Biojätteen erilliskeräyksen laajentaminen voisi nostaa kierrätysastetta merkittävästi

Blogi 12.3.2026

Suomen kiertotaloustavoitteet ovat kiristyneet nopeasti, ja erityisesti yhdyskuntajätteen kierrätysasteen nostaminen painaa kuntien ja jätehuoltoyhtiöiden agendalla. Päijät-Hämeessä tutkittiin, vaikuttaisiko biojätteen erilliskeräyksen laajentaminen alueen kierrätysasteeseen.

Biojätteen osuus kotitalouksien sekajätteestä on valtakunnallisesti lähes kolmannes. Tämä ei ole vain hukattua ravinne- ja energiapotentiaalia, vaan myös merkittävä este muun kierrätyskelpoisen materiaalin hyötykäytölle: biojäte sekajätteen seassa likaa muun muassa paperit ja kartongit niin, ettei niitä pystytä enää laitosmaisesti lajittelemaan kierrätykseen. Syntypaikkalajittelun tehostaminen onkin kriittinen osa kiertotalouden toteutumista.

Tutkimuksessa analysoitiin vuoden 2024 tietoja ja mallinnettiin kolme skenaariota biojätteen erilliskeräyksen laajentamisesta. Jos keräysvelvoite ulotettaisiin yli 200 asukkaan taajamiin, alueellinen kierrätysaste nousisi jo yli 2 prosenttiyksikköä. Mikäli velvoite laajenisi haja-asutusalueille, nousu voisi olla yli 8 prosenttiyksikköä. Yhdistämällä nämä skenaariot, alueellinen kierrätysaste nousisi laskennallisesti yli 61 prosenttiin – siis lähemmäs EU:n vuodelle 2035 asettamaa 65 % tavoitetta.

Laajennus ei kuitenkaan ole pelkkiä prosenttilukuja. Se toisi alueelle tuhansia uusia biojätekeräyksen käyttäjiä, loisi mahdollisuuksia uusille palvelumalleille ja tehostaisi logistiikkaa. Biojätteen erilliskeräyksen laajentaminen voisi nostaa siis merkittävästi alueellista kierrätysastetta, mutta sen ohessa tarvitaan kuitenkin palveluinnovaatioita, kuten joustavia keräysmalleja pientaloille sekä panostusta neuvontaan ja asiakaslähtöiseen palvelukehitykseen.

Biojätteen erilliskeräyksen laajentaminen ei ole vain tekninen ratkaisu, vaan askel kohti toimivaa kiertotaloutta – sellaista, jossa materiaaleilla on arvo, ja kierrätys on mahdollisimman helppoa jokaiselle kotitaloudelle.

Toni Kranttila
Palvelupäällikkö
Salpakierto Oy

Kranttilan opinnäytetyö on tehty XAMK – Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa, Kestävän liiketoiminnan kehittäjän koulutusohjelmassa. Kirjoittajalle on myönnetty yhdistyksen apuraha opinnäytetyön tekemiseen. Kuvat: Salpakierto

Korttelikeräyksen 2.0 Oulun Hartaanselänrannassa kannustaa jätteiden vähentämiseen

Blogi 3.2.2026

Sähkö- ja vesilaskut laskutetaan kulutuksen mukaan. Miksei siis jätehuoltokin? Kiertokaaren Pay as you throw (PAYT) -mallin mukaisen pilotin ideana on antaa asukkaalle laajempi mahdollisuus vaikuttaa jätehuollon kustannuksiin myös korttelikeräyksessä. Pilotti toteutetaan Oulussa viime kesän asuntomessualueella.

Terhi Romakkaniemi

Oulun Hartaanselänrannan asuntomessualueella kiertotalous halutaan saada näkymään myös arjessa. Alueella ei ole omia jäteastioita kotipihoilla, vaan kolme korttelikeräyspistettä palvelee vajaata 30 kotitaloutta. Alue täydentynee tulevaisuudessa uusilla kiinteistöillä, jotka liitetään korttelikeräykseen.

Joka korttelikeräyspisteessä kerätään seitsemää eri jätelajia. Jätesäiliöiden lukitus avataan puhelinsovelluksella tai lätkällä, joiden kautta saadaan kiinteistöjen käyntikerrat ja -ajat tietoon jätehuollon laskutusta varten.

Käyntikerrat vaikuttavat asukkaan maksamaan osuuteen tyhjennyksistä. Jos viet laskutuskaudella muovipakkauksia 5 kertaa ja pisteeseen on viety muovipakkauksia yhteensä 20 kertaa, maksat muovipakkausten toteutuneista tyhjennyskuluista 25 prosenttia. Samaa kaavaa noudatetaan jokaisessa jätejakeessa erikseen.

PAYT oululaisittain

Aikaisemmin tyhjennysväliä on voinut pidentää jätemäärää vähenemällä tai lajittelua parantamalla. Se on myös Hartaanselänrannalla mahdollista, sillä seurannan avulla myös tyhjennysvälit saadaan optimoitua ja täyttöä voidaan seurata asukkaiden käyntimäärän perusteella. Sen lisäksi kulut jakautuvat käyttäjien kesken oikeammassa suhteessa, sillä eniten jätteitä vievä maksaa myös enemmän.

Lukoston lokitieto viedään rajapinnan kautta PowerBI-alustalle, jossa kiinteistökohtaisia käyntimääriä on helppo verrata kokonaiskäynteihin. Kunhan pilotista saadaan kokemuksia, tämä työvaihe olisi kenties mahdollista automatisoida.

Jätehuollon taksa on suunniteltu siten, että se kannustaa bio- ja pakkausjätteiden lajitteluun. Sekajätteen vieminen on huomattavasti kalliimpaa kuin muiden jakeiden. Säiliön kanteen on asennettu rumpukansi, minkä vuoksi yhdellä avauksella voi viedä 60 litran jätepussillisen verran sekajätettä. Näin vältetään sekajätteen varastointia kotona.

Kehitystyö jatkuu vuosi kerrallaan

Asukkailla on käytössä mobiiliavainten lisäksi keräyspisteiden avauslätkät. Siten roskien vienti ei kaadu samojen perheenjäsenten harteille. Käyttömukavuutta hiotaan edelleen esimerkiksi vuosittaisissa kokoontumisissa asukkailta saadun palautteen perusteella.

Pilottimalli on kohtuullisella työllä toteutettavissa ja sen kautta saatuja tärkeitä tuloksia käytetään pilotin jatkojalostamiseen. Jatkossa voidaan mahdollisesti hyödyntää esimerkiksi jätteiden punnitustietoa, mistä Kiertokaarella on kokemusta Pudasjärven jätekuljetuksissa.

Terhi Romakkaniemi
Kiertotalousasiantuntija, Kiertokaari Oy

Unlocking Biowaste’s Potential: A Sustainable Assessment Method for a Greener Future

Blogi 27.1.2026

The way we manage our waste, especially biowaste, has a profound impact on our planet. While the European Union has made strides in biowaste management, a significant amount of potential secondary raw materials is still lost, and the environmental threat from methane-producing biowaste remains. 

Despite the 1999 EU Landfill Directive banning biowaste landfills, only 40% of biowaste is currently recycled, leaving a vast opportunity to improve recovery and close nutrient cycles.

The Challenge: Beyond Economic and Technical Aspects

Effective biowaste management isn’t just about finding the cheapest or easiestn solution; it requires a comprehensive approach that considers environmental, economic, and social sustainability. While frameworks like the Global Reporting Initiative (GRI) offer extensive reporting guidelines, their complexity can be a barrier for local stakeholders. There’s a clear need for accessible tools that empower communities to make informed, sustainable decisions.

A Simpler Solution: The RECENT Project’s Assessment Method

Recognizing this need, researchers at the University of Oulu, under the Renewable Energy Empowerment in Northern territories (RECENT) project, developed an easy-to-use sustainability assessment method. This innovative tool evaluates renewable energy investments and waste-to-energy solutions by focusing on environmental, economic, and social sustainability. It utilizes a semiquantitative Likert scale withsimple questions, making complex assessments more manageable for local decision-makers.

Case Study: Puolanka Municipality’s Sustainable Choice

To demonstrate its effectiveness, the method was applied in a case study in Puolanka, a small Finnish municipality. The assessment evaluated three distinct biowaste treatment scenarios:

1. Co-digestion: Transporting biowaste to an existing biogas plant in Oulu.
2. Composting: Sending biowaste to a composting facility in Kajaani.
3. Small-scale Digester: Building a new, local anaerobic digestion (AD) plant within Puolanka.

The assessment, conducted through simple questionnaires and visualized using radar diagrams, revealed clear insights. Scenario 2 (composting) was identified as the least favorable due to high carbon emissions and a lack of socioeconomic benefits. Both Scenario 1 and 2 also presented long payback times.

However, Scenario 3 – building a local AD plant in Puolanka – emerged as the optimal choice. This option promises clean energy production, lower costs, local job creation, and promotes a circular economy by producing organic fertilizer.

Anusha Airi

The association has awarded a scholarship to Anusha Air in 2022.

Jätteestä energiaksi: Akkutuotannon hukkamateriaalit uusiksi akuiksi

Blogi 14.1.2026

Akkutehtaiden määrä maailmassa on kasvanut räjähdysmäisesti, kun päästöjen vähentämiseen ja sähköistymiseen liittyvät tavoitteet ovat alkaneet siirtyä sanoista tekoihin. Tehtaat valmistavat monimutkaisilla prosesseilla arvokkaista ja usein kriittisistä raaka-aineista aktiivimateriaaleja akkujen sydämiin, jotka tuottavat virtaa sähköautoihin ja älylaitteisiin. Prosessien monimutkaisuudesta kertoo korkea hukkaan menevän materiaalin osuus. Etenkin uusilla tehtailla 5-30% materiaalista on tuotannon hävikkiä.

Nykyisillä kierrätysmenetelmillä roskakoriin päätynyt akkumateriaali käy läpi rajun prosessin, missä hukkamateriaali sulatetaan korkeissa lämpötiloissa tai käytetään happokylvyissä. Globaalisti käytetyimmissä litiumakkujen kierrätysmenetelmissä, monet materiaalit, kuten litium itse jäävät kuitenkin usein kierrättämättä. Lisäksi materiaalien hyödyntäminen uusissa akuissa vaatii merkittävän määrän uudelleen prosessointia, sillä alkuperäinen akun toiminnan mahdollistava aktiivimateriaalin rakenne on tuhoutunut kierrätysprosessissa.

Torinon Polyteknisessä yliopistossa valmistuneessa opinnäytetyössäni tutkin, miten akkujen tuotannon hävikki aktiivimateriaali voitaisiin kierrättää tehokkaammin ilman arvokkaan aktiivimateriaalin tuhoamista. Tutkin menetelmää, jossa virrankerääjiin kiinnitetty aktiivimateriaali kerättiin talteen lämmittämällä näytteitä nykyistä teollisuuden käyttämiä lämpötiloja matalimmilla asteilla. Näin voidaan heikentää aktiivimateriaalin ja virrankerääjän välistä liimaa tuhoamatta aktiivimateriaalin rakennetta. Tämän jälkeen kierrätetty materiaali hyödynnettiin suoraan uusien akkujen valmistuksessa.

Tutkimuksessa havaittiin, että matalan lämpötilan lähestymistapa oli taloudellisesti kannattava ja vähensi akkumateriaalien tuotantoon liittyviä päästöjä merkittävästi. Lisäksi uudet akut, joissa aktiivimateriaalina oli litium-rautafosfaatti, saavuttivat kohtuullisen suorituskyvyn. Positiivisten tulosten innoittamana jatkan aiheen parissa väitöskirjatutkijana. Tavoitteena on kehittää innovatiivisia menetelmiä akkujen tehokkaampaan ja vastuullisempaan kierrätykseen.

Lotta Lassila

Kuva: Akkujen tuotannosta yli jäänyt elektrodi sekä neljä akkua, jotka on valmistettu tästä ylijäämämateriaalista uusiokäytön testausta varten.

Lue myös artikkeli Cleaner Environmental Systems – lehdessä:
Technical, economic and environmental analysis of production scraps direct recycling from lithium-ion battery manufacturing

Kiertotalous kohtaa käytännön: arkkitehtien kokemuksia rakennusosien uudelleenkäytön haasteista

Yleinen 16.9.2025

Rakennusosien uudelleenkäyttö nousee yhä useammin esiin kiertotalouden ratkaisuna rakentamisen resurssien käytön tehostamisessa, mutta sen toteuttaminen ei ole ongelmatonta. Aalto-yliopistossa tehdyssä diplomityössä haastateltiin arkkitehteja, joilla on käytännön kokemusta aiheesta, ja tarkasteltiin kiertotalouden määrittelyä, siihen suhtautumista ja käytännön haasteita, joista tämä kirjoitus keskittyy koettuihin haasteisiin.

Rakentamissektori tuottaa noin 30 % jätteestä globaalisti. Ratkaisut jätekuorman vähentämiseksi vaikuttavat suoraan ilmastotavoitteisiin, resurssien käyttöön ja rakentamisen ympäristökuormaan. Kiertotalous tarjoaa keinon pidentää rakennusosien elinkaarta, kunnostuksen ja uudelleenkäytön kautta. Arkkitehdeilla onkin kiertotaloudessa keskeinen rooli, he voivat valinnoillaan ohjata mahdollisuuksien mukaan materiaalien kiertoa jo suunnittelupöydältä lähtien.

Empiiristä tietoa arkkitehtien kokemista käytännön esteistä rakennusosien uudelleenkäytön suhteen on kuitenkin ollut niukasti. Diplomityötä varten haastateltiin kahdeksaa arkkitehtia, joilla on kokemusta asiasta. Jo haastateltavien löytämisen haaste kuvastaa aiheen marginaalista asemaa suomalaisessa suunnittelukäytännössä.

Diplomityön aineistosta nousi esiin kuusi teemaa haasteista, jotka rajoittavat rakennusosien uudelleenkäyttöä. Haasteet muodostavat toisiaan seuraavan ketjun, jossa kukin vaihe toimii esteenä seuraavalle ja siten koko kiertotalousprosessille:

1) Vastuunjako ja päämäärä projektin osapuolten välillä
2) Kysynnän ja tarjonnan epäsuhta
3) Uudelleenkäytettävien rakennusosien soveltaminen nykyvaatimuksiin
4) Rakennuspaikkakohtainen varmentaminen
5) Rakennusvalvonnan ja lainsäädännön ohjauksen riittämättömyys
6) Vakiintumattomuudesta aiheutuva tiedonpuute, joka yhdisti viittä edeltävää teemaa.

Suurimmaksi haasteeksi arkkitehdit nimesivät kysynnän ja tarjonnan epäsuhdan, jossa haasteellisin ongelma rakennusosien uudelleenkäytölle on markkinapaikkojen ja toimijoiden puute. Tietoa saatavilla olevista osista on vaikea löytää, ja tiedonkulku purkukohteiden ja suunnittelijoiden välillä koetaan riittämättömäksi. Selkeä alusta nähtiin tarpeelliseksi, josta uudelleenkäytettäviä rakennusosia voisi hankkia myös suuremmissa määrin.

Diplomityön tulokset osoittivat arkkitehtien valmiuden edistää rakennusosien uudelleenkäyttöä. Käytännön toteutus törmää kuitenkin yhä esteisiin, erityisesti saatavuuteen.

Jätealan näkökulmasta tämä painottaa merkittävää kehityskohtaa, joka tukee koko rakentamissektorin siirtymää resurssiviisaampaan suuntaan. Uusien, toimivien jakelukanavien ja markkinarakenteiden kehittäminen olisi yksi ratkaiseva askel kohti sitä, että suunnittelijat voivat aidosti hyödyntää käytettyjä rakennusosia projektien lähtökohtana, eikä vain poikkeuksena.

Linkki diplomityöhön: Kokemuksia kiertotaloudesta suomalaisten arkkitehtien näkökulmasta

Teksti: Aapo Niinikoski
Kuva: Aleksi Ahtiainen

Kirjoittajalle on myönnetty yhdistyksen apuraha opinnäytetyön tekemiseen.