Tuore opinnäytetyö selvitti, kuinka iso osa yritysten tuottamasta energia- ja rakennusjätteestä on metallipakkauksia. Tietoa voi hyödyntää tulevaisuudessa esimerkiksi päätöksenteossa ja uusien tutkimusten kehittämisessä.
Kysymykset Anne Ignatius Vastaukset Tapio Vänniä
Energia- ja ympäristöinsinööri Tapio Vänniä selvitti tuoreessa opinnäytetyössään, kuinka suuri osa elinkeinoelämän tuottamasta energia- ja rakennusjätteestä on metallipakkauksia.
Miksi päätit tarttua juuri tähän aiheeseen?
Halusin tehdä työn aiheesta, jossa yhdistyvät sekä käytännön havainnointi että teoreettinen pohdiskelu tieteelliseltä kannalta. Kyseinen työ vaikutti myös tärkeältä siksi, että kun luonnonvarat vähentyvät, kiertotalouden merkitys korostuu entisestään.
Mikä on tutkimuksesi keskeinen tulos?
Saimme tietää, kuinka paljon elinkeinoelämän tuottamasta energia- ja rakennusjätteestä on metallipakkauksia.
Pääasiassa tutkittavat erät sisälsivät metallia. Niistä 1–8 prosenttia oli metallipakkauksia. Metallipakkauksista suurin osa oli metallipurkkeja ja tyhjiä aerosolipakkauksia, ja niistä noin 7 prosenttia oli kansia, korkkeja ja vannenauhoja.
Tutkimuksessa huomioitiin se, että metallipakkausten määrä luonnollisesti vaihtelee kussakin jäte-erässä. Pakkausten lajittelijat ovat myös saattaneet tehdä inhimillisiä virheitä, sillä he lajittelivat pakkaukset käsin oman havaintokykynsä perusteella perehdytyksen jälkeen.
Miksi on tärkeää tietää, kuinka suuri osa jätteestä on metallipakkauksia?
Koska siitä voidaan tehdä karkeita päätelmiä elinkeinoelämän metallipakkausten kierrätyksestä. Tietoa voidaan mahdollisesti hyödyntää tulevaisuuden päätöksenteossa, kun päätetään uusista kierrätystavoitteista. Päätöksenteko helpottuu, kun sille on pohjana mahdollisimman laajaa ja kattavaa tilastokantaa takana.
Mistä ja miten näytteet kerättiin?
Näytteet kerättiin kesäkuun ja marraskuun välillä vuonna 2020 Kouvolan, Kauttuan sekä Porin alueelta. Kokoomanäytteet toimitettiin Porin Aittaluotoon Mepak Kierrätys Oy:n yhteisön kautta.
Energia- ja rakennusjäte esisuodatettiin sähkömagneetin läpi, minkä jälkeen kokoomanäytteet toimitettiin Aittaluotoon lajittelua ja analyysiä varten.
Millaisia haasteita aineiston keruun aikana ilmeni?
Toisinaan näyte-eriä lajitellessa huomattiin, että osa tutkittavista metallikappaleista oli muotoutunut hankalasti tunnistamattomiin muotoihin matkalla asiakkailta lajittelutiloihin. Silloin oli toisinaan vaikea selvittää, kuuluivatko ne rejektiin eli hylättyyn jakeeseen vai etsittyihin metallipakkauksiin. Etsityt metallipakkauset taas jaettiin kolmeen eri jakeeseen: kansiin ja korkkeihin, tyhjiin purkkeihin ja tyhjiin aerosolipulloihin.
Mikä työssä innosti sinua eniten?
Mielenkiintoisinta oli päästä vetämään omaa projektia, josta olin itse vastuussa. Näin pääsin oppimaan myös tätä puolta työelämästä. Käytännönläheisessä projektissa pääsin sen lisäksi tutustumaan jätehuoltoon aivan eri tasolta, koska koulun aiheeseen liittyvät kurssit käsittelivät asiaa teoriassa.
Mikä yllätti?
Lähinnä se laaja kirjo erilaisia esineitä, joita lajitteluun asti oli päätynyt niin rakennus- kuin energiajätteessäkin. Varsinaisten metallipakkausten lisäksi löytyi muun muassa kunnosta päätellen hukattuja työkaluja, rännin palasia, muutama kauan sitten hylätty lelu ja paikoitellen paljon hautalyhtyjen kynttilöitä.
Miten jätehuoltoala voi hyödyntää työsi tuloksia?
Mahdollisuuksia on monia. Esimerkiksi lajittelusta voidaan oppia sen kannalta, mitä vastaavanlaisissa tutkimuksissa pitää jatkossa ottaa huomioon ja mitä ehkä kannattaa tehdä eri tavalla.
Tuloksien vertailtavuuden kannalta hyväksi todettu systeemi oli pitää lajittelun päätarkastaja samana koko tutkimuksen ajan, koska toinen tarkastaja saattaisi tulkita saman kappaleen eri tavalla ja näin tulokset olisivat huonosti vertailukelpoisia.
Energia- ja ympäristötekniikan insinööri Tapio Vänniän opinnäytetyö Metallipakkausten osuus elinkeinoelämän jätteessä valmistui kevättalvella 2021. Työtään varten hän sai Jätehuoltoyhdistyksen stipendin.
