Yhdessä enemmän – Miia ja Henna saavat toisistaan energiaa

KiertoPlus 17.11.2026

Jätehuollon kurssin uudistus toi uuden ulottuvuuden Turun ammattikorkeakoulun ja Lounais-Suomen Jätehuollon yhteistyöhön. Uudistusta siivittivät Henna Knuutilan ja Miia Jylhän pitkä yhteistyö ja innostus kehittää alan osaamista.

Teksti: Helinä Kujala
Kuvat: Anni Savolainen


Kun Turun ammattikorkeakoulun lehtori Henna Knuutila alkoi uudistaa vetämäänsä jätehuollon kurssia viime vuonna, hän otti jo ensimetreillä yhteyttä Miia Jylhään. Jylhä työskentelee tutkimus- ja kehityspäällikkönä Lounais-Suomen Jätehuollossa. Ammattikorkeakoulu ja jätehuoltoyhtiö ovat tehneet jo vuosia tiivistä yhteistyötä, joten apua oli luontevaa pyytää tutulta taholta.

– Kysyin Miialta, voisivatko he katsoa, että jätehuoltokurssi sisältää sellaista tietoa, jota opiskelijat tulevat tarvitsemaan myös työelämässä, Knuutila kertoo.

Jylhä tarttui yhteistyöehdotukseen mielellään. LSJH:ssa oli jo aiemmin tunnistettu tarve vahvistaa kaatopaikkojen jälkihoitoon liittyvää osaamista. Jylhä huolehti siitä, että kurssille saatiin opetusmateriaalia tästä aiheesta.

– Kaatopaikat ovat jääneet vähän unohduksiin, kun niitä ei enää juuri yhdyskuntajätehuollossa tarvita. Osaamista silti tarvitaan yhä esimerkiksi kaatopaikkojen ympäristövaikutusten hallintaan ja kaasujen hyödyntämiseen, Jylhä toteaa.

Yhteys työelämään vahvistui

Turun ammattikorkeakoulun jätehuollon opintokokonaisuus sisältyy energia- ja ympäristötekniikan insinööriksi opiskelevien koulutusohjelmaan. Knuutila oli rakentanut opintojakson reilut kymmenen vuotta sitten englanninkieliseksi vaihto-opiskelijoita ajatellen, ja sisältökin painottui aiemmin globaaliin jätehuoltoon. Vuosien mittaan opintokokonaisuuteen oli tehty päivityksiä, mutta ei isompaa mylläystä.

– Olin saanut jätehuolto- ja kierrätysalalta viestiä, että sinne tarvitaan alan erityispiirteitä ymmärtävää työvoimaa. Tietääkseni jätehuoltoa ei turhan paljon korkeakouluissa opeteta, Knuutila taustoittaa.

Uudistuksen jälkeen opintokokonaisuuteen kuuluu kaksi suomenkielistä kurssia, joista ensimmäisellä käydään läpi jätehuollon perusteita ja toisella pureudutaan käytäntöön. Kolmas kurssi on englanninkielinen ja keskittyy globaaliin jätehuoltoon.

– Miian tiimissä oli ymmärrys siitä, millaisia projekteja ja toiminnallisia tehtäviä kakkososassa tehdään. Työelämä tulee nyt kurssiin vahvasti mukaan, mikä oli yksi kurssin isoista uudistuksista.

LSJH paitsi tuotti opetusmateriaalia, myös tarjosi kurssilaisille mahdollisuuksia työelämäharjoitteluun sekä järjesti tutustumiskäyntejä yrityksen lajitteluasemille ja neuvontatilaisuuksiin. Opiskelijat saivat tehtäväkseen toimeksiantoja ja niihin asiantuntijan evästyksen ja tuen. Tyypillinen tehtävä koski esimerkiksi kiinteistön jätehuollon suunnittelua ja mitoitusta.

Teoria nivoutuu käytäntöön

Kun kurssi järjestettiin uudistetussa muodossaan ensimmäistä kertaa viime syyslukukaudella, opiskelijoiden palaute oli varsin myönteistä. Knuutilaa ilahduttivat erityisesti maininnat siitä, ettei teoriaosuus jäänyt irralliseksi vaan nivoutui hyvin käytäntöön.

Yksi kurssin suorittaneista oli ympäristötekniikan insinööriksi vuodenvaihteessa valmistunut Vesa Törmäkangas. Hän työskentelee nyt opinahjossaan määräaikaisena projekti-insinöörinä.

– Esimerkiksi regulaatiota koskeva teoriaosuus oli voimakkaasti sidottu ajankohtaisiin käytännön esimerkkeihin. Kurssilla myös mentiin ihan oikeasti perusteisiin – lähtien siitä, mikä on jätettä. Milloin se alkaa olla jätettä, ja milloin se lakkaa olemasta sitä, Törmäkangas kertoo.

Opiskelijat kävivät tutustumassa läheisen Topinojan jätekeskuksen ja lajitteluaseman lisäksi Kuljetusringissä, Keräyslavassa ja Topinpuistossa sekä Lounavoimassa. Yritysten edustajia taas kävi kampuksella kertomassa alan käytännöistä ja ajankohtaisista puheenaiheista.

Törmäkangas piti myös siitä, millä tavoin opiskelijoiden tekemiä selvityksiä eri aihealueista käsiteltiin ryhmässä. Opiskelijat eivät vain esitelleet työnsä tuloksia, vaan he saivat opettaa selvittämiään asioita muille. Aiheet vaihtelivat kirjojen kierrätyksestä autokierrätyksen haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Autokierrätyksestä Törmäkangas teki myös opinnäytetyönsä.

– Kurssi oli pedagogisesti taitavasti rakennettu kokonaisuus. Oman aihealueen opettaminen muille oli mielekäs ja omasta mielestäni paras tapa oppia uutta asiaa.

Hankkeesta hyvät raamit

Työnantajalle on arvokasta, kun sen lähellä toimii oppilaitos, josta valmistuu oman alan työvoimaa. Vuosien mittaan LSJH:ssa on ollut paljon opiskelijoita harjoittelujaksoilla, ja myös pysyvässä henkilöstössä on lukuisia Turku AMK:n kasvatteja.

Viime vuosina yhteistyö on saanut lisäpontta EU:n Erasmus+-ohjelman rahoittamasta BECOME-hankkeesta, johon Suomesta osallistuvat LSJH, Turku AMK ja Raision seudun koulutuskuntayhtymä. Tämän vuoden lopussa päättyvä hanke on tähdännyt kiertotalouden sisäisten oppimisyhteisöjen rakentamiseen. Osallistuminen jätehuoltokurssin uudistamiseen oli yksi tapa edistää tätä päämäärää.

– Hankkeen ansiosta olemme voineet laittaa aiempaa enemmän paukkuja yhteistyöhön ja tarkastella sen ympärillä olevia toimintatapoja ja rakenteita. Tavoitteena on ollut kehittää yhteistyöstämme yhä suunnitelmallisempaa ja tiiviimpää ja siten kasvattaa seudun kiertotalouden osaamista, Miia Jylhä kertoo.

Jylhä huomauttaa, että yhteistyö oppilaitosten kanssa on hedelmällistä mutta se myös vie yritykseltä aikaa ja resursseja. Kun kehittämistehtävän antaa opiskelijoille, aikaa menee yhteydenpitoon, suunnitteluun ja arviointiin enemmän kuin jos työn teettäisi konsultilla. Lopputulokselta ei myöskään voi aina odottaa yhtä korkeaa laatua. Toisaalta yhtiö saa pienelle tutkimus- ja kehitystiimilleen tarpeellisia apukäsiä.

– Linjanamme on ollut, että korkeakouluyhteistyö vie eteenpäin strategisia tavoitteitamme. Siksi myös haluamme panostaa siihen työaikaa, Jylhä toteaa.

– Yhteistyötä voi kutsua positiiviseksi toimintatavaksi, jossa mielellämme olemme mukana. Se on win-win molemmille, Knuutila komppaa.

Työelämätaidot vahvistuvat

Vaikka BECOME-hanke pian päättyy, sen vaikutus jää elämään, kun jätehuollon opetukseen on saatu uusi sapluuna. Jylhä arvelee, että LSJH:ssa kurssiin liittyvästä yhteistyöstä tulee jokavuotinen toimintatapa eli tulevatkin jätehuoltokurssin opiskelijat pääsevät yritykseen harjoittelemaan ja saavat sieltä toimeksiantoja.

– Tämä ei vaadi mitään edestakaisin säädettävää rahoitusta, vaan on osa opetusta ja työelämäyhteyksiä. On hienoa, että yritys käyttää resursseja yhteiseen tekemiseen, Knuutila kiittää.

Hänestä ammattikorkeakoulun ja yritysten välisessä yhteistyössä ei ole arvokasta vain substanssiosaamisen vaan myös työelämätaitojen vahvistaminen. On tärkeää osata käyttää eri viestintävälineitä, ottaa rohkeasti yhteyttä, vetää kokouksia, kirjoittaa muistioita, järjestää tapahtumia, kysyä ja kyseenalaistaa.

– Myös sosiaalisia taitoja tarvitaan, kykyä tehdä yhteistyötä, kuunnella ja käydä dialogia. Tällä alalla vaikuttamistyö on tärkeää, mikä vaatii hyviä viestintä- ja vuorovaikutustaitoja. Ne eivät kehity vain luokkahuoneessa istumalla, Knuutila huomauttaa.

Into ja energia tarttuvat

Yhteistyö sujuu usein sitä paremmin, mitä paremmin yhteistyökumppanin tuntee. Henna Knuutilan ja Miia Jylhän tuttavuus alkoi työtoveruudesta toistakymmentä vuotta sitten, jolloin Knuutilakin työskenteli jonkin aikaa LSJH:ssa.

Kun Knuutila oli aloittanut työt Turku AMK:ssa, hän ei empinyt pyytää entistä kollegaa mukaan käynnistyvän projektin työryhmiin.

– Totta kai olin heti yhteydessä Miian, jonka tiesin asiantuntevaksi ja mukavaksi tyypiksi. Siitä alkoi yhteistyömme, Knuutila kertoo.

Projektissa selvitettiin materiaalivirtojen syntymistä ja kulkua Varsinais-Suomessa. Se johti seuraavaan hankkeeseen eli Telaketjuun ja tekstiilien kiertotalouden edistämiseen, jossa etenkin LSJH:lla on ollut ja on yhä vahva rooli.

Entä mitä yhteistyö on antanut omaan työhön?

– Henkilökohtaisesti saan Hennalta energiaa. Hänen vahvuuksiaan ovat innostuneisuus, asioihin tarttuminen ja rohkeus ajatella isosti. Se tuo hankkeisiimme uutta ulottuvuutta, Jylhä sanoo.

Knuutila kertoo arvostavansa Jylhän kontaktiverkostoa ja hyvää asiantuntemusta, joka näkyy esimerkiksi kykynä muotoilla projektit nopeasti sopiviksi kokonaisuuksiksi.

– Ja aina Miia lähtee hulluihin ideoihini mukaan, joten sillä tavoin täydennämme hyvin toisiamme.

Turku AMK

  • Yksi Suomen suurimmista ammattikorkeakouluista.
  • Tarjoaa ympäristötekniikan amk-tutkinnon opintojen lisäksi kestävän kiertotalouden yamk-koulutusta.
  • Koko oppilaitoksessa yhteensä noin 13 500 opiskelijaa vuonna 2025.
  • Energia- ja ympäristötekniikasta valmistuu 60 opiskelijaa vuodessa.
  • Työllistää noin 950 henkeä.

Kuvassa lehtori Henna Knuutila

Lounais-Suomen Jätehuolto (LSJH)

  • Kunnallinen jätehuoltoyhtiö, jonka omistajina on 18 kuntaa.
  • Toiminta-alueella on 456 000 asukasta ja noin 40 000 vapaa-ajan asuntoa.
  • Ylläpitää neljää jätekeskusta, kahdeksaa lajitteluasemaa sekä ekopisteitä ja aluekeräyspisteitä.
  • Liikevaihto vuonna 2025 oli 40,3 M€.
  • Työllistää noin 180 henkeä.

Kuvassa tutkimus- ja kehityspäällikkö Miia Jylhä

Purkuvillasta uusi haastaja sementille

KiertoPlus 16.11.2026

Suomessa syntyy vuosittain noin 20 000 tonnia mineraalivillajätettä, jolle on ollut vaikea löytää hyötykäyttökohteita. LUT-yliopistossa tehdyssä diplomityössä tarkasteltiin ratkaisua, jossa purkuvillaa ja kierrätettyä asfalttirouhetta käytetään betonin kaltaisten tuotteiden valmistukseen.

Teksti: Helinä Kujala
Kuvat: Eena Värne


”Materiaalit eivät lähde kiertoon, ellei niille ole todellista käyttöä. Tämän tyyliset tuotteet ovat mahtava tapa keksiä käyttöä rakennuspurkujätteille.”

– Eena Värne

Materiaalikierto ry tuki diplomityötä

Rakennus- ja purkujäte kuuluu maailman suurimpiin jätevirtoihin. Erityisen hankalaksi materiaaliksi on osoittautunut mineraalivillajäte, jota syntyy merkittäviä määriä rakennuksia purettaessa.

Ympäristötekniikan diplomi-insinööriksi valmistunut Eena Värne tarkasteli diplomityössään ratkaisua, jossa purkuvillaa ja RC-rouhetta eli kierrätettyä asfalttirouhetta käytetään sementittömien, betonin kaltaisten tuotteiden valmistukseen. Värne sai opinnäytetyön tekemiseen tukea Materiaalikierto ry:n rahastipendistä.

Tutkimuskohteena olleen ratkaisun on kehittänyt suomalainen kiertotalouskonserni EcoUp yhdessä Peab Asfaltin kanssa. EcoUp on kehittänyt ja patentoinut oman käsittelyteknologiansa, jossa mineraalivillajäte murskataan hienoksi jauheeksi. Siitä ja RC-rouheesta yritys valmistaa alkaliaktivointimenetelmällä sideainetta. Sideaineen valmistuksessa tätä menetelmää ei käytetä muualla maailmassa.

Sideainetta, vettä ja kiviainesta yhdistämällä syntyy betonin kaltainen materiaali, jossa sideaine korvaa kokonaan sementin. Tätä materiaalia yritys kutsuu Geoblendiksi.

Sementistä suuret päästöt

Opinnäytetyötä tehdessään Eena Värne vakuuttui materiaalin toimivuudesta.

– Perinteiseen portlandsementtiin verrattuna Geoblend vähentää hiilidioksidipäästöjä mutta on yhtä hyvää taivutuslujuudeltaan ja puristuskestävyydeltään. Siitä valmistetut tuotteet ovat myös huomattavasti betonisia kevyempiä, hän kertoo.

Sementin valmistus on yksi rakennusalan suurimmista päästölähteistä, sen valmistus tuottaa jopa 7–8 prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä. Betonin päästöistä noin 80–90 prosenttia aiheutuu sementistä.

EPD-ympäristöselosteen mukaan Geoblendin hiilidioksidipäästöt valmiissa tuotteessa ovat noin 30–50 kilogrammaa kuutiometriä kohti. Perinteisellä portlandsementtipohjaisella betonilla vastaavat päästöt ovat noin 250–300 kilogrammaa.

Infratuotteiden materiaaliksi

EcoUp valmistaa kehittämästään massasta liikenne-esteitä, muuri- ja aitaelementtejä sekä kaupunkiympäristön kalusteita, jotka elinkaariarvion mukaan ovat täysin hiilineutraaleja. Materiaali sopisi myös meluvallien valmistusaineeksi.

– Nykyisen tiedon perusteella sitä voisi käyttää myös rakentamiseen, koska se täyttää kaikki rakentamista koskevat vaatimukset. Sertifioinnin puuttuessa siitä tehdään vain infratuotteita, ja silloin tuotekehitykselle kokeiluineen onkin enemmän mahdollisuuksia, Värne kertoo.

Värne oli opinnäytetyötä tehdessään yhteydessä muutamiin kuntiin ja kysyi niiden kiinnostusta tämän kaltaisiin vähäpäästöisiin tuotteisiin. Suhtautuminen oli hänen mukaansa varsin myönteistä. Vaikka ympäristö- ja kiertotalouskriteerit painottuvat nykyään aiempaa enemmän kuntien hankintakriteereissä, käytännössä toimintatavat saattavat kuitenkin muuttua hitaasti.

Materiaali sopii kierrätettäväksi

Yksi opinnäytetyön kiinnostavista havainnoista liittyy uusiomateriaalin kierrätettävyyteen. Testeissä Geoblend-materiaalin kierrätettävyys on osoittautunut hyväksi. Kun samaa materiaalia on käytetty uudelleen tuotteen valmistukseen, tekniset ominaisuudet eivät useidenkaan käyttökierrosten jälkeen ole heikentyneet vaan päinvastoin kestävyys on parantunut.

Värne kertoo, että Geoblendistä valmistettujen tuotteiden kierrätystä on kokeiltu myös asfaltissa ensiö-
kiven korvaajana. Mekaanisten ominaisuuksiensa vuoksi Geoblend-rouhetta käytettiin korvaamaan neljäsosa luonnonkivestä. Näin valmistettava asfaltti soveltuisi käytettäväksi kevyen liikenteen väyliin.

Purkuasfalttia hyödynnetään nykyisin jo tehokkaasti uuden asfaltin valmistuksessa. Rakennuksista puretulle mineraalivillalle ei tähän asti ole juuri löydetty käyttötarkoitusta.

– Purkuvillat voivat olla muista aineista kontaminoituneita, mahdollisesti jopa myrkyllisiä ja haitallisia, ja siksi niille on ollut vaikea keksiä käyttöä. Niiden vastaanotto on kallista, ja harva laitos edes vastaanottaa niitä hävitettäväksi.

Mineraalivillajäte ei Suomessa kuulu jäteveron piiriin mutta on kuitenkin määritelty erilliskerättäväksi. Värneen mukaan tämä on hieman ristiriidassa jäteasetuksen kanssa. Jos purkuvillaankin kohdistuisi jätevero, se toimisi ohjauskeinona, joka parantaisi hyötykäyttöön perustuvan liiketoiminnan kannattavuutta.

Yhteistyöstä vauhtia muutokseen

Toistaiseksi on vielä vaikea arvioida, missä määrin Geoblendin kaltainen uusiomateriaali voisi Suomessa korvata ensiökiviainesta ja fossiilista betonia. Eena Värne näkee sen käyttömahdollisuuksissa kuitenkin paljon potentiaalia – sekä myös kiinnostavia jatkotutkimusten aiheita.

Hänen mukaansa juuri tällaisia käyttökohteita rakennus- ja purkumateriaaleille tarvitaan lisää.

– Materiaalit eivät lähde kiertoon, ellei niille ole todellista käyttöä. Tämän tyyliset tuotteet ovat mahtava tapa keksiä käyttöä rakennuspurkujätteille.

Materiaalien uusiokäyttöön on monia järkisyitä, joista tärkeimpänä luonnonvarojen säästäminen. Värne huomauttaa, että kysymys on myös huoltovarmuudesta ja yhteiskunnan omavaraisuudesta.

– Esimerkiksi asfalttiin kelpaava kovakivi on Suomen maaperästä jo pikkuhiljaa louhittu loppuun. Nykyisin kovakiveä laivataan Kiinasta, mikä tuskin on kestävämpää kuin se, että kehitämme itse eri tapoja käyttää jo olemassa olevia materiaaleja.

Uusien kiertotalousratkaisujen yleistyminen edellyttää tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Diplomityötä tehdessään Värne havaitsi, miten arvokasta on verkostomainen yhteistyö, jossa eri toimijat tuottavat arvoa toisilleen.

– Teollisista symbiooseista puhutaan paljon, mutta käytännön esimerkkejä näkyy edelleen melko vähän. Yhteistyön lisäämiseen olisi varmasti paljon mahdollisuuksia.

Millaisesta kiertotaloudesta puhumme, sellaista myös rakennamme

Blogi 12.11.2026

Viestiessään kiertotaloudesta, yritykset eivät vain kerro siitä sidosryhmilleen, vaan osallistuvat aktiivisesti kiertotalouden määrittelyn. Ne tekevät siis viestinnällään kiertotalouden teoriaa todeksi: määrittelevät mitä kiertotalous on, mikä siinä on toivottavaa, ja millaiseen tulevaisuuteen se johtaa. Samalla ne puolet, jotka jätetään vähemmälle huomiolle, voivat ajautua marginaaliin.

Tutkin markkinoinnin tieteenalan väitöskirjassani, miten kiertotalousyritykset viestivät kiertotaloudesta ulkoisessa viestinnässään ja millaisia olettamuksia tähän viestintään liittyy. Tarkastelin erityisesti sitä, miten yritykset muovaavat kiertotalouden merkityssisältöä omien strategisten tavoitteiden ajamiseen.

Kiertotaloutta pidetään yhtenä lupaavimmista ratkaisuista ympäristö- ja ilmastokriisiin, mutta se on itsessään hyvin monitulkintainen ja jopa epäselvä käsite. Kiertotalous onkin sateenvarjotermi, jonka alle mahtuu kaikkea rakennusmateriaalien ja tekstiilijätteiden uudelleenkäytöstä kirpputoreihin ja digitaalisiin tuote-palveluna-ratkaisuihin. Samaan aikaan on myös selvää, että kiertotalous ei automaattisesti muuta maailmaa paremmaksi, jollei se aidosti johda globaaliin resurssikulutuksen pienenemiseen.

Kuten kaikki kiertotalouden parissa työskentelevät varmasti tietävät: kiertotalouden ihanteita on kuitenkin vaikea sopeuttaa maailmaan, joka on rakennettu perinteisen ota-tuota-hävitä -mallin ympärille. Se näkyy myös kiertotalouden kehystyksissä. Yritykset kehystävät kiertotalouden usein väylänä resurssitehokkuuteen, kustannussäästöihin, ja uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin, mutta esimerkiksi ympäristön suojelemisesta viestitään laveammin, näiden toimien toivottuna tuloksena.

Kiertotalouden keskeisin tavoite on resurssien- ja energian kulutuksen vähentäminen, jotta maapallo on myös tulevaisuudessa hyvä paikka elää. Kun tämä tavoite on myös viestinnän keskiössä, yritysten toimet kytkeytyvät selkeämmin osaksi laajempaa yhteiskunnallista pyrkimystä toimia maapallon ekologisten reunaehtojen puitteissa. Tällöin kiertotalous ei näyttäydy ainoastaan tehokkaampana tapana harjoittaa liiketoimintaa, vaan myös keinona turvata luonnon hyvinvointi ja ihmisten tulevaisuus.

Väitöskirjani tärkein sanoma onkin yksinkertainen. Ei ole olemassa yhtä oikeaa kiertotaloutta, joka joko toteutuu tai ei toteudu. Tärkeämpää on se, millaisia merkityksiä kiertotalous saa ja millaista maailmaa me sen avulla tavoittelemme.

Mikael Nurminen
kiertotaloustutkija,
vastaväitellyt kauppatieteiden tohtori

Yhdistys on myöntänyt stipendin Nurmisen väitöskirjatyöhön. Väitöskirja Framing Circularity: Critical Pathways for Circular Economy Discourse tarkastettiin 30.10.2026 Tampereen yliopiston Johtamisen ja talouden tiedekunnassa.

Henkilökuva: Aleksi Kalmakurki.

Kuluttaja ratkaisee, toteutuuko pakkausten uudelleenkäyttö

KiertoPlus 5.10.2026

Tiskiltä eväät lilaan rasiaan, kansi päälle ja kassalle.

Teksti: Elina Saarinen
Kuva: Ronnie Hole


Tämä rasia ei ole tavanomainen, kertakäyttöinen noutoruoka-astia. Kyljessä on QR-koodi ja muistutus, että rasian voi käytön jälkeen palauttaa uudelleenkäyttöön. Palautushalua motivoi palautuspullojärjestelmästä tuttu pantti: kun rasian palauttaa takaisin kaupan automaattiin, tilille kilahtaa kolmen euron panttisumma.

Keväällä Espoon Lippulaivan tai Sellon Prisman Ruokatoreilla sekä K-Citymarket Sellon tai K-Supermarket Lippulaivan salaattibaareissa asioineet pääsivät osaksi ainutlaatuista Kiertis-pilottikokeilua.

VTT:n ja Vaasan yliopiston johtamassa Reusify-hankkeessa yritykset ja tutkimusorganisaatiot testasivat kauppaympäristössä käytännössä, miten uudelleenkäytettävä pakkaus solahtaa osaksi saumatonta asiakaskokemusta.

Miten asiakas suhtautuu?

Budjetiltaan noin kolmen miljoonan euron Reusify-hankekokonaisuus tutkii viidessä työpaketissa uudelleenkäytettävän pakkauksen vaatimia ja mahdollistamia liiketoimintamalleja, palvelumuotoilua, pakkausratkaisujen teknistä ja logistista toteutettavuutta, uudelleenkäytön ympäristövaikutuksia ja taloudellisia kustannuksia sekä ehkä tärkeintä eli sitä, millainen on kuluttajan hyväksyntä uudelleenkäytettäville pakkauksille.

– Olemme jo pitkällä teknisissä ratkaisuissa. Toteutettavuuden kannalta pääkysymys on, kuinka asiakas tai kuluttaja siihen suhtautuu. Onko ratkaisu helppokäyttöinen? Tuoko se jotakin hyötyä? kiteyttää Reusify-hankkeen projektipäällikkö, VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin.

Koko arvoketju mukana

Reusify-hankkeesta tekee kansainvälisessäkin vertailussa harvinaisen se, että yritysten yhteisessä kokeilussa koko pakkauksen arvoketju kauppaketjuista pakkausmateriaalivalmistajiin, pakkaustuotantoon, logistiikka- ja pesutoimijoihin ja pakkausmerkintöjä tekeviin yrityksiin on saatu mukaan toteuttamaan pilottikokeiluja aidoissa asiakastilanteissa.

– On todella suuri onnistuminen, että Reusify-hanke on yhdistänyt vapaaehtoisesti koko arvoketjun, koska yksi toimija ei saisi tällaista kokeilua aikaiseksi. Palaset on tässä saatu hienosti loksahtamaan yhteen, Keskon päivittäistavarakaupan kehityspäällikkö Hannele Dahl-Nevalainen kiittää.

Reusify-hankkeen tulokset ovat suureksi avuksi, kun kauppa ja muut arvoketjun toimijat valmistautuvat saavuttamaan uudistuvan lainsäädännön vaatimukset.

– Pakkaus- ja pakkausjäteasetus tulee vaatimaan pakkausjätteen määrän vähentämistä, ja pakkausten uudelleenkäyttö on tässä yksi työkalu. Näin laajaa regulaatiokokonaisuutta on vaikea saada saumattomasti käytännön toteutukseen, joten Kiertis-kokeilun antama tieto on todella arvokasta, Dahl-Nevalainen korostaa.

Kiertis-pilotissa on päästy käytännössä kokeilemaan koko järjestelmän rakentamista sekä sitä, miten ratkaisut sopivat kaupan arkeen ja toimintatapoihin. Kuluttajanäkökulman lisäksi tärkeää on saada tietoa uudelleenkäytön elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista sekä taloudellisesta kannattavuudesta.

Vähemmän vettä ja energiaa

Pakkausten uudelleenkäyttöä toteutetaan toki muissakin EU-maissa, mutta Suomen on harvaanasuttuna maana löydettävä ne ratkaisut, jotka toimivat täällä parhaiten.

Reusify-hankekumppanit ovat jo onnistuneet kehittämään tapoja, jotka vähentävät energian- ja vedenkulutusta uudelleenkäytettävien rasioiden pesuvaiheessa. Esimerkiksi puhdistusaineiden kemian kehittämisessä, puhdistumisasteen mittaamisessa ja pakkausten digitaalisissa merkinnöissä on edistytty.

– KiiltoClean on tehnyt töitä pesuhuuhteiden kanssa niin, että lika ja pesuaine saadaan pois ja astia kuivattua ilman, että tarvitsisi pohottaa hirveästi energiaa, Harlin antaa esimerkin.

On myös opittu, mitkä asiat heikentävät ja mitkä puolestaan parantavat järjestelmän liiketaloudellista kannattavuutta.

Alustavia tuloksia Materiaalikiertopäivillä

Kiertis-pilotin ja muiden Reusify-hankkeen tutkimusten tuloksia koostetaan parhaillaan. Hankeraportti on luvassa ensi vuoden puolella, mutta sitä ennen alustavista tuloksista päästään kuulemaan jo lokakuussa Materiaalikiertopäivillä Jyväskylässä.

Ali Harlin kertoo, että suunnitelmissa on myös Reusify-hankkeen jatkohanke.

– Reusify-hanke on jo osoittanut, että pakkausten uudelleenkäyttö on teknisesti mahdollista. Liiketaloudellinen kannattavuus ratkeaa pitkälti sen mukaan, mikä on ratkaisujen kuluttajahyväksyntä, Harlin tiivistää.

Miljardiluokan bisnesmahdollisuus

Ali Harlin näkee, että suomalaisinnovaatioilla voi olla markkinapotentiaalia myös muualla. Hankeverkosto on arvioinut, että oikein kaupallistettuna hankeratkaisut voisivat synnyttää taloudellista lisäarvoa yli 1,45 miljardin euron edestä.

– Nykyinen järjestelmä perustuu kertakäyttöpakkauksiin. Se on logistisena innovaationa mahdollistanut nykyisen kaupan rakenteen, logistiikan ja tuoteturvallisuuden. Jos uudelleenkäyttävyydestä avautuu vaikkapa logistiikkaa, asiakaskokemusta tai kaupan kannattavuutta parantava bisnesinnovaatio, se on todellinen kultajyvä, Harlin näkee.

Mikä väri vetoaa?

Reusify-hankkeen kuluttajatutkimusosuutta vetää Vaasan yliopisto, joka on tutkinut pakkausratkaisujen käytettävyyttä ja houkuttelevuutta jo aiemmin esimerkiksi 4everPack-hankkeessa.

– Yleensä kun uudelleenkäytettävää pakkausta ryhdytään markkinoimaan kuluttajalle, viestintä keskittyy ympäristöhyötyihin. Se kuitenkin vetoaa vain vähemmistöön. Aikomuksia käyttää uudelleenkäytettävää pakkausta selittävät pitkälti emootiot, Vaasan yliopiston tutkimusjohtaja Kyösti Pennanen kertoo.

Reusify-hankkeessa Vaasan yliopisto keskittyy siihen, voiko uudelleenkäytettävän pakkauksen visuaalisella designillä kuten väreillä vaikuttaa kuluttajan käyttäytymiseen. Ympäristökestävyyttä korostava pakkaus on tietysti vihreä, mutta vertailtavana on myös iloa viestivä keltainen ja lämmintä hehkua viestivä beige rasia.

Eräässä Reusify-hankkeen toisessa kenttäkokeessa asiakas saa kiinnittää uudelleenkäytettävään pakkaukseen tarran ja antaa pakkaukselle nimen.

– Näin pyrimme aktivoimaan psykologista omistajuutta rasiaa kohtaan. Tutkimustieto kertoo, että kun jokin asia koetaan henkilökohtaiseksi, siitä pidetään paremmin huolta, Pennanen sanoo.

Uusiomateriaalien testauksen ja käsittelyn työturvallisuuteen täytyy kiinnittää huomiota

Blogi 24.8.2026

Uusiomateriaaleja käsittelevät työntekijät voivat altistua niiden mahdollisesti sisältämille haitallisille aineille. Diplomityössä kerättiin tietoa uusiomaamateriaalien riskitekijöistä ja luotiin ohjeistusta riskien ehkäisemiseksi ja niiltä suojautumiseen.

Teollisuuden sivutuotteista ja mineraalisista jätemateriaaleista, kuten jätteenpolton pohjakuonasta tai betonimurskeesta, saadaan uusiomaamateriaaleja, joilla voidaan korvata luonnon kiviaineksia infrarakentamisessa.

Uusiomaamateriaalien sisältämien haitallisten aineiden riskeissä on keskitytty pääasiassa siihen, mitä materiaaleista liukenee ympäristöön. Vaikka haitallisten aineiden liukoisuudet olisivat MARA-asetuksen rajoissa, voivat kuitenkin materiaaleja käsittelevät työntekijät, kuten näytteenottajat, laboratoriotyöntekijät ja materiaalin prosessoijat altistua suuremmille pitoisuuksille.

Haastattelututkimuksessa selvitettiin uusiomateriaaleja käsittelevillä työpaikoilla havaittuja riskejä ja suojautumiskeinoja. Yleisimmin tunnistettu riski oli pölylle ja sen mahdollisesti sisältämille haitallisille aineille altistuminen. Pölyämistä tapahtuu eniten työvaiheissa, joissa materiaalia käsitellään kuivana. Yksi ratkaisu on materiaalin kostuttaminen, mutta aina se ei ole mahdollista. Tällöin materiaalin käsittely voidaan tehdä vetokaapissa tai kohdepoiston alla. Ulkona työkoneissa voidaan käyttää ilmansuodattimia ja paineistettuja hyttejä. Jos pölylle altistutaan edelleen, käytetään henkilönsuojaimia, kuten hengityksensuojainta sekä pitkähihaisia ja -lahkeisia työvaatteita.

Yksi uusiomateriaalien riskitekijä on neutraalista poikkeava pH. Jätteenpolton pohjakuona ja betonimurske ovat emäksisiä, joten niitä käsitellessä tulee käyttää käsineitä ja huomioida, että esimerkiksi folioastiat eivät sovi emäksisille materiaaleille syöpymisen takia. Muita haastatteluissa mainittuja riskitekijöitä olivat terävät esineet, biologiset riskitekijät, säteily ja kvartsi.

Diplomityössä toteutettiin lisäksi ympäristönäytteenottajien sertifiointikoulutuksen käyneille kysely, johon vastasi 48 henkilöä. Kyselyn mukaan näytteenottajien saamat ennakkotiedot uusiomateriaaleista ovat usein puutteellisia, mikä vaikeuttaa suojautumista riskitekijöiltä. Aina ennakkotietoja ei ole enempää saatavilla, jolloin saatetaan suojautua varmuuden vuoksi.

Haastatteluiden mukaan suhtautuminen kiertotalouteen on yleisesti hyvä, mutta henkilönsuojainten käyttöä saatetaan vastustaa, jos ne hankaloittavat työntekoa. Henkilönsuojainten tulisikin olla mahdollisimman sopivat ja ergonomiset työntekijöiden yksilölliset erot huomioiden. Työturvallisuusriskeihin aletaan usein kiinnittää huomiota vasta, kun konkreettinen altistustilanne on tapahtunut. Siksi avoin tiedonjako työturvallisuusriskeistä työpaikalla on tärkeää ja työturvallisuus kannattaa huomioida kattavasti jo perehdytyksessä.

Saara Kuusijärvi
Ympäristötekniikan diplomi-insinööri

Materiaalikierto ry myönsi Saara Kuusijärvelle stipendin opinnäytetyön tekemiseen. Diplomityö ”Uusiomateriaalien testauksen ja käsittelyn työturvallisuus” (2025) valmistui Tampereen yliopiston ympäristö- ja energiatekniikan DI-ohjelmassa.