Kuluttaja ratkaisee, toteutuuko pakkausten uudelleenkäyttö

KiertoPlus 5.10.2026

Tiskiltä eväät lilaan rasiaan, kansi päälle ja kassalle.

Teksti: Elina Saarinen
Kuva: Ronnie Hole


Tämä rasia ei ole tavanomainen, kertakäyttöinen noutoruoka-astia. Kyljessä on QR-koodi ja muistutus, että rasian voi käytön jälkeen palauttaa uudelleenkäyttöön. Palautushalua motivoi palautuspullojärjestelmästä tuttu pantti: kun rasian palauttaa takaisin kaupan automaattiin, tilille kilahtaa kolmen euron panttisumma.

Keväällä Espoon Lippulaivan tai Sellon Prisman Ruokatoreilla sekä K-Citymarket Sellon tai K-Supermarket Lippulaivan salaattibaareissa asioineet pääsivät osaksi ainutlaatuista Kiertis-pilottikokeilua.

VTT:n ja Vaasan yliopiston johtamassa Reusify-hankkeessa yritykset ja tutkimusorganisaatiot testasivat kauppaympäristössä käytännössä, miten uudelleenkäytettävä pakkaus solahtaa osaksi saumatonta asiakaskokemusta.

Miten asiakas suhtautuu?

Budjetiltaan noin kolmen miljoonan euron Reusify-hankekokonaisuus tutkii viidessä työpaketissa uudelleenkäytettävän pakkauksen vaatimia ja mahdollistamia liiketoimintamalleja, palvelumuotoilua, pakkausratkaisujen teknistä ja logistista toteutettavuutta, uudelleenkäytön ympäristövaikutuksia ja taloudellisia kustannuksia sekä ehkä tärkeintä eli sitä, millainen on kuluttajan hyväksyntä uudelleenkäytettäville pakkauksille.

– Olemme jo pitkällä teknisissä ratkaisuissa. Toteutettavuuden kannalta pääkysymys on, kuinka asiakas tai kuluttaja siihen suhtautuu. Onko ratkaisu helppokäyttöinen? Tuoko se jotakin hyötyä? kiteyttää Reusify-hankkeen projektipäällikkö, VTT:n tutkimusprofessori Ali Harlin.

Koko arvoketju mukana

Reusify-hankkeesta tekee kansainvälisessäkin vertailussa harvinaisen se, että yritysten yhteisessä kokeilussa koko pakkauksen arvoketju kauppaketjuista pakkausmateriaalivalmistajiin, pakkaustuotantoon, logistiikka- ja pesutoimijoihin ja pakkausmerkintöjä tekeviin yrityksiin on saatu mukaan toteuttamaan pilottikokeiluja aidoissa asiakastilanteissa.

– On todella suuri onnistuminen, että Reusify-hanke on yhdistänyt vapaaehtoisesti koko arvoketjun, koska yksi toimija ei saisi tällaista kokeilua aikaiseksi. Palaset on tässä saatu hienosti loksahtamaan yhteen, Keskon päivittäistavarakaupan kehityspäällikkö Hannele Dahl-Nevalainen kiittää.

Reusify-hankkeen tulokset ovat suureksi avuksi, kun kauppa ja muut arvoketjun toimijat valmistautuvat saavuttamaan uudistuvan lainsäädännön vaatimukset.

– Pakkaus- ja pakkausjäteasetus tulee vaatimaan pakkausjätteen määrän vähentämistä, ja pakkausten uudelleenkäyttö on tässä yksi työkalu. Näin laajaa regulaatiokokonaisuutta on vaikea saada saumattomasti käytännön toteutukseen, joten Kiertis-kokeilun antama tieto on todella arvokasta, Dahl-Nevalainen korostaa.

Kiertis-pilotissa on päästy käytännössä kokeilemaan koko järjestelmän rakentamista sekä sitä, miten ratkaisut sopivat kaupan arkeen ja toimintatapoihin. Kuluttajanäkökulman lisäksi tärkeää on saada tietoa uudelleenkäytön elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista sekä taloudellisesta kannattavuudesta.

Vähemmän vettä ja energiaa

Pakkausten uudelleenkäyttöä toteutetaan toki muissakin EU-maissa, mutta Suomen on harvaanasuttuna maana löydettävä ne ratkaisut, jotka toimivat täällä parhaiten.

Reusify-hankekumppanit ovat jo onnistuneet kehittämään tapoja, jotka vähentävät energian- ja vedenkulutusta uudelleenkäytettävien rasioiden pesuvaiheessa. Esimerkiksi puhdistusaineiden kemian kehittämisessä, puhdistumisasteen mittaamisessa ja pakkausten digitaalisissa merkinnöissä on edistytty.

– KiiltoClean on tehnyt töitä pesuhuuhteiden kanssa niin, että lika ja pesuaine saadaan pois ja astia kuivattua ilman, että tarvitsisi pohottaa hirveästi energiaa, Harlin antaa esimerkin.

On myös opittu, mitkä asiat heikentävät ja mitkä puolestaan parantavat järjestelmän liiketaloudellista kannattavuutta.

Alustavia tuloksia Materiaalikiertopäivillä

Kiertis-pilotin ja muiden Reusify-hankkeen tutkimusten tuloksia koostetaan parhaillaan. Hankeraportti on luvassa ensi vuoden puolella, mutta sitä ennen alustavista tuloksista päästään kuulemaan jo lokakuussa Materiaalikiertopäivillä Jyväskylässä.

Ali Harlin kertoo, että suunnitelmissa on myös Reusify-hankkeen jatkohanke.

– Reusify-hanke on jo osoittanut, että pakkausten uudelleenkäyttö on teknisesti mahdollista. Liiketaloudellinen kannattavuus ratkeaa pitkälti sen mukaan, mikä on ratkaisujen kuluttajahyväksyntä, Harlin tiivistää.

Miljardiluokan bisnesmahdollisuus

Ali Harlin näkee, että suomalaisinnovaatioilla voi olla markkinapotentiaalia myös muualla. Hankeverkosto on arvioinut, että oikein kaupallistettuna hankeratkaisut voisivat synnyttää taloudellista lisäarvoa yli 1,45 miljardin euron edestä.

– Nykyinen järjestelmä perustuu kertakäyttöpakkauksiin. Se on logistisena innovaationa mahdollistanut nykyisen kaupan rakenteen, logistiikan ja tuoteturvallisuuden. Jos uudelleenkäyttävyydestä avautuu vaikkapa logistiikkaa, asiakaskokemusta tai kaupan kannattavuutta parantava bisnesinnovaatio, se on todellinen kultajyvä, Harlin näkee.

Mikä väri vetoaa?

Reusify-hankkeen kuluttajatutkimusosuutta vetää Vaasan yliopisto, joka on tutkinut pakkausratkaisujen käytettävyyttä ja houkuttelevuutta jo aiemmin esimerkiksi 4everPack-hankkeessa.

– Yleensä kun uudelleenkäytettävää pakkausta ryhdytään markkinoimaan kuluttajalle, viestintä keskittyy ympäristöhyötyihin. Se kuitenkin vetoaa vain vähemmistöön. Aikomuksia käyttää uudelleenkäytettävää pakkausta selittävät pitkälti emootiot, Vaasan yliopiston tutkimusjohtaja Kyösti Pennanen kertoo.

Reusify-hankkeessa Vaasan yliopisto keskittyy siihen, voiko uudelleenkäytettävän pakkauksen visuaalisella designillä kuten väreillä vaikuttaa kuluttajan käyttäytymiseen. Ympäristökestävyyttä korostava pakkaus on tietysti vihreä, mutta vertailtavana on myös iloa viestivä keltainen ja lämmintä hehkua viestivä beige rasia.

Eräässä Reusify-hankkeen toisessa kenttäkokeessa asiakas saa kiinnittää uudelleenkäytettävään pakkaukseen tarran ja antaa pakkaukselle nimen.

– Näin pyrimme aktivoimaan psykologista omistajuutta rasiaa kohtaan. Tutkimustieto kertoo, että kun jokin asia koetaan henkilökohtaiseksi, siitä pidetään paremmin huolta, Pennanen sanoo.

Uusiomateriaalien testauksen ja käsittelyn työturvallisuuteen täytyy kiinnittää huomiota

Blogi 24.8.2026

Uusiomateriaaleja käsittelevät työntekijät voivat altistua niiden mahdollisesti sisältämille haitallisille aineille. Diplomityössä kerättiin tietoa uusiomaamateriaalien riskitekijöistä ja luotiin ohjeistusta riskien ehkäisemiseksi ja niiltä suojautumiseen.

Teollisuuden sivutuotteista ja mineraalisista jätemateriaaleista, kuten jätteenpolton pohjakuonasta tai betonimurskeesta, saadaan uusiomaamateriaaleja, joilla voidaan korvata luonnon kiviaineksia infrarakentamisessa.

Uusiomaamateriaalien sisältämien haitallisten aineiden riskeissä on keskitytty pääasiassa siihen, mitä materiaaleista liukenee ympäristöön. Vaikka haitallisten aineiden liukoisuudet olisivat MARA-asetuksen rajoissa, voivat kuitenkin materiaaleja käsittelevät työntekijät, kuten näytteenottajat, laboratoriotyöntekijät ja materiaalin prosessoijat altistua suuremmille pitoisuuksille.

Haastattelututkimuksessa selvitettiin uusiomateriaaleja käsittelevillä työpaikoilla havaittuja riskejä ja suojautumiskeinoja. Yleisimmin tunnistettu riski oli pölylle ja sen mahdollisesti sisältämille haitallisille aineille altistuminen. Pölyämistä tapahtuu eniten työvaiheissa, joissa materiaalia käsitellään kuivana. Yksi ratkaisu on materiaalin kostuttaminen, mutta aina se ei ole mahdollista. Tällöin materiaalin käsittely voidaan tehdä vetokaapissa tai kohdepoiston alla. Ulkona työkoneissa voidaan käyttää ilmansuodattimia ja paineistettuja hyttejä. Jos pölylle altistutaan edelleen, käytetään henkilönsuojaimia, kuten hengityksensuojainta sekä pitkähihaisia ja -lahkeisia työvaatteita.

Yksi uusiomateriaalien riskitekijä on neutraalista poikkeava pH. Jätteenpolton pohjakuona ja betonimurske ovat emäksisiä, joten niitä käsitellessä tulee käyttää käsineitä ja huomioida, että esimerkiksi folioastiat eivät sovi emäksisille materiaaleille syöpymisen takia. Muita haastatteluissa mainittuja riskitekijöitä olivat terävät esineet, biologiset riskitekijät, säteily ja kvartsi.

Diplomityössä toteutettiin lisäksi ympäristönäytteenottajien sertifiointikoulutuksen käyneille kysely, johon vastasi 48 henkilöä. Kyselyn mukaan näytteenottajien saamat ennakkotiedot uusiomateriaaleista ovat usein puutteellisia, mikä vaikeuttaa suojautumista riskitekijöiltä. Aina ennakkotietoja ei ole enempää saatavilla, jolloin saatetaan suojautua varmuuden vuoksi.

Haastatteluiden mukaan suhtautuminen kiertotalouteen on yleisesti hyvä, mutta henkilönsuojainten käyttöä saatetaan vastustaa, jos ne hankaloittavat työntekoa. Henkilönsuojainten tulisikin olla mahdollisimman sopivat ja ergonomiset työntekijöiden yksilölliset erot huomioiden. Työturvallisuusriskeihin aletaan usein kiinnittää huomiota vasta, kun konkreettinen altistustilanne on tapahtunut. Siksi avoin tiedonjako työturvallisuusriskeistä työpaikalla on tärkeää ja työturvallisuus kannattaa huomioida kattavasti jo perehdytyksessä.

Saara Kuusijärvi
Ympäristötekniikan diplomi-insinööri

Materiaalikierto ry myönsi Saara Kuusijärvelle stipendin opinnäytetyön tekemiseen. Diplomityö ”Uusiomateriaalien testauksen ja käsittelyn työturvallisuus” (2025) valmistui Tampereen yliopiston ympäristö- ja energiatekniikan DI-ohjelmassa.

Miltä näyttää sekajätteen tulevaisuus kiertotaloudessa?

Blogi 5.6.2026

Vuosien ajan sekajätteemme on tuonut lämpöä koteihin, samalla vähentäen fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja poistaen tarvetta kaatopaikkasijoitukselle. Maailma kuitenkin muuttuu, ja kiertotalouden edetessä sekajätteemme alkaa kertoa uudenlaista tarinaa. Se paljastaa, kuinka hyvin tai huonosti lajittelemme ja kierrätämme jätteemme.

Tilanne on selvä: nykyinen järjestelmä ei riitä saavuttamaan EU:n yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteita. Noin puolet kotitalousjätteestä päätyy yhä sekajätteeseen ja polttoon, mikä tukee kaukolämmön tuotantoa, mutta tuhoaa kierrätyskelpoisia jätteitä.

Tutkimuksessamme halusimme selvittää, millaisia muutoksia ja vaatimuksia siirtyminen kiertotalouteen toisi jätesektorille. Tarkastelemme tätä kysymystä mallintamalla, miten erilaiset lajittelu- ja kierrätysstrategiat vaikuttavat sekajätteeseen, energiantuotantoon ja muovien kierrätykseen Suomessa vuoteen 2030 mennessä.

Mallinnus osoitti, että erilliskeräys on tärkein kierrätyksen tehostaja. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää kuitenkin, että jopa 70–90 prosenttia jätteistä syntypaikkalajitellaan. Erityisesti biojätteessä ja muovipakkauksissa on parantamisen varaa.

Tutkimme myös sekajätteen laitosmaista jälkilajittelua. Tämä voisi lisätä muovien kierrätystä merkittävästi, sillä suuri osa muoveista jää edelleen kotitalouksissa lajittelematta. Jälkilajittelun vaikutus koko yhdyskuntajätteen kierrätysasteeseen jäisi kuitenkin rajalliseksi.

Parantunut lajittelu vaikuttaa myös energiantuotantoon: muovien poistaminen heikentää jätteen lämpöarvoa. Tulokset kuitenkin osoittavat, että biojätteen tehokas erilliskeräys tasapainottaa muutoksia, jolloin poltettava jäte pysyy riittävän tasalaatuisena.

Kun kierrätys lisääntyy, Suomi voi joutua tilanteeseen, jossa polttokelpoinen jäte ei riitä kaukolämmön tarpeisiin. Jätteen tuonti voisi silloin olla väliaikainen ratkaisu ja samalla keino vähentää kaatopaikkasijoitusta esimerkiksi Baltiassa.

Kiertotalouteen siirtyminen ei ole vain teknisten ratkaisujen toteuttamista, vaan kokonaisuuden ymmärtämistä. Kierrätys- ja ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää sekä erilliskeräyksen tehostamista että mahdollisesti jälkilajittelun käyttöönottoa. Oikealla toimenpidekokonaisuudella Suomi voisi kasvattaa kierrätystä heikentämättä energiatuotantoa.

Malin zu Castell-Rüdenhausen
Erikoistutkija
Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy

Tutkimus on osa kirjoittajan väitöskirjatyötä ja on tehty Business Finlandin rahoittamassa MSWPlast-hankkeessa. Yhdistys on myöntänyt stipendin artikkelin kirjoittamista varten.

Biojätteen erilliskeräyksen laajentaminen voisi nostaa kierrätysastetta merkittävästi

Blogi 12.3.2026

Suomen kiertotaloustavoitteet ovat kiristyneet nopeasti, ja erityisesti yhdyskuntajätteen kierrätysasteen nostaminen painaa kuntien ja jätehuoltoyhtiöiden agendalla. Päijät-Hämeessä tutkittiin, vaikuttaisiko biojätteen erilliskeräyksen laajentaminen alueen kierrätysasteeseen.

Biojätteen osuus kotitalouksien sekajätteestä on valtakunnallisesti lähes kolmannes. Tämä ei ole vain hukattua ravinne- ja energiapotentiaalia, vaan myös merkittävä este muun kierrätyskelpoisen materiaalin hyötykäytölle: biojäte sekajätteen seassa likaa muun muassa paperit ja kartongit niin, ettei niitä pystytä enää laitosmaisesti lajittelemaan kierrätykseen. Syntypaikkalajittelun tehostaminen onkin kriittinen osa kiertotalouden toteutumista.

Tutkimuksessa analysoitiin vuoden 2024 tietoja ja mallinnettiin kolme skenaariota biojätteen erilliskeräyksen laajentamisesta. Jos keräysvelvoite ulotettaisiin yli 200 asukkaan taajamiin, alueellinen kierrätysaste nousisi jo yli 2 prosenttiyksikköä. Mikäli velvoite laajenisi haja-asutusalueille, nousu voisi olla yli 8 prosenttiyksikköä. Yhdistämällä nämä skenaariot, alueellinen kierrätysaste nousisi laskennallisesti yli 61 prosenttiin – siis lähemmäs EU:n vuodelle 2035 asettamaa 65 % tavoitetta.

Laajennus ei kuitenkaan ole pelkkiä prosenttilukuja. Se toisi alueelle tuhansia uusia biojätekeräyksen käyttäjiä, loisi mahdollisuuksia uusille palvelumalleille ja tehostaisi logistiikkaa. Biojätteen erilliskeräyksen laajentaminen voisi nostaa siis merkittävästi alueellista kierrätysastetta, mutta sen ohessa tarvitaan kuitenkin palveluinnovaatioita, kuten joustavia keräysmalleja pientaloille sekä panostusta neuvontaan ja asiakaslähtöiseen palvelukehitykseen.

Biojätteen erilliskeräyksen laajentaminen ei ole vain tekninen ratkaisu, vaan askel kohti toimivaa kiertotaloutta – sellaista, jossa materiaaleilla on arvo, ja kierrätys on mahdollisimman helppoa jokaiselle kotitaloudelle.

Toni Kranttila
Palvelupäällikkö
Salpakierto Oy

Kranttilan opinnäytetyö on tehty XAMK – Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa, Kestävän liiketoiminnan kehittäjän koulutusohjelmassa. Kirjoittajalle on myönnetty yhdistyksen apuraha opinnäytetyön tekemiseen. Kuvat: Salpakierto

Yhteistyön vaalija 

KiertoPlus 26.11.2025

Teksti Anne Ignatius Kuvat Marjaana Malkamäki

Pari vuotta sitten Tampereen kaupungin kiertotalousasiantuntija Irina Simola halusi vaikuttaa siihen, miten kiertotalous huomioidaan kaupungin toiminnassa. Hän kutsui koolle asiantuntijoita organisaation eri yksiköistä – hankinnoista, konserni hallinnosta, infra- ja talonrakennuksesta, kaavoituksesta ja ympäristönsuojelusta – ja perusti epävirallisen kiertotalousverkoston.

Nyt verkostolla on Teams-ryhmä ja säännöllisiä kokoontumisia neljästi vuodessa.

– Kokoontumiset ovat lisänneet yhteistä ymmärrystämme ja näkemystämme kiertotaloudesta. Verkosto on myös madaltanut raja-aitoja ja helpottanut yhteydenpitoa, Simola sanoo.

Tampere sitoutui kiertotalouden green dealiin keväällä 2025. Esimerkiksi sen valmistelussa kiertotalousverkostosta oli suurta apua.

– Yksin on mahdotonta saada muutosta aikaan. Kiertotalouden edistäminen edellyttää yhteistyötä.

Kunnilla on paljon paikkoja vaikuttaa rakentamisen käytäntöihin.

Irina Simolan mielestä Tampere huomioi kiertotalouden jo verrattain hyvin. Kehitettävää toki riittää sekä Tampereella että kunnissa yleensä.

Kiertotalouden hyötyjä ei aina ole helppo osoittaa, mutta kunnissa pitäisi pystyä näkemään hyödyt pitkälle tulevaisuuteen. Kunnilla kun on iso rooli siinä, miten kaupunkia rakennetaan ja kehitetään kestävästi.

– Kunnilla on paljon paikkoja vaikuttaa rakentamisen käytäntöihin esimerkiksi maankäytössä ja kaavoituksessa tai julkisissa hankinnoissa.

Kunnat ovat jo pilotoineet hankintojen kiertotalouskriteereitä. Simolan mielestä yksittäisistä pilotoinneista pitäisi siirtyä siihen, että kiertotaloutta edistetään hankinnoilla siten, että se on osa vakiintunutta toimintaa.

Ylipäätään hänestä tarvittaisiin mittareita, joilla kiertotalouden edistymistä ja vaikutusta luonnonvarojen käyttöön voitaisiin paremmin seurata.

– Näin voitaisiin muodostaa tilanteesta kokonaiskuva. Nyt seurataan liikaa yksittäisiä hankkeita ja niiden onnistumisia.

Jos kokonaisuus olisi paremmin hanskassa, myös viestintä olisi helpompaa

– Me insinöörit ajattelemme helposti, että asioistakannattaa viestiä vasta sitten, kun kaikki on valmista.

Kuitenkin viestintä on keskeisessä roolissa siinä, miten kiertotaloutta saadaan vietyä eteenpäin ja miten kiertotalouden eteneminen tehdään näkyväksi.

Tampereella monia olennaisia, kiertotalouteen liittyviä asioita on viety ylätasolle ja kaupungin strategiaan. Se on Simolan mielestä hyvä alku, vaikka käytäntöön viemisessä on vielä kehitettävää.

– Siirtymän pitäisi olla nopeampaa, mutta toisaalta nyt kaikki tietävät, että kiertotalous ei ollut mikään hype, joka oli ja meni, vaan aivan fundamentaalinen asia ympäristön ja talouden kannalta.

Kiertotalous on jo osana taloutta ja arvoketjuajattelua.

Irina Simola kehuu kaupunkien yhteistyötä ympäristöministeriön ja Syken kanssa. Kuitenkin yhteistyö voisi hänen mielestään olla vielä tiiviimpää.

– Tällä meidän tasollamme yhteensovitamme ja sovellamme monenlaista lainsäädäntöä käytäntöönpäivittäin.

Parannettavaa voisi Simolan mielestä olla vielä siinä, että sääntelyn toimeenpano ja seuranta nähtäisiinkiinteänä osana lainsäädännön valmistelua. Lainsäädännön toimeenpanoon ja toimivuuden seurantaan kun ei välttämättä panosteta niin, että toimeenpanosta koottaisiin tietoa, jota hyödynnettäisiin uuden lainsäädännön valmistelussa.

Irina Simola on ollut mukana kiertotalouskuvioissa ensimmäisestä kiertotalouspaketista lähtien. Euroopan komissio julkaisi sen joulukuussa 2015.

Edelleen hän on innostunut ja motivoitunut työstään. Hän kokee, että saa tehdä töitä kestävämmän tulevaisuuden eteen.

– Kiertotalous on niin laaja ja monialainen. Sekin kiehtoo, että heti ei tule valmista. Tämä tuliesiin kiertotalouden green dealinkin valmistelussa.

– Se meni läpi jonkinlaisella väsymystaktiikalla,hän sanoo ja nauraa.

Vahvuutenaan hän pitää sitä, että hän on työskennellyt erilaisissa organisaatioissa. Hänelle on luontevaa vaihtaa näkökulmaa yksityiskohdista laajempaan.

– Vaikka maailmaa ei saisi kerralla valmiiksi, niin on tärkeää viedä sitä oikeaan suuntaan.