EU:n kierrätystavoitteet ovat kunnianhimoiset ja niihin pääseminen vaatii kirittämistä. KIVOn Timo Hämäläisen mukaan jätehuollon toimijoiden välinen keskustelu auttaa hakemaan uusia ratkaisuja.

Teksti Anne Ignatius

Laki vaatii, että vuoteen 2035 mennessä kaikesta yhdyskuntajätteestä kierrätetään vähintään 65 prosenttia.

Suomessa yhdyskuntajätteen kierrätysprosentti on tällä hetkellä noin 40, eli matkaa on.

Onneksi aikaakin on, mutta ei kosolti. 12 vuotta hurahtaa nopeasti.

Suomen Kiertovoima ry KIVOn johtajavan asiantuntijan Timo Hämäläisen mielestä tavoitteet ovat yksiulotteiset. Ne huomioivat jätteet yksittäisenä massana eivätkä ota huomioon eri jätelajien eroja. Joidenkin jätteiden kierrättäminen on esimerkiksi kannattavampaa kuin toisten.

Lainsäätäjät ovat kuitenkin puhuneet, joten on aika miettiä ratkaisuja siihen, miten kunnianhimoisiin tavoitteisiin päästään.

Raportointia helpotettu

EU:n tasolla joitain parannuksia on jo tehty. Ennen jäsenmaat saattoivat raportoida kierrätettyjä jätemääriä hyvinkin vaihtelevasti niin, että lukemia ei voinut verrata keskenään. Nyt raportointikäytäntöjä on yhtenäistetty.

Parannusta Hämäläisen mielestä on esimerkiksi se, että nykyään kierrätettyyn määrään lasketaan vain se, mikä todella päätyy kiertoon.

Ennen jäsenmaa saattoi raportoida kierrätettyyn jätemäärään koko pakkauksen. Nyt raportoidaan se raaka-aine, joka jää kierrätettäväksi epäpuhtauksien poistamisen jälkeen.

Esimerkiksi muovipakkaukset eivät päädy kierrätykseen sellaisenaan, vaan niistä täytyy ensin poistaa kierrätettäväksi kelpaamattomat aineet, kuten elintarvikkeiden jäämät.

Keskustelkaa, kollegat!

Mitä alan toimijat Suomessa voivat tehdä? Siihen Timo Hämäläisellä ei ole sellaista vastausta, joka taikasauvaa heiluttamalla ratkaisisi kaikki ongelmat.

Hän korostaa, että tavoitteisiin pääseminen vaatii jatkuvia ponnisteluja. Helpot keinot ovat jo käytössä.

Yhtenä ratkaisuna Hämäläinen pitää työrauhaa. Hän toivoo, että uusi hallitus antaa alan toimijoiden rauhassa investoida ja kehittää toimintaansa siirtymäajan aikana.

Lisäksi hän toivoo entistä laajempaa yhteistyötä eri tahojen välillä.

– Yhteistyöstä puhutaan paljon, mutta sitä olisi varaa tiivistää entisestään. Pitäisi päästä pois pienistä osaoptimoinneista ja kehittää haastavampia, yhteistyötä vaativia ratkaisuja.

Yhteistyötä helpottaa, jos alalla työskentelevien on mahdollista kohdata toisiaan kuplansa ulkopuolella. Hämäläisen mielestä Jätehuoltopäivät mahdollistaa sen ja on osa yhteistyötä.

– Kun pääsee keskustelemaan toisten kanssa, saa myös mahdollisuuden ymmärtää toisten näkökulmia. Se auttaa hakemaan yhteisiä ratkaisuja.

Keskustelu aiheesta jatkuu Jätehuoltopäivillä 2023, esimerkiksi torstaina otsikolla ”Katsaus Suomen kierrätysasteeseen”.

Alati muuttuva jätelaki

Blogi 14.6.2021

Jätelaki ja siihen liittyvä asetustasoinen sääntely muodostaa nykyisin monimutkaisen ja yksityiskohtaisen säädöskokonaisuuden. Missä ollaan nyt? Miksi jätelaki muuttuu alati?

Nykyaikaisen jätehuollon perustan loi vuonna 1994 voimaan tullut jätelaki – sekä Suomen liittyminen EU:hun. Jätelainsäädäntö on muuttunut, yksityiskohtaistunut ja sääntelyn piiri on laajentunut. Sääntelyn kokonaisuudistus valmistui vuonna 2011.

Tuon jälkeen jätelakia on muutettu 19 kertaa – asetuksista puhumattakaan! Osa muutoksista on ollut pieniä, osa on vaikuttanut merkittävästi myös jätehuollon järjestämiseen ja vastuisiin. Muutoksiin on liittynyt alaa repiviä riitoja sekä poliittisia intohimoja, mikä on vienyt voimavaroja kehittämiseltä. 

Nyt loppusuoralla on EU:n ison jätesäädöspaketin toimeenpano. Sitä koskevan hallituksen esityksen käsittely eduskunnassa on päättymässä. Tähän pääseminen vei aikaa. Jätelakityöryhmä jätti mietintönsä syyskuussa 2019, mutta hallituksen esitys hyväksyttiin vasta maaliskuussa 2021.  Suomi myöhästyy toimeenpanosta noin vuodella. 

Vireillä on myös kaksi muuta jätelain muutosta. Nro kakkosessa toteutetaan ykkösestä rannalle jääneet muutokset koskien jätehuolto- ja siirtoasiakirjarekistereitä. Nro kolmosessa toimeenpannaan SUP-direktiivin eli tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutusten vähentämistä koskevan direktiivin loput vaatimukset mm. muovituotteita koskevasta tuottajavastuusta – merkintävaatimuksista ja kiellosta säädetään jo ykkösessä. 

Jätelain muutos kiristää erilliskeräysvaatimuksia ja lisää kuntien, jätteen haltijoiden ja pakkausjätteiden tuottajien velvoitteita. Kuntien on muun muassa järjestettävä kotitalouksien erilliskerättävien jätteiden keräys ja tuottajien korvattava kunnille tästä aiheutuvia kustannuksia. Pakkausten tuottajayhteisöjen tulee myös yhdistyä ”supertuottajayhteisöksi”.   Muutoksen aikaansaamiseen tarvitaan nyt kaikkia – niin toimijoita, viranomaisia kuin kansalaisia. Toivottavasti ohjauskeinot osoittautuvat riittäviksi. Jos eivät, jätelaki avataan taas. 

Komission kiertotalouden toimintaohjelma tuo mukanaan uusia lainsäädäntöaloitteita ja jätelaki avataan taas moneen kertaan. Aloitteiden myötä painopiste siirtyy materiaalien kierron alkupäähän. Jätelaki on sisältänyt jo pitkään jätteen synnyn ehkäisyn sekä tuotteisiin liittyviä vaatimuksia ja vastuita. Tätä näkökulmaa on syytä edelleen vahvistaa. Olisiko kohta aika vaihtaa lain nimeä?

Toisen jäte voi olla toisen raaka-aine – hyvällä sääntelyllä

Blogi 15.12.2020

Tehokas lääke ylikulutukseen on ihmisen toiminnasta syntyvän jätteen hyödyntäminen uudelleen raaka-aineena. Tähän tarvitsemme Suomessa uusia tekniikoita ja sääntelyn kehittämistä.

Jätettä ei ole luonnossa. Se on kuitenkin luonnosta lähtöisin. Suurin osa luonnon raaka-aineista, joka otetaan ihmisten ja talouden käyttöön, muuttuu lopulta jätteeksi. Talous tarvitsee materiaalia toimiakseen, mutta tarvitseeko sen silti merkitä jätteen määrän kasvua?

Toimivassa kiertotaloudessa materiaalien kierto tapahtuu suljetussa systeemissä. Toisaalta tiedämme, että nykyisillä ihmiskunnan kulutustottumuksilla luonnonvaroja hyödynnytetään 1,5-kertaisesti enemmän kuin maapallo kykenee kestävästi tarjoamaan. Mikäli kaikki kuluttaisivat kuin suomalaiset, tarvitsisimme lähes neljä maapalloa.

Me täällä Suomessa pidämme ratkaisun avaimia käsissämme luonnonvarojen tehokkaalle ja kestävälle käytölle. Pitää vain ajatella isosti. Maailma ei pelastu, jos jätämme esimerkiksi Suomen metsät kestävästi hyödyntämättä, mutta samalla kasvatamme vastuuttomasti tuotetun palmuöljyn käyttämistä kuluttamissamme tuotteissa.

Tehokas lääke ylikulutukseen on ihmisen toiminnasta syntyvän jätteen hyödyntäminen uudelleen raaka-aineena. Tähän tarvitsemme uusia tekniikoita, menetelmiä ja ymmärrystä. Ymmärryksellä tarkoitan yhteisiä arvoja ja sääntöjä sekä luottamusta. Suomalainen elinkeinoelämä on viritetty vastaamaan tähän haasteeseen. Varsinkin pienemmät yritykset, kuten Ecolan Oy, toimivat usein alihankkijoina suurille yrityksille. Tekemämme kierrätykseen liittyvä pioneerityö on inspiroinut suurempia yrityksiä jätteiden hyödyntämiseen raaka-aineena. 

Jätteen hyödyntäminen raaka-aineena edellyttää toteutuskelpoista sääntelyä sekä johdonmukaista ja eri alueiden välillä yhdenvertaista viranomaisohjausta ja -valvontaa. Mutta tuleeko regulaatio perässä?

Toistaiseksi jätteen muuttamista raaka-aineeksi ja tuotteeksi niin kutsutulla End of Waste -menettelyllä tutkitaan tapauskohtaisesti nykyisen ympäristönsuojeluun tähtäävän jätelain nojalla. Jotta kunnianhimoiset jätettä hyödyntävän kiertotalousyhteiskunnan tavoitteet saavutettaisiin, tämä tutkimus voisi tulevaisuudessa tapahtua vieläkin laajemmin esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriön, valtionhallinon rakenteisiin luodun oman kiertotalousministeriön ja kiertotalouslainsäädännön alaisuudessa.