Purkuvillasta uusi haastaja sementille

KiertoPlus 16.11.2026

Suomessa syntyy vuosittain noin 20 000 tonnia mineraalivillajätettä, jolle on ollut vaikea löytää hyötykäyttökohteita. LUT-yliopistossa tehdyssä diplomityössä tarkasteltiin ratkaisua, jossa purkuvillaa ja kierrätettyä asfalttirouhetta käytetään betonin kaltaisten tuotteiden valmistukseen.

Teksti: Helinä Kujala
Kuvat: Eena Värne


”Materiaalit eivät lähde kiertoon, ellei niille ole todellista käyttöä. Tämän tyyliset tuotteet ovat mahtava tapa keksiä käyttöä rakennuspurkujätteille.”

– Eena Värne

Materiaalikierto ry tuki diplomityötä

Rakennus- ja purkujäte kuuluu maailman suurimpiin jätevirtoihin. Erityisen hankalaksi materiaaliksi on osoittautunut mineraalivillajäte, jota syntyy merkittäviä määriä rakennuksia purettaessa.

Ympäristötekniikan diplomi-insinööriksi valmistunut Eena Värne tarkasteli diplomityössään ratkaisua, jossa purkuvillaa ja RC-rouhetta eli kierrätettyä asfalttirouhetta käytetään sementittömien, betonin kaltaisten tuotteiden valmistukseen. Värne sai opinnäytetyön tekemiseen tukea Materiaalikierto ry:n rahastipendistä.

Tutkimuskohteena olleen ratkaisun on kehittänyt suomalainen kiertotalouskonserni EcoUp yhdessä Peab Asfaltin kanssa. EcoUp on kehittänyt ja patentoinut oman käsittelyteknologiansa, jossa mineraalivillajäte murskataan hienoksi jauheeksi. Siitä ja RC-rouheesta yritys valmistaa alkaliaktivointimenetelmällä sideainetta. Sideaineen valmistuksessa tätä menetelmää ei käytetä muualla maailmassa.

Sideainetta, vettä ja kiviainesta yhdistämällä syntyy betonin kaltainen materiaali, jossa sideaine korvaa kokonaan sementin. Tätä materiaalia yritys kutsuu Geoblendiksi.

Sementistä suuret päästöt

Opinnäytetyötä tehdessään Eena Värne vakuuttui materiaalin toimivuudesta.

– Perinteiseen portlandsementtiin verrattuna Geoblend vähentää hiilidioksidipäästöjä mutta on yhtä hyvää taivutuslujuudeltaan ja puristuskestävyydeltään. Siitä valmistetut tuotteet ovat myös huomattavasti betonisia kevyempiä, hän kertoo.

Sementin valmistus on yksi rakennusalan suurimmista päästölähteistä, sen valmistus tuottaa jopa 7–8 prosenttia maailman kasvihuonepäästöistä. Betonin päästöistä noin 80–90 prosenttia aiheutuu sementistä.

EPD-ympäristöselosteen mukaan Geoblendin hiilidioksidipäästöt valmiissa tuotteessa ovat noin 30–50 kilogrammaa kuutiometriä kohti. Perinteisellä portlandsementtipohjaisella betonilla vastaavat päästöt ovat noin 250–300 kilogrammaa.

Infratuotteiden materiaaliksi

EcoUp valmistaa kehittämästään massasta liikenne-esteitä, muuri- ja aitaelementtejä sekä kaupunkiympäristön kalusteita, jotka elinkaariarvion mukaan ovat täysin hiilineutraaleja. Materiaali sopisi myös meluvallien valmistusaineeksi.

– Nykyisen tiedon perusteella sitä voisi käyttää myös rakentamiseen, koska se täyttää kaikki rakentamista koskevat vaatimukset. Sertifioinnin puuttuessa siitä tehdään vain infratuotteita, ja silloin tuotekehitykselle kokeiluineen onkin enemmän mahdollisuuksia, Värne kertoo.

Värne oli opinnäytetyötä tehdessään yhteydessä muutamiin kuntiin ja kysyi niiden kiinnostusta tämän kaltaisiin vähäpäästöisiin tuotteisiin. Suhtautuminen oli hänen mukaansa varsin myönteistä. Vaikka ympäristö- ja kiertotalouskriteerit painottuvat nykyään aiempaa enemmän kuntien hankintakriteereissä, käytännössä toimintatavat saattavat kuitenkin muuttua hitaasti.

Materiaali sopii kierrätettäväksi

Yksi opinnäytetyön kiinnostavista havainnoista liittyy uusiomateriaalin kierrätettävyyteen. Testeissä Geoblend-materiaalin kierrätettävyys on osoittautunut hyväksi. Kun samaa materiaalia on käytetty uudelleen tuotteen valmistukseen, tekniset ominaisuudet eivät useidenkaan käyttökierrosten jälkeen ole heikentyneet vaan päinvastoin kestävyys on parantunut.

Värne kertoo, että Geoblendistä valmistettujen tuotteiden kierrätystä on kokeiltu myös asfaltissa ensiö-
kiven korvaajana. Mekaanisten ominaisuuksiensa vuoksi Geoblend-rouhetta käytettiin korvaamaan neljäsosa luonnonkivestä. Näin valmistettava asfaltti soveltuisi käytettäväksi kevyen liikenteen väyliin.

Purkuasfalttia hyödynnetään nykyisin jo tehokkaasti uuden asfaltin valmistuksessa. Rakennuksista puretulle mineraalivillalle ei tähän asti ole juuri löydetty käyttötarkoitusta.

– Purkuvillat voivat olla muista aineista kontaminoituneita, mahdollisesti jopa myrkyllisiä ja haitallisia, ja siksi niille on ollut vaikea keksiä käyttöä. Niiden vastaanotto on kallista, ja harva laitos edes vastaanottaa niitä hävitettäväksi.

Mineraalivillajäte ei Suomessa kuulu jäteveron piiriin mutta on kuitenkin määritelty erilliskerättäväksi. Värneen mukaan tämä on hieman ristiriidassa jäteasetuksen kanssa. Jos purkuvillaankin kohdistuisi jätevero, se toimisi ohjauskeinona, joka parantaisi hyötykäyttöön perustuvan liiketoiminnan kannattavuutta.

Yhteistyöstä vauhtia muutokseen

Toistaiseksi on vielä vaikea arvioida, missä määrin Geoblendin kaltainen uusiomateriaali voisi Suomessa korvata ensiökiviainesta ja fossiilista betonia. Eena Värne näkee sen käyttömahdollisuuksissa kuitenkin paljon potentiaalia – sekä myös kiinnostavia jatkotutkimusten aiheita.

Hänen mukaansa juuri tällaisia käyttökohteita rakennus- ja purkumateriaaleille tarvitaan lisää.

– Materiaalit eivät lähde kiertoon, ellei niille ole todellista käyttöä. Tämän tyyliset tuotteet ovat mahtava tapa keksiä käyttöä rakennuspurkujätteille.

Materiaalien uusiokäyttöön on monia järkisyitä, joista tärkeimpänä luonnonvarojen säästäminen. Värne huomauttaa, että kysymys on myös huoltovarmuudesta ja yhteiskunnan omavaraisuudesta.

– Esimerkiksi asfalttiin kelpaava kovakivi on Suomen maaperästä jo pikkuhiljaa louhittu loppuun. Nykyisin kovakiveä laivataan Kiinasta, mikä tuskin on kestävämpää kuin se, että kehitämme itse eri tapoja käyttää jo olemassa olevia materiaaleja.

Uusien kiertotalousratkaisujen yleistyminen edellyttää tiivistä yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Diplomityötä tehdessään Värne havaitsi, miten arvokasta on verkostomainen yhteistyö, jossa eri toimijat tuottavat arvoa toisilleen.

– Teollisista symbiooseista puhutaan paljon, mutta käytännön esimerkkejä näkyy edelleen melko vähän. Yhteistyön lisäämiseen olisi varmasti paljon mahdollisuuksia.

Lääketieteellisen jätteen käsittely Thaimaassa kaipaa lisää resursseja

KiertoPlus 11.9.2023

Koillis-Thaimaassa Mahasarakhamin sairaalassa syntyvästä jätteestä yli kolmasosa on tartuntavaarallista jätettä. Alueella on vain yksi jätteenpolttolaitos, ja sekin kapasiteettinsa äärirajoilla.

Teksti Teija Honkanen

Sairaalajätteen lajittelu vaikuttaa suuresti infektioiden hallintaan, potilasturvallisuuteen, työntekijöiden työturvallisuuteen ja koko yhteisön terveyteen.

Kun jäte käsitellään asiankuuluvasti, voidaan myös vähentää kasvihuonekaasuja ja pitkäkestoisia orgaanisia saasteita, kuten dioksiineja ja elohopeaa.

Olen LUT-yliopiston jatko-opiskelija ja tutkin, miten Kaakkos-Aasiassa syntyvä sairaalajätteen määrä kehittyy ja millaisia keinoja sen käsittelyyn on.

Työhöni sisältyi tutkimusmatka Koillis-Thaimaahan Mahasarakhamin provinssiin. Pääsin vierailemaan paikallisen yliopiston sairaalassa, terveyskeskuksessa, yksityisellä dialyysiklinikalla ja kaupungin yleisessä sairaalassa.

Eri värit eri jätteille

Lääketieteelliset jätteet kerätään talteen sairaaloissa ja klinikoilla. Maailman Terveysjärjestö WHO ohjeistaa, että eri jätejakeet merkitään eri väreillä.

Yleensä tartuntavaaralliset jätteet koodataan punaisella värillä. Näin tehdään myös Thaimaassa. Tosin siellä värikoodit eivät kaikilta osin noudata Maailman terveysjärjestön WHO:n ohjeistusta, vaan paikallinen ohjeistus on sovellettu niistä.

Paikallisten sairaaloiden jätehuoltovastaavien mukaan covid-19-pandemia näkyi sairaaloiden jätehuollossa ennen kaikkea siten, että tartuntavaarallisen jätteen määrä kaksin- tai jopa kolminkertaistui.

Alkusyksystä 2022 tartuntavaarallisen jätteen määrä oli jo palannut lähestulkoon normaaliksi. Covid-19-jäte käsitellään eri tavalla kuin muu tartuntavaarallinen jäte. Ensimmäinen pussi desinfioidaan alkoholilla, ja sitten lisätään toinen pussi päälle.

Mahdollisuus suomalaisille yrityksille

Thaimaan terveydenhuolto kuuluu julkisen terveyden ministeriön alaisuuteen. Vaarallinen jäte taas kuuluu luonnonvara- ja ympäristöministeriön alaisuuteen.

Kaikki lääketieteellinen jäte raportoidaan ministeriön internetportaalissa. Lääketieteellistä jätettä tuottavat klinikat ovat yhtä lailla velvollisia raportoimaan syntyvän jätteen määrästä. Tieto on julkista.

Thaimaan-vierailun myötä minulle konkretisoitui, millaisia kasvupaineita lääketieteellisen jätteen käsittelylle on Kaakkois-Aasiassa.

Lisäksi kävi ilmi, että uuden polttolaitoksen rakentamista pidetään haastavana, mutta jo olemassa olevan laitoksen laajentaminen on välttämätöntä. Pelkästään polttolaitoksen kapasiteetti ei ollut tiukalla, vaan sairaaloissa kaivataan myös lisää autoklaaveja, joilla sterilisoidaan instrumentteja.

Tämä voisi avata mahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille, jos onnistutaan luomaan luottamukselliset suhteet thaimaalaisiin. Alueella on vaikea toimia ilman verkostoja ja rahoitusosaamista.

Positiivisia yllätyksiä

Thaimaassa on kymmenen prototyyppisairaalaa, joissa näytetään esimerkkiä lääketieteellisen jätteen käsittelyssä.

Mahasarakhamin yleinen sairaala on niistä yksi. Sairaalassa on 580 vuodetta, mutta sen vuoteiden määrä nousee 800:aan uuden laajennusosan myötä.

Uudessa rakennuksessa jätehuoltoa varten rakennetaan oma hissi, mutta vanhassa rakennuksessa jätteet kulkevat vielä henkilöhississä.

Olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten hyvin prototyyppisairaalassa hallitaan lääketieteellistä jätettä. Etenkin minuun teki vaikutuksen se, miten hyvin sairaalassa oli panostettu jätehuollon työntekijöiden työoloihin. He tekevät tärkeää, mutta myös vaarallista työtä.

Alueella vain yksi polttolaitos

Mahasarakhamin sairaalassa jätteet lajitellaan neljään eri luokkaan: sekajätteeseen, kierrätettävään jätteeseen, vaaralliseen jätteeseen ja tartuntavaaralliseen jätteeseen.

Tartuntavaarallisiin jätteisiin luokitellaan kudosjätteet, terävät jätteet, materiaalit, joissa on potilaan eritteitä sekä kaikki jäte eristystiloista.

Vuoden 2021 aikana Mahasarakhamin sairaalassa syntyi 508 173 kilogrammaa sekajätettä, 58 649 kilogrammaa kierrätettävää jätettä, 319 513 kilogrammaa tartuntavaarallista jätettä ja 14 157 kilogrammaa vaarallista jätettä.

Jätteen määrää pyritään jatkuvasti vähentämään. Alueella on yksi polttolaitos, jonne jätteet kuljetetaan, mutta sen kapasiteetti on äärirajoilla.

Jätemäärät kasvavat tulevaisuudessa

Tutkimuksessani käy ilmi, että Thaimaassa tarvitaan lisää resursseja lääketieteellisen jätteen hallintaan. Väestön kasvaessa myös vuoteiden määrä sairaaloissa kasvaa voimakkaasti tulevaisuudessa, ja tämä lisää myös syntyvän jätteen määrää.

Helpoin tapa huolehtia suuresta jätemääristä on massapolttolaitos, mutta kapasiteetin lisääminen jätteenpoltossa ei ole aivan yksinkertaista.

Tässä tehtävässä suomalaisilla voisi olla annettavaa thaimaalaisille ja alkaa viedä maahan esimerkiksi osaamista ja teknologiaratkaisuja.


Energiatekniikan lehtori Teija Honkasen tutkimus Medical waste management in Thailand and Vietnam valmistuu 2023. Työtään varten hän sai Jätehuoltoyhdistyksen stipendin. Honkanen työskentelee Savonia-ammattikorkeakoulussa.

Opinnäytetyö: Satamien jätehuoltoa tulisi yhtenäistää

Uutinen 9.5.2022

Hämeen ammattikorkeakouluun tehdyssä opinnäytetyössä perehdyttiin satamien jätehuoltoon. Työssä selvisi, että jätehuollon tasoissa on eroja satamien välillä ja että satamahenkilöstön jätehuollon perehdytystä on lisättävä.

Teksti Mira Prykhodko

Kesällä 2021 astui voimaan päivitetty merenkulun ympäristönsuojelulaki, jonka mukaan satamia velvoitetaan muun muassa tehostamaan jätteiden erilliskeräystä ja tarkentamaan jätehuoltosuunnitelmien sisältöä.  Lainsäädännön muutoksilla pyritään ehkäisemään merten roskaantumista ja ohjaamaan jätteitä satamien vastaanottolaitteistoihin entistä tehokkaammin, jolloin myös EU:n asettamat kierrätystavoitteet ovat helpommin saavutettavissa. 

Syksyllä 2021 tehdyn opinnäytetyön osana toteutettiin kysely satamien jätehuollosta ja jätehuolto-osaamisesta. Kyselystä käy ilmi, että jätehuoltosuunnitelmaa käytetään laajasti osana satamahenkilöstön jätehuollon perehdytystä ja erilliskeräys on varsin vaihtelevalla tasolla eri satamien välillä. 

Käyttäjiä palveleva suunnitelma

Jätehuoltosuunnitelmat ovat tärkeä työkalu satamien arjessa jätehuollon toiminnan ohjauksessa, sillä tällä hetkellä jätehuoltosuunnitelmia käytetään laajasti satamahenkilöstön perehdytyksen työkaluna. Lisäksi jätehuoltosuunnitelmat antavat selkeät ohjeet satamien jätehuollon järjestämiseen. 

Jätehuoltosuunnitelmien avulla pystytään helpommin saavuttamaan kierrätykselle asetetut tavoitteet sekä toteuttamaan lain yleisen velvoitteen mukaista etusijajärjestystä.

Lain velvoitteiden noudattaminen on tärkeää, mutta tärkeässä roolissa on myös se, että jätehuoltosuunnitelma palvelee sen käyttäjiä.

Parhaimmillaan jätehuoltosuunnitelma on käyttäjäystävällinen, visuaalinen ja helposti luettava. Tällä tavoin on mahdollista tehostaa jätehuoltosuunnitelman roolia sataman arjessa ja toisaalta saattaa tieto sataman jätehuoltojärjestelyjen järjestämisestä entistä laajemmalle joukolle sidosryhmiä ja sataman käyttäjiä. 

Jätehuoltosuunnitelman maksimaalinen hyöty voidaan saavuttaa, kun se on laadittu tavoitteelliseksi. Tavoitteellisuuden kautta jatkuva parantaminen ja toiminnan kehittäminen mahdollistuu satamassa. Lisäksi jätehuoltosuunnitelman avulla voidaan kertoa sataman tekemästä ympäristötyöstä tehokkaasti.  

Jätehuolto kaipaa tehostamista

Opinnäytetyössä koottiin yhteen keskeinen satamien jätehuoltoon vaikuttava lainsäädäntö. Lainsäädännön osalta opinnäytetyössä tarkasteltiin tarkemmin merenkulun ympäristönsuojelulakia ja sen uudistuksen mukanaan tuomia muutoksia.

Tutkimuksellisella otteella toteutetun opinnäytetyön osana Opinnäytetyön tilaajana toimi Kierivä Oy. 

Kaupalliset satamat voivat saada opinnäytetyöstä työkaluja satamien jätehuollon ja satamahenkilöstön jätehuolto-osaamisen kehittämiseen. Työkaluvalikoimaan kuuluu esimerkiksi eri kokoisiin satamiin monistettavan prosessin askeleet tehokkaan jätehuoltosuunnitelman laatimiseksi.  Vaikka opinnäytetyössä keskityttiin rahti- ja matkustajasatamien jätehuoltoon, voidaan tuloksia hyödyntää myös huvivenesatamien osalta.

Tulevaisuudessa on tärkeää keskittyä jätehuollon tehostamiseen ja yhtenäistämiseen satamien välillä. Satamahenkilöstöä tulisi lisäksi perehdyttää tarvittavin väliajoin jätehuollon vaatimuksiin. 


Kirjoittajan opinnäytetyö Satamien jätehuollon nykytila ja tulevaisuuden tarpeet valmistui keväällä 2022. Työtään varten hän sai Jätehuoltoyhdistyksen stipendin.

Uusi tapa kannustaa kiertotalouden opiskelijoita

Uutinen 3.2.2022

JHY:n opinnäytetyökilpailu tarjoaa tulevaisuuden tekijöille mahdollisuuden esitellä tutkimustaan ja verkostoitua alan ammattilaisten kanssa.

Jätehuoltoyhdistyksen stipendit ovat yksi opiskelijoille näkyvimmistä toiminnan tavoista. Yhdistys on näin osoittanut tukea opiskelijoille ja kannustanut tuottamaan uutta tietoa kiertotalouden alalle. Tänä keväänä järjestettävä opinnäytetyökilpailu ja -seminaari ovat kuitenkin kokonaan uusi kannustamisen tapa, toteaa kilpailun ammattilaisraadin puheenjohtaja Johanna Alakerttula. Vastaavia estradeja nimenomaan opinnäytetyötasoisen tutkimuksen esittelemiseen ei ole montaa.

– Kiertotaloussektori kehittyy jatkuvasti ja tarvitsee yhä enemmän osaavia ammattilaisia. Uskomme, että opinnäytetyökilpailu on arvokas tapa nostaa esiin uuden tiedon tuottajia ja niitä kiertotalouden teemoja, jotka tällä hetkellä kiinnostavat ja ovat nousussa eri toimialoilla, Alakerttula summaa.

Reitti alalle

JHY:ssä uskotaan, että kilpailu kiinnostaa yli ala- ja oppilaitosrajojen. Itse rakentamisen kiertotaloudesta väitöskirjaansa valmisteleva Alakerttula toivoo, että raadin käsittelyyn tulisi monipuolisesti kiertotaloutta käsitteleviä töitä.

– Jätehuollon puolelta etenkin kierrätysraaka-aineet ovat olleet pinnalla, mutta myös digitalisaatio, arvonmuodostus sekä uudet liiketoimintamallit ovat potentiaalisia teemoja. Kiertotalous yhdistää käytännössä kaikkia toimialoja ja linkittyy yhä enemmän myös vastuullisuuteen, Alakerttula summaa.

Fortumin tutkimusyhteistyöstä vastaava asiantuntija Annika Sormunen osallistuu opinnäytetyöseminaarissa esiteltävien töiden arviointiin ja palkintojen jakamiseen. Hän tietää, että opiskelu ja tutkimus ovat suosittuja reittejä kiertotalouden työpaikoille.

– Fortum kiinnostaa monia opiskelijoita opinnäytetyön tekemisen paikkana, ja olen itsekin ohjannut useita töitä. Pidämme yhtiössä aktiivisesti yhteyttä auki tutkimuslaitosten ja yliopistojen suuntaan pysyäksemme perillä siitä, mitä alalla tutkitaan ja millaisia innovaatioita voitaisiin hyödyntää myös Fortumin toiminnassa, Sormunen kuvaa.

Myös stipendihaku on auki

Vaikka opinnäytetyökilpailu on avoin vain valmistuneille töille, voi JHY:n stipendiä hakea jatkuvassa haussa opinnäytetyön tekemiseen ja viimeistelyyn. Johanna Alakerttula muistuttaa, että myös vasta opintojaan aloittavat ovat tervetulleita kilpailun huipentavaan opinnäytetyöseminaariin toukokuussa.

– Uskon, että seminaarin keskusteluista voi saada inspiraatiota opiskeluun ja tutkimukseen. Sekä stipendit että kilpailu ovat JHY:lle keino kantaa yhteiskunnallista vastuuta ja kannustaa opiskeluun, Alakerttula summaa.

Lisätietoja kilpailusta: Opinnäytetyökilpailu

Kiertotalouden ekosysteemit edistävät yhteistyötä

JätePlus 3/2020 16.11.2020

Kiertotalouteen siirtyminen edellyttää yritysten välistä yhteistyötä.
Kiertotalouden ekosysteemit eli eräänlaiset verkostot auttavat yhteistyön rakentumisessa ja kiertotalouden mukaisten ratkaisujen toteuttamisessa.

Teksti Anni Paavilainen

Suomen tavoite on olla kiertotalouden kärkimaa vuonna 2025. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta keinot kiertotalouteen siirtymiseksi ovat vielä monelta osin epäselviä.

Varmaa on, että yhteistyötä yli toimialarajojen tarvitaan paljon. Meitä kaikkia tarvitaan eri rooleissa ja eri tasoilla aina yksityishenkilöistä yrityksiin, ekosysteemeihin, valtioihin ja globaaliin yhteistyöhön.

Kiertotalous ei ole jotain, joka liimataan nykyisten tuotannon ja kulutuksen tapojemme päälle. Sen on tarkoitus muuttaa niitä pysyvästi ja radikaalisti parempaan suuntaan. Siksi kiertotalouden niin sanotut ekosysteemit voivat olla osa ratkaisua.

Ne ovat alustoja, jotka kokoavat eri toimijoita yhteen etsimään kiertotalouden mukaisia ratkaisuja. Mukana voi olla esimerkiksi yrityksiä, tutkimuslaitoksia, viranomaisia ja kolmannen sektorin toimijoita.

Yhteistyön toteutumiseksi ekosysteemissä tarvitaan avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri, runsaasti vuorovaikutusta ja koko ekosysteemiä koordinoiva toimija. Koordinoija voi olla esimerkiksi yritys tai säätiö, jonka intressinä on edistää kiertotaloutta omalla alallaan.

Yritykset ovat saaneet kasvua liiketoimintaansa ja löytäneet uusia asiakkaita.

Pro gradu -tutkielmassani selvitin, miten ekosysteemeissä tapahtuvalla yritysten välisellä yhteistyöllä voidaan edistää kiertotalouteen siirtymistä.

Tarkastelin viittä Suomessa toimivaa kiertotalouden ekosysteemiä. Mukaan valikoitui kolme materiaalikiertoihin keskittyvää, yksi ravinnekierron ja yksi alueellinen ekosysteemi. Haastattelin ekosysteemejä koordinoivia tahoja, niihin osallistuvia yrityksiä ja kiertotalouden asiantuntijayrityksiä, kuten ECO3-yritysaluetta.

Tutkimustulokset osoittavat, että yritysten välinen yhteistyö on mahdollista, kun ekosysteemiä tuetaan erilaisilla toimenpiteillä sen koostamisessa, kehittymisessä ja tavoitteiden saavuttamisessa.

Ekosysteemin kaikkiin vaiheisiin tarvitaan koordinoivaa tahoa, joka esimerkiksi kokoaa toimijat yhteen, motivoi niitä sitoutumaan, rakentaa luottamusta ja jakaa tietoa.

Ekosysteemeissä syntyvä ja rakentuva yritysten välinen yhteistyö voi viedä kiertotaloutta merkittävästi eteenpäin. Yritykset ovat saaneet kasvua liiketoimintaansa ja löytäneet uusia asiakkaita.

Lisäksi pilottien ja erilaisten tuki-instrumenttien avulla liiketoimintaa on päästy kehittämään pitkällä aikavälillä.

Yhteistyö on myös mahdollistanut toimintaympäristöön sopeutumista, kun ekosysteemissä on jaettu tietoa lainsäädännöstä tai autettu kokeilemaan uusia ratkaisuja muuttuvassa markkinatilanteessa toimimiseksi.

Yhteistyö voi johtaa myös yhteiskunnallisesti merkittäviin seurauksiin, kun ekosysteemeissä suunnitellaan ja toteutetaan kiertotalouden mukaisia ratkaisuja.

Esimerkiksi Telaketju-ekosysteemissä on kehitetty valtakunnallista poistotekstiilin käsittelyjärjestelmää, jotta tekstiilit saadaan hyötykäytettyä raaka-aineena.

Yhteistyöllä voidaan ratkaista kiertotalouden tiellä olevia esteitä ja ongelmia, kun riittävän moni on saman pöydän äärellä.

Kaikilta osin yrityksissä ei olla vielä valmiita ekosysteemeissä toimimiseen, ja edessä on suuria toimintakulttuurin muutoksia.

Esimerkiksi yritysten pitää jakaa yhteisten tavoitteiden kannalta tärkeää tietoa, jotta oikeista asioista voidaan keskustella. Siispä liikesalaisuuksistakin on joskus hellitettävä, jotta keskustelu voi kääntyä oikeisiin ongelmiin ja niiden ratkaisemiseen. Ekosysteemin yhteisten tavoitteiden kannalta tärkeää tietoa ei voi pitää salassa.

Tutkimusta tehdessäni huomasin, että kiertotalouden edistäminen on monille ihmisille ja yrityksille arvovalinta. Se voi sitouttaa toimijoita ja helpottaa yhteistyön syntymistä. Sitoutuneet toimijat puolestaan voivat rakentaa ekosysteemin, jossa yhteistyö toteutuu ja kiertotalouteen siirtyminen on askelen lähempänä.

Tutkimukseni tulokset osoittavat, että kiertotalouteen siirtymisessä ekosysteemeillä on keskeinen rooli. Ekosysteemin koordinoija tarvitsee kuitenkin työlleen rahoituksen. Yksi keino on tukea kiertotalouden ekosysteemejä julkisella rahoituksella, kunnes ekosysteemille kehitetään oma ansaintalogiikka tai rahoitusmalli.

Kiertotalouden ekosysteemien tukeminen on yhteiskunnallisesti tärkeää, sillä ne edistävät kiertotalouteen siirtymistä. Ekosysteemeissä kiertotalous etenee yhteistyön myötä, minkä avulla Suomi voi päästä kohti tavoitettaan olla kiertotalouden kärkimaa.


Kirjoittaja valmistui Tampereen yliopistosta keväällä 2020. Hänen opinnäytteensä Yritysten välinen yhteistyö kiertotalouden ekosysteemeissä löytyy Tampereen yliopiston Trepo-tietokannasta. Työtään varten hän sai Jätehuoltoyhdistyksen stipendin.

Lähde: Anni Paavilaisen opinnäytetyö Yritysten välinen yhteistyö kiertotalouden ekosysteemeissä.