Opinnäytetyö: Yritysten metallijäte kiertää hyvin

JätePlus 2/2021 21.7.2021

Tuore opinnäytetyö selvitti, kuinka iso osa yritysten tuottamasta energia- ja rakennusjätteestä on metallipakkauksia. Tietoa voi hyödyntää tulevaisuudessa esimerkiksi päätöksenteossa ja uusien tutkimusten kehittämisessä.

Kysymykset Anne Ignatius Vastaukset Tapio Vänniä

Energia- ja ympäristöinsinööri Tapio Vänniä selvitti tuoreessa opinnäytetyössään, kuinka suuri osa elinkeinoelämän tuottamasta energia- ja rakennusjätteestä on metallipakkauksia.

Miksi päätit tarttua juuri tähän aiheeseen?

Halusin tehdä työn aiheesta, jossa yhdistyvät sekä käytännön havainnointi että teoreettinen pohdiskelu tieteelliseltä kannalta. Kyseinen työ vaikutti myös tärkeältä siksi, että kun luonnonvarat vähentyvät, kiertotalouden merkitys korostuu entisestään.

Mikä on tutkimuksesi keskeinen tulos?

Saimme tietää, kuinka paljon elinkeinoelämän tuottamasta energia- ja rakennusjätteestä on metallipakkauksia.

Pääasiassa tutkittavat erät sisälsivät metallia. Niistä 1–8 prosenttia oli metallipakkauksia. Metallipakkauksista suurin osa oli metallipurkkeja ja tyhjiä aerosolipakkauksia, ja niistä noin 7 prosenttia oli kansia, korkkeja ja vannenauhoja.

Tutkimuksessa huomioitiin se, että metallipakkausten määrä luonnollisesti vaihtelee kussakin jäte-erässä. Pakkausten lajittelijat ovat myös saattaneet tehdä inhimillisiä virheitä, sillä he lajittelivat pakkaukset käsin oman havaintokykynsä perusteella perehdytyksen jälkeen.

Miksi on tärkeää tietää, kuinka suuri osa jätteestä on metallipakkauksia?

Koska siitä voidaan tehdä karkeita päätelmiä elinkeinoelämän metallipakkausten kierrätyksestä. Tietoa voidaan mahdollisesti hyödyntää tulevaisuuden päätöksenteossa, kun päätetään uusista kierrätystavoitteista. Päätöksenteko helpottuu, kun sille on pohjana mahdollisimman laajaa ja kattavaa tilastokantaa takana.

Mistä ja miten näytteet kerättiin?

Näytteet kerättiin kesäkuun ja marraskuun välillä vuonna 2020 Kouvolan, Kauttuan sekä Porin alueelta. Kokoomanäytteet toimitettiin Porin Aittaluotoon Mepak Kierrätys Oy:n yhteisön kautta.

Energia- ja rakennusjäte esisuodatettiin sähkömagneetin läpi, minkä jälkeen kokoomanäytteet toimitettiin Aittaluotoon lajittelua ja analyysiä varten.

Millaisia haasteita aineiston keruun aikana ilmeni?

Toisinaan näyte-eriä lajitellessa huomattiin, että osa tutkittavista metallikappaleista oli muotoutunut hankalasti tunnistamattomiin muotoihin matkalla asiakkailta lajittelutiloihin. Silloin oli toisinaan vaikea selvittää, kuuluivatko ne rejektiin eli hylättyyn jakeeseen vai etsittyihin metallipakkauksiin. Etsityt metallipakkauset taas jaettiin kolmeen eri jakeeseen: kansiin ja korkkeihin, tyhjiin purkkeihin ja tyhjiin aerosolipulloihin.

Mikä työssä innosti sinua eniten?

Mielenkiintoisinta oli päästä vetämään omaa projektia, josta olin itse vastuussa. Näin pääsin oppimaan myös tätä puolta työelämästä. Käytännönläheisessä projektissa pääsin sen lisäksi tutustumaan jätehuoltoon aivan eri tasolta, koska koulun aiheeseen liittyvät kurssit käsittelivät asiaa teoriassa.

Mikä yllätti?

Lähinnä se laaja kirjo erilaisia esineitä, joita lajitteluun asti oli päätynyt niin rakennus- kuin energiajätteessäkin. Varsinaisten metallipakkausten lisäksi löytyi muun muassa kunnosta päätellen hukattuja työkaluja, rännin palasia, muutama kauan sitten hylätty lelu ja paikoitellen paljon hautalyhtyjen kynttilöitä.

Miten jätehuoltoala voi hyödyntää työsi tuloksia?

Mahdollisuuksia on monia. Esimerkiksi lajittelusta voidaan oppia sen kannalta, mitä vastaavanlaisissa tutkimuksissa pitää jatkossa ottaa huomioon ja mitä ehkä kannattaa tehdä eri tavalla.

Tuloksien vertailtavuuden kannalta hyväksi todettu systeemi oli pitää lajittelun päätarkastaja samana koko tutkimuksen ajan, koska toinen tarkastaja saattaisi tulkita saman kappaleen eri tavalla ja näin tulokset olisivat huonosti vertailukelpoisia.

Energia- ja ympäristötekniikan insinööri Tapio Vänniän opinnäytetyö Metallipakkausten osuus elinkeinoelämän jätteessä valmistui kevättalvella 2021. Työtään varten hän sai Jätehuoltoyhdistyksen stipendin.

Mertensuojelija Katja Vaulio: “Matkoilla maailmankuva muuttuu”

JätePlus 2/2021 1.7.2021

Kierrättäminen pitää tehdä helpoksi myös matkailijoille. Hieman parannettavaa on, sanoo ympäristöasiantuntija Katja Vaulio.

Teksti Anne Ignatius Kuvat Susanna Kekkonen

Viime kesänä ympäristöasiantuntija Katja Vaulio vuokrasi mökin Kuusamosta. Mökissä oli yksi vika. Siellä ei ollut ainuttakaan kierrätysastiaa eikä mitään tietoa, mihin esimerkiksi biojätteet voi viedä.

Sama puute on ollut kaikissa mökeissä, joissa Vaulio on lomaillut viime vuosien aikana. Mökkien vuokraajat voisivat siis petrata, mutta muuten Suomen matkailualan jätehuolto on Vaulion mielestä hoidettu hyvin.

Se, kuinka paljon hotelleissa ja matkakohteissa kierrätetään, riippuu lomailijoiden viitseliäisyydestä.

– Kannattaa siis kannustaa matkailijoita kierrättämään ja tehdä kierrättäminen helpoksi myös matkoilla.

Ulkomailla jätehuolto on usein pettymys

Vaulio on lapsesta saakka rakastanut matkustamista. Nykyään hän saa siitä osan ansioistaan. Hän on vastikään käynnistänyt pienimuotoista, vastuullista matkailua painottavaa matkaopastoimintaa. Pikavisiittejä tai all inclusive -rantalomia hän ei harrasta. Matkoillaan hän viipyy mahdollisimman pitkään.

Vaulio kiinnittää jätehuoltoon huomiota kaikkialla maailmassa. Usein hän joutuu toteamaan, että se on hoidettu surkeasti. Esimerkiksi hänen lempimaissaan Venäjällä ja Kreikassa kierrättäminen on vaikeaa, ellei mahdotonta.

Vuonna 2018 Vaulio asui Kreikassa ja opiskeli siellä etänä ympäristötieteitä. Vapaa-aikanaan hän toimi kansalaisjärjestössä, joka pyrkii parantamaan paikallista jätehuoltoa. Tehtävä oli kuitenkin hankala.

– Kuljetusten kanssa oli isoja ongelmia, eikä kierrätyslaitoksia ole riittävästi.

Muovi on globaali haaste

Alkuvuodesta 2020 Vaulio matkusti Vanuatulla ja kiinnitti huomiota siihen, että muovia näkyy hyvin vähän. Ja toden totta: maa on kieltänyt muovipussit, muoviset pillit ja polystyreenistä valmistetut noutoruokalaatikot.

Veneretkellä hän kuitenkin huomasi, että erään saaren rannat olivat täynnä muovia. Vaulio ajatteli ensin keräävänsä roskat pois, mutta siihen olisi tarvittu kymmeniä jätesäkkejä. Tyynenmeren tuulet ja merivirrat kuljettavat muovia Vanuatun rannoille, vaikka saarivaltio itse säätelee muovinkäyttöä. Myöskään Itämeri ja Suomen rannat eivät ole välttyneet muoviroskalta.

– Monissa maissa ei ole kunnollista jätehuoltoa, mutta meillä on. Siksikin tuntuu uskomattomalta, että meillä muoviroska on silti ongelma.

Vaulio ei usko, että se johtuu tietämättömyydestä. Aina on ihmisiä, joita ei kiinnosta. Vaulion mielestä muovia pitäisi käyttää nykyistä vähemmän. Hänestä EU:n päätös kieltää kertakäyttömuovi on askel oikeaan suuntaan. Lisäksi hän toivoo, että kierrätetyn muovin markkinat kasvavat. Euroopan pitäisi kantaa itse vastuu kierrätetystä muovista, eikä viedä sitä muihin maihin.

Kuitenkaan siitä hän ei ole innoissaan, että kierrätetystä muovista valmistetaan vaatekuituja. Se lisää mikromuovien määrää.

Suomeen ja takaisin maailmalle

Vanuatun-matkallaan Katja Vaulio viipyi 3,5 kuukautta. Samalla reissulla hän vieraili myös Uudessa-Seelannissa ja Uudessa-Kaledoniassa. Matkalla hän tutustui kulttuureihin ja kirjoitti kirjaa.

– Se oli täydellistä.

Esikoiskirja Hidasta matkaa – vastuullinen matkailija maailmalla (Minerva Kustannus) ilmestyi toukokuussa 2021.

Korona toi Vaulion Suomeen, ja hän alkoi etsiä töitä. Hänen ensisijainen toiveensa oli saada töitä suomalaisesta jätealan yrityksestä, jolla olisi kansainvälistä toimintaa, mutta sellaista työtä oli vaikea löytää.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Etualalla Katja Vaulio vaaleanpunaisessa villatakissa. Taustalla veneitä ja ranta, jossa punatiilisiä rakennuksia.
Ympäristöasiantuntija ja vastuullisen matkailun puolestapuhuja Katja Vaulio viihtyy veden äärellä. Nykyään hän työskentelee yrityksessä, joka vähentää merten muoviroskaa.

Vaulion mielestä jätehuoltoala on hauska ja kiinnostava, mutta hän ei halua työskennellä pelkästään Suomessa. Se tuli selväksi jo silloin, kun hän työskenteli asiakkuuspäällikkönä Deletellä. Hänestä jätealan ammattilaisten pitäisi viedä osaamistaan enemmän maailmalle.

Lopulta Vaulio sai unelmiensa työn. Huhtikuun alussa hän aloitti Clewatin ympäristöasiantuntijana. Yritys valmistaa aluksia, jotka putsaavat merestä öljyä, muovia ja haitallisia kasveja.

Matkailua ei tarvitse tuomita täysin

Näinä aikoina tuntuu ristiriitaiselta, että joku puhuu sekä kaukomatkailun että ympäristönsuojelun puolesta.

– Minusta on häiritsevää, että niin monet tuomitsevat matkailun täysin, Katja Vaulio sanoo.

Matkailla voi monella tavalla. Hänelle se on tapa oppia muista kulttuureista.

– Matkoilla maailmankuva muuttuu. Jos on vain Suomessa ja lukee lehtiä, saa käsityksen, että missään muualla ei voi asua. Se ei pidä paikkansa.

Toki tolkuton matkustaminen on hänestä huolestuttavaa, eikä lentämisen pitäisi yleistyä enää yhtään enempää. Silti hänestä tuomitsemisen sijaan pitäisi keskittyä siihen, miten lentämistä voi muuttaa ympäristöystävällisemmäksi. Vedyllä tai sähköllä kulkevia lentokoneita voisi kehittää huomattavasti hanakammin.

Koronan aikaan Vauliolla on ollut kova ikävä maailmalle.

– Matkustaminen on elämäni tärkein asia.

Kuka Katja Vaulio?

Työskentelee Clewatin ympäristöasiantuntijana. Tarjoaa myös ympäristöalan konsultointia ja on luonut oman matkailukonseptin. Tekee nelipäiväistä työviikkoa, jotta voi myös levätä ja haahuilla.
Opiskellut pääaineena venäjän kieltä ja kulttuuria ja myöhemmin ympäristötieteitä.
Asuu Kangasalla.
Harrastaa kaikkea veteen liittyvää. On juuri hankkinut kanootin, kalastusluvan ja katiskan. Kesällä menee purjehduskurssille.
Haaveilee työmatkoista, merten muoviongelman poistumisesta ja seikkailuhenkisestä miesystävästä.
Matkustaa seuraavaksi ystävänsä kanssa 40-vuotismatkalle Viroon ja Latviaan, jos koronatilanne sallii.

Direktiivi ohjaa puhtaiden hankintojen pariin

JätePlus 2/2021 28.6.2021

Vihreä nuolivalo ylöspäin.

EU-direktiivi voi viedä kuljetusyrittäjän isojen investointien äärelle. Laki ohjaa jatkossa julkisia hankintoja puhtaampien ajoneuvojen suuntaan.

Teksti Riina Nygrén

Tulevaisuudessa julkisten hankintojen kilpailutuksiin osallistuvien yritysten pitää pystyä tarjoamaan yhä ympäristöystävällisempiä ajoneuvoja palveluiden tuottamiseen.

Elokuun alussa voimaan tuleva EU-direktiivi velvoittaa julkisia hankintayksiköitä, kuten kaupunkeja, kuntia ja valtion viranomaisia, kasvattamaan niin sanottujen puhtaiden ajoneuvojen osuutta hankinnoissaan. Vaatimus koskee esimerkiksi koulukyytejä, jätteenkeräystä tai muuta kuljetuspalveluita tarjoavaa yritystä.

Puhtaan ajoneuvon määritelmä riippuu ajoneuvoluokasta. Esimerkiksi puhdas kuorma-auto kulkee sähköllä, vedyllä, kaasulla tai biopolttoaineella.

Tavoitteena vähentää päästöjä

Direktiivin taustalla vaikuttavat kunnianhimoiset päästötavoitteet. Unionin tavoitteena on vähentää merkittävästi liikenteen päästöjä tulevien vuosien aikana.

Nyt päivitettävä direktiivi pohjaa vuonna 2009 asetettuun edeltäjäänsä, jossa suositeltiin julkisia toimijoita satsaamaan vihreisiin vaihtoehtoihin.

– Direktiivissä ei aiemmin asetettu sitovia vaatimuksia puhtaiden ja energiatehokkaiden ajoneuvojen hankintaan, joten se osoittautui liian tehottomaksi, kertoo liikenne- ja viestintäministeriön ylitarkastaja Pinja Oksanen.

Uudessa direktiivissä määritelläänkin selkeästi, kuinka suuri osuus julkisen sektorin hankkimista ajoneuvoista pitää olla puhtaita ajoneuvoja tiettynä aikana.

Lakiesitys etenee

Eduskunta sai toukokuun alussa käsiteltäväkseen esityksen direktiiviin perustuvasta laista. Laki kulkee nimellä ”laki ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista.”

Liikenteen erityisasiantuntija Hanna Kalenoja Tieliikenteen Tietokeskuksesta pitää lakiesitystä onnistuneena.

– Siinä on otettu hyvin huomioon maamme erityispiirteet sekä liikenteen että polttoainejakeluinfran osalta, hän sanoo.

Lakiesityksessä on myös mukana uusiutuva, 2. sukupolven biodiesel, jota valmistetaan muun muassa ruoantähteistä, metsäteollisuuden tähteistä ja jätteistä.

– Se on tärkeä lisäys, sillä meillä ei ole vielä aitoa vaihtoehtoa dieselpolttoaineelle raskaassa liikenteessä.

Investointivastuu yrittäjillä

Traficomin arvion mukaan vuonna 2018 julkinen sektori hankki jätteiden keruupalveluita 25 miljoonalla eurolla. Uusia raskaita ajoneuvoja on hankinnoissa ollut vain noin sata vuosittain.

Kuitenkin, kun jätteiden erilliskeräys lisääntyy Suomen uuden jätelain myötä, myös raskaan kaluston määrä tulee kasvamaan.

Yhä useammat kuljetusalan yritykset ovatkin investointien edessä, jotta ne voivat osallistua kuntien ja valtion hankintayksiköiden kilpailutuksiin EU-direktiivin vaatimalla kalustolla.

Vaikka laki seuraamuksineen kohdentuu nimenomaan hankintayksiköihin, vastuu kaluston uusimisesta jää yrittäjille.

Kuljetuspalveluyrittäjän on mietittävä investointejaan myös siltä kannalta, että kalustolla pärjää yrityksen kaikessa toiminnassa, ei pelkästään hankintalain alaisissa urakoissa, Hanna Kalenoja muistuttaa.

– Jos yrittäjä ei voi tehdä investointia eikä pääse hankintayksikön kilpailutukseen mukaan, investointimahdollisuudet kuitenkin pienenevät entisestään. Investoimatta jättämisestäkin tulisi taloudellisia seurauksia.

Vaikuttaa myös markkinoihin

Uusi direktiivi ei vaikuta merkittävästi siihen, kuinka nopeasti jätehuoltoalan pitää uusia raskasta kalustoaan.

Kalenoja arvioi, että direktiivi ei tule vaikuttamaan kovin paljon isoilla kaupunkiseuduilla toimiviin kuljetusyrityksiin, jotka ovat jo valmiiksi kaupunkien kunnianhimoisten ympäristötavoitteiden ja uusiutuvan energian jakeluinfran piirissä.

– Monissa kilpailutuksissa esimerkiksi edellytetään jo nyt, että biokaasua käytetään raskaan liikenteen polttoaineena.

Pienissä maakuntakaupungeissa tilanne voi olla hankalampi. Laissa on pyritty huomioimaan puhtaan energian jakeluinfran ulkopuolella olevat alueet siten, että lain vähimmäisosuudet on eriytetty ja näin ollen tavoitemäärät ovat suurkaupunkeja pienemmät.

Laki voi kannustaa kaupunkeja ja kuntia tekemään enemmän puhtaan energian investointeja ja edistää myös energiatehokkaiden ajoneuvojen markkinoita.

Kohti vihreämpiä hankintoja

Esitys laiksi ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintojen ympäristö- ja energiatehokkuusvaatimuksista annettiin eduskunnan käsittelyyn toukokuun alussa.
Uuden lain vaatimukset koskevat julkisen sektorin ajoneuvo- ja liikennepalveluhankintoja, kuten joukkoliikennettä, jätteiden keräystä ja Kela-kuljetuksia. Vaatimukset eivät koske esimerkiksi ambulansseja, kaukoliikenteen linja-autoja tai lumiauroja.
Laki perustuu EU-direktiiviin ja koskee 2.8.2021 alkaen uusia hankintoja, jotka ylittävät EU:n hankintalainsäädännön hintakynnykset.
Raskaan kaluston hankinnoissa puhtaita ajoneuvoja tulee olla 9 % vuosina 2021–2025 ja tämän jälkeen 15 %.

Hanke tuo helpotusta satamien jätehuoltoon

JätePlus 2/2021 1.6.2021

Oulun satamassa tehty pilottihanke on selvittänyt, miten laivayhtiöt voivat purkaa jätteet helposti maihin. Hankkeen tulokset julkistetaan webinaarissa 8.6.2021.

Teksti Anne Ignatius Kuva Janne Gröning

Satamien jätehuollon parantamiseen tähtäävä hanke on tulosten julkistamista vaille valmis. Itämeren suojelua edistävä Baltic Sea Action Group on Oulun sataman pilottihankkeessaan etsinyt keinoja, miten laivat houkutellaan purkamaan jätteensä satamaan ja miten jätteet saadaan hyötykäyttöön.

Haastateltavana oli koko ketju: varustamoita, laivojen työntekijöitä, lastioperaatioista vastaavia satamaoperaattoreita, laivameklareita, sataman ja sitä ympäröivän teollisuuden edustajia, jätehuoltoyhtiöitä ja jätteen hyötykäytöstä huolehtivia energiantuotannon yrityksiä.

Vastaajat kertoivat näkemyksiään siitä, miten sataman jätehuolto toimii ja miten sitä voitaisiin parantaa. Haastatteluja tehtiin lähes 30.

Pesuvesi on kallis jäte

Vastaukset purettiin työpajassa, joissa haastateltavat hakivat ongelmiin ratkaisuja. Käsiteltävänä oli kolme teemaa: jätevedet ja ruokajäte, kiinteät jätteet ja ruumien pesuvedet sekä tiedonkulku.

Lastin purkamisen jälkeen lastiruumat pitää pestä. Pesuvesien käsittely on tämän hetken kuuma peruna, kertoo projektijohtaja Elisa Mikkolainen.

– Ruumien pesuvesi on kallis jätelaji, koska se on pääosin vettä. Jätehuoltoyhtiö ei usein tiedä, mitä veden seassa on. Se osaltaan nostaa käsittelykustannuksia.

Toive: kaikki jäte maihin

Suomen satamissa asioi vuosittain noin 35 000 laivaa. Ne voivat purkaa osan jätteistään Itämereen täysin laillisesti.

Osa laivoista jättää kaiken jätteen maihin. BSAG toivoo, että tämä yleistyy.

– Laivojen syyllistämisen sijasta haluamme keskittyä siihen, miten jätteiden purkaminen satamiin tehdään laivayhtiöille mahdollisimman helpoksi.

Tällä hetkellä käytännöt ovat sekavat. Ongelmia aiheuttaa esimerkiksi se, että laivat lajittelevat jätteensä kansainvälisen Marpol-sopimuksen mukaan, mutta maissa on omat käytäntönsä.

Mikkolaisen mukaan hankkeessa on ollut hyvä, silmiä avaava henki. Esimerkiksi jätehuoltoyhtiöt eivät olleet tienneet, miltä kokonaisuus näyttää laivan näkökulmasta.

– Jätehuoltoyhtiöt ja muut haastatellut lähtivät innoissaan mukaan. Saimme heitä paljon uutta tietoa.

Baltic Sea Action Group julkistaa Oulun satamaa käsittelevän pilottihankkeen tulokset avoimessa webinaarissa tiistaina 8.6. kello 9–11.15. Linkin saat sivuilta bsag.fi. Tilaisuuden voi katsoa myöhemmin tallenteena.