikki osat, ja liemeksi keitetyt naatit ja kalanruodot päätyvät lopulta kompostiin. Tätä ennen kaikki aines punnitaan ja analysoidaan, jotta kompostia syntyy jatkossa vähemmän. Varsinaisia jäte-astioita Nollassa ei ole.

Zero waste -ajattelu ulottuu myös henkilökunnan vaatteisiin, keittiövälineisiin ja elektroniikkaan. Jos jokin kuluu käyttökelvottomaksi tai menee rikki, tavara viedään kierrätykseen.

Laaturavintola saattaa tarjoilla ruokaa vain muutamalle kymmenelle asiakkaalle päivässä. Silti jätettä syntyy muovipussikaupalla jo ennen asiakkaiden saapumista – ja vielä enemmän heidän lähdettyään.

Franch Sunyerin mukaan jätteen kertyminen on ravintoloissa niin normalisoitua, ettei sitä edes kyseenalaisteta.

– On helppoa ottaa liha vakuumipakkauksesta, mutta vaatii työtä, että tuoreen lihan saa ravintolaan palautettavassa kylmälaatikossa.

Ravintoloitsija myöntää olevansa tavarantoimittajille kiusankappale. Jos jokin ruoka-aine toimitetaan kertakäyttöpakkauksessa, se lähetetään armotta takaisin.

Tuttujen pientuottajien kanssa yhteistyö on muodostunut toimivaksi, ja raaka-aineita kulkee molempiin suuntiin. Nollan kompostin tuotos päätyy takaisin maatilojen pelloille.

Jätteettömyyden tavoittelu ei ole vielä tuottanut ravintolalle suoranaista taloudellista voittoa, mutta Albert Franch Sunyer arvioi, ettei rahaa ole myöskään sen vuoksi menetetty. Hän uumoilee, että pidemmällä aikavälillä säästöt syntyvät raaka-ainekuluista ja jätemaksuista.

Nolla on ollut avoinna kaksi vuotta, mutta ravintola ei ole vielä valmis. Franch Sunyerin mielestä vieläkin vastuullisemmin voisi toimia.

Häntä mietityttää esimerkiksi ravintolan käyttämä vesi. Voisiko ainakin osaa vedestä hyödyntää, ennen kuin se valuu viemäriin ja vedenpuhdistamolle?

Yhden yleisen zero waste -ajattelua koskevan väärinkäsityksen Franch Sunyer haluaa korjata. Nolla ei tee ruokaa hävikkiaineksista.

– Emme halua auttaa huonosti toimivaa ruokateollisuutta siivoamaan jälkiään. Haluamme muuttaa koko systeemin, jotta hävikkiä ei syntyisi.

Näin etenet kohti jätteetöntä ravintolaa

  1. Hankkiudu eroon roska-astioista ja ala kokata. Tämä on hyvä harjoitus kaikille!
  2. Mieti asioita pitkällä tähtäimellä. Esimerkiksi komposti maksaa itsensä takaisin ajan mittaan, mutta jätemaksut eivät katoa koskaan.
  3. Ole luova ja vahva! Joudut ratkaisemaan monta ongelmaa.
  4. Tee asioita, joihin uskot. Zero waste -ajattelu ei toimi markkinointikikkana – se vaatii omistautumista.

Lähde: Albert Franch Sunyer

Siitä puhe, mistä puute?

KiertoPlus 24.2.2020

Jätehuoltoyhdistys kokoaa yhteen kiertotalouden ammattilaiset.

Otsikon sanonta on käväissyt mielessäni seuratessani uutiskirjeitä, some-kommentointia ja muita keskusteluja. Yhteistyö mainitaan usein ja varsinkin sen riittämättömyys, jopa puute.

Meneillään on suuria muutoksia muun muassa lainsäädännössä. Mikäli haluamme viedä asioita eteenpäin, meidän on tehtävä yhteistyötä. Sen muotoja on monia, esimerkiksi sidosryhmät, ohjausryhmät, työryhmät, projektiryhmät, taustaryhmät, valiokunnat ja verkostot – rakkaalla lapsella taitaa tässäkin tapauksessa olla monta nimeä!

Yhteistyö on yhdessä tekemistä. Sen onnistumiseen tarvitaan yhteinen tavoite ja paljon vuorovaikutusta. Kuuntele, ja tule kuulluksi. Ymmärrä, ja tule ymmärretyksi. Osallistu, ja osallista muita. Halua yhteistyötä, ja ole haluttu yhteistyökumppani.

Hyvänä esimerkkinä onnistuneesta yhteistyöstä pidän Tuottajayhteisöjen neuvottelukuntaa eli TYNKiä. Sen jäsenet ovat suomalaisia, Pirkanmaan ELY-keskuksen hyväksymiä tuottajayhteisöjä ja juomapakkausjärjestelmiä ylläpitäviä yhtiöitä. Yhteistyö perustuu yhteisesti hyväksyttyyn sopimukseen sekä vuosittain sovittuihin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin. Yksi merkittävistä tuloksista, Tuottajavastuuiltapäivä, järjestetään tänä vuonna jo viidennen kerran.

Menestyksekäs yhteistyö on mahdollista laajankin toimijakirjon kesken. Tästä puolestaan hyvä esimerkki on Jätehuoltoyhdistys ja sen järjestämät Jätehuoltopäivät.

Erinomaisen hyvää ja yhteistyön täyteistä uutta vuotta ja vuosikymmentä meille materiaalitalouden nykyisille ja tuleville ammattilaisille!

Eija Jokela, Jätehuoltotoyhdistyksen hallituksen jäsen

Yhteistyöterveisin
Eija Jokela
Jätehuoltoyhdistyksen hallituksen jäsen