Ympäristöministeriössä on huomattu, että ilmastohaasteita on syytä ratkaista muillakin keinoilla kuin lainsäädännöllä. Leena-Kaisa Piekkari kehittää vapaaehtoisia green deal -sopimuksia.

Teksti Anne Ignatius Kuvat Susanna Kekkonen

Ilmaston lämpenemistä on pakko hillitä. Kuitenkin yritysten näkökulmasta pakko on joskus kirosana, vaikka tahtoa riittäisikin.

Green deal perustuu vapaaehtoisuuteen. Se on valtion – yleensä ympäristöministeriön – kanssa laadittava sopimus, joka vähentää yritysten tai julkisten palveluiden ilmastovaikutuksia ja edistää kiertotaloutta.

Sopimuksen toisena osapuolena on jonkin alan toimialajärjestö tai vaikka kunta tai kaupunki. Ministeriö ei siis neuvottele yksittäisten yritysten kanssa, vaan idea on, että sopimuksen synnyttyä toimialajärjestö kannustaa jäseniään lähtemään mukaan. Valmisteluun yritykset voivat osallistua.

– Joskus neuvotteluissa on kunnon vääntöä, mutta aina hyvässä hengessä, kertoo ympäristöministeriön asiantuntija Leena-Kaisa Piekkari.

Piekkari on mukana kaikissa green deal -neuvotteluissa. Hän vastaa myös hankkeen kehittämisestä ja sen seuraamisesta, mitä vaikutuksia sopimuksella lopulta saadaan aikaan.

Hänestä yhteistyö elinkeinoelämän kanssa on antoisaa. Se auttaa häntä ja muita ministeriöiden työntekijöitä ymmärtämään yritysten haasteita entistä paremmin.

Ensimmäinen green deal solmittiin ympäristöministeriön ja Kaupan liiton kesken vuonna 2016. Uusi jätedirektiivi vaati, että muovikassien kulutusta pitää vähentää. Jäsenmaat saivat kuitenkin itse päättää, miten se tapahtuu. Ympäristöministeriössä päätettiin kokeilla, voisiko tavoitteeseen päästä uudella, vapaaehtoisella sopimuksella.

Mukaan lähti sekä pieniä liikkeitä että isoja kauppaketjuja. Kokeilu meni niin hyvin, että ympäristöministeriössä päätettiin katsoa, kannattaako ideaa kehittää edelleen. Leena-Kaisa Piekkari alkoi vetää hanketta vuoden 2018 alussa, silloin Sitran palkkaamana.

– Reilussa vuodessa olemme kehittäneet uusia tapoja ja testanneet, mikä toimii.

Helmikuun alkuun 2020 mennessä sopimuksia on tehty viisi. Toistaiseksi uusin sopimus on allekirjoitettu kiinteistö- ja rakennuttamisalan järjestön RAKLIn kanssa. Sen tavoite on muun muassa edistää rakennusten purkamisessa ja korjauksissa syntyvien purkumateriaalien kierrätystä.

Muissa solmituissa sopimuksissa on sitouduttu vähentämään esimerkiksi työkoneiden, kuten pyöräkuormaajien ja vastapainotrukkien, sekä henkilöautoliikenteen päästöjä.

– Myös työkoneet aiheuttavat merkittäviä hiilidioksidipäästöjä, joten kyse on merkittävästä asiasta, Piekkari sanoo.

Valmisteilla on useita muitakin sopimuksia. Yksissä neuvotteluissa mietitään esimerkiksi, miten uudisrakentamisessa syntyvien kalvomuovien kierrätystä voidaan parantaa. Näissä neuvotteluissa on mukana useita järjestöjä, kuten Rakennusteollisuus, Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP, Muoviteollisuus ja Suomen Uusiomuovi.

Samalla kokeillaan, saako sopimuksen solmittua laajan sopijajoukon kesken. Yksinkertaista se ei ole, koska käytännön kysymyksissä toimialajärjestöjen näkökulmat saattavat poiketa toisistaan.

– Sopimus olisi hankalaa neuvotella vain yhden toimijan kanssa, koska rakentamisessa on monia osapuolia ja toiminta vaikuttaa aina muidenkin toimintaan, Piekkari sanoo.

– Tämä on uusi tapa tehdä yhteistyötä. Etsimme yhdessä ratkaisuja.

Green dealin solmiminen ei ole mikään helppo tapa kiillottaa yrityksen ilmastoimagoa. Sopimuksen pitää olla aidosti hyödyllinen. Sen pitää tuoda jotain uutta esimerkiksi päästöjen vähentämiseen, ja tulokset pitää pystyä mittaamaan.

– Neuvottelujen aikana käymme syvällisesti läpi sitä, mitä muutoksia alalla vaaditaan ja miten tavoitteisiin päästään, Leena-Kaisa Piekkari kertoo.

Sopimus voi tuoda yrityksille monenlaista hyötyä. Neuvotteluiden aikana alan edustajat pääsevät vaikuttamaan siihen, millä tavoilla tavoitteisiin päästään.

Sopimus on tärkeä brändin kannalta. Se voi auttaa kehittämään yrityksen toimintaa vastuullisemmaksi ja tuoda myös taloudellista hyötyä.

– Raha ei liiku, mutta yritykset voivat löytää päästöjen vähentämiseen uusia työkaluja, jotka voivat olla rahanarvoisia.

Olennaista on kehitellä uusia keinoja ympäristöpäästöjen pienentämiseen ja luoda uusia, kestäviä bisnesmahdollisuuksia. Se on myös sopimuksen edellytys. Vanhoja ideoita ei kierrätetä.

Piekkari kokee tekevänsä mielekästä työtä, jossa pystyy vaikuttamaan tärkeisiin asioihin.

– Neuvotteluissa käsitellään niin laajoja ja haastavia kysymyksiä, että välillä ne etenevät hitaasti. Toisaalta prosessi on paljon joustavampi kuin silloin, kun tehdään lainsäädäntöä.

Palkitsevinta työ on silloin, kun pitkät neuvottelut päättyvät ja saadaan aikaiseksi kunnianhimoinen sopimus. Palkitsevaa on sekin, että ympäristöministeriössä Piekkari kokee saavansa tarpeeksi omaa vapautta.

– Talon asenne on se, että uutta voi rohkeasti kokeilla.

Työ on vaikuttanut myös Piekkarin henkilökohtaiseen elämään. Vielä kaksi vuotta sitten hän oli esimerkiksi huono kierrättäjä. Nyt hän kierrättää kaiken mahdollisen ja harkitsee tarkkaan, mitä ostaa.

Piekkarin seuraavat vuodet näyttävät kiireisiltä. Allakassa on kuitenkin tilaa uusille sopimuskumppaneille.

– Olisi hienoa, jos mukaan lähtisi isoja teollisuuden aloja, kuten metsäteollisuus tai teknologiateollisuus.

Lisää tietoa green dealistä: www.sitoumus2050.fi.

Kuka Leena-Kaisa Piekkari?

• Grean deal -sopimuksista vastaava asiantuntija ympäristöministeriössä.
• Valmistunut Turun kauppakorkeakoulusta 2009, pääaineena kansanvälinen liiketoiminta. Sen jälkeen vuoden kestävä ympäristöalan erikoistumisohjelma TKK Dipolissa.
• Työskennellyt 8 vuotta Pöyryllä ympäristökonsulttina ja 2 vuotta Sitralla kiertotalousasiantuntijana.
• Harrastaa lenkkeilyä, ruuanlaittoa, leipomista, maalla puuhastelua ja karaoken laulamista. Karaokessa bravuurit Perutaan häät ja Mamma Mia.
• Urheilu- ja kulttuuritapahtumien suurkuluttaja. Ollut jääkiekkotoimitsijana eri sarjoissa.
• Asuu puolisonsa kanssa Helsingin Lauttasaaressa. Viettää tiiviisti aikaa perheen ja ystävien kanssa. Kuudes kummilapsi syntyi joulukuussa.
• Viettää lomia maatalossa Hollolassa ja puolison kotiseuduilla Kroatiassa.