Pääkirjoitus: Jäsenmaksulla saat ison edun, pääset nimittäin verkostoitumaan

KiertoPlus 14.3.2022

Tervetuloa uuden Jäteplus-verkkolehden pariin! Aloitin uusimpana jäsenenä JHY:n hallituksessa vuoden 2021 lopulla ja pääsinkin heti tositoimiin.

Pääkirjoituksen kirjoittamisen lisäksi olen saanut osallistua JHY:n järjestämän opinnäytetyökilpailun suunnitteluun. Tämän ensimmäistä kertaa järjestettävän kilpailun avulla JHY:n on tarkoitus kannustaa kiertotalouden tulevaisuuden tekijöitä.

Opinnäytetyökilpailun osallistuminen päättyi 13.3. Seuraavaksi raati arvioi työt, ja lopuksi parhaimmat työt pääsevät esille toukokuussa järjestettävässä seminaarissa.

Tätä pääkirjoitusta kirjoittaessani sähköpostissani odottaa hyväksyntäänsä JHY:n jäsenmaksu vuodelle 2022. Alun perin suurin motivaationi jäsenmaksun maksamiseen oli se, että jäsenet saavat alennusta Jätehuoltopäivien osallistumismaksusta.

Jätehuoltopäiville olenkin osallistunut vuodesta 2015 lähtien. Viimevuotinen Oulun-reissu oli hyvin antoisa. Oli hienoa päästä jälleen tapaamaan tuttuja ja verkostoitumaan.

Jätehuoltopäivät on JHY:n suurimpia vuosittaisia ponnistuksia. Vuosien kuluessa olen kuitenkin ymmärtänyt, että jäsenmaksulla pystyy myös tukemaan alalle tärkeää järjestöä.

Jäteplus-lehti on ollut minulle mielenkiintoinen tutustuttava joka kerta ilmestyessään. Olenpa myös kerran päässyt julkaisemaan lehdessä oman kirjoitukseni, joka liittyi Kiinan jätehuollon järjestämiseen.

JHY järjestää jäsenilleen myös ekskursioita ulkomaille. Tänä vuonna ekskursiolle lähdetään IFAT-messuille Saksaan. Yhdessä osallistuminen IFAT-messuille on varmasti erityisen mielekästä nyt, kun korona-ajan rajoituksista ollaan hiljalleen pääsemässä eteenpäin.

JHY:n toimintaa katsoessani koen, että yhdistyksen suurin tehtävä ja jäsenyyden tuoma tärkein etu on se, että pääsee verkostoitumaan alan muiden toimijoiden kanssa. Nykyiset ja uudet verkostoni mielessä maksan mielelläni jäsenmaksun tänäkin vuonna.

Johanna Osenius: ”Nyt on mahdollisuus kehittää liiketoimintaa”

KiertoPlus 14.3.2022

Johanna Osenius kuvattuna värikkään seinän edessä.

Johanna Oseniuksen työ vaikuttaa merkittävästi yritysten ja myös jätehuoltoalan suuntaan. Hänen johtamansa ohjelma jakaa 200 miljoonaa euroa kiertotalouden hankkeisiin.

Teksti Anne Ignatius Kuvat Susanna Kekkonen

Jätehuoltoalan yrityksillä on nyt ainutlaatuinen kasvun paikka, kun EU:n alue- ja rakennepolitiikan ohjelma Uudistuva ja osaava Suomi kohdistaa ensimmäistä kertaa osan tukipotista kiertotalouteen.

Ohjelmasta voi saada rahoitusta monenlaisiin kehittämis- ja investointihankkeisiin. Rahoituksella yritykset voivat kehittää uusia innovaatioita, pilotoida uusia tuotteita tai vaikka kokeilla uudenlaista yhteistyötä.

– Rahoituksen hakeminen on hyvä mahdollisuus ottaa iso askel eteenpäin, sanoo työ- ja elinkeinoministeriön aluekehitysjohtaja, ryhmäpäällikkö Johanna Osenius.

Osenius johtaa viime vuonna käynnistynyttä mittavaa ohjelmaa. Ohjelmalla on suuret ja moninaiset tavoitteet elinkeinoelämän tukemisesta ja koulutuksen vahvistamisesta köyhyyden vähentämiseen.

Myös kiertotaloutta painotetaan voimakkaasti. Oseniuksen mielestä se on selvää, ala kun kytkeytyy vahvasti ilmastonmuutoksen torjumiseen.

– Lisäksi se on ala, jossa Suomella on annettavaa ja jossa liiketoimintaa voidaan vahvasti kehittää.

Miljardien eurojen vartija

Ohjelma kestää seitsemän vuotta ja jakaa 3,2 miljardia euroa julkista rahaa. Rahoitus tulee Euroopan unionilta, Suomen valtiolta ja kunnilta. Lisäksi ohjelmaan sitoutuu yksityistä rahoitusta.

Kiertotalous saa nyt ensimmäisen kerran oman, korvamerkityn osuutensa. Kiertotaloudelle jaettava summa on noin 200 miljoonaa euroa.

– Minusta se on aika paljon. Täytyy muistaa, että ohjelma on laaja ja rahoitettavaa on paljon.

Osenius istuu siis mittavan rahakirstun päällä. Monen yrittäjän ja hankkeen tulevaisuus voi riippua siitä, mitä hankkeita päätetään tukea.

Välillä vastuu hirvittää Oseniusta, mutta pitkä kokemus rauhoittaa. Ministeriön asiantuntijat ja rahoittajat, eli maakuntien liitot ja ELY-keskukset, ovat hallinnoineet vastaavia ohjelmia jo vuodesta 1995 Suomen liityttyä Euroopan unioniin.

– Toisaalta meidän pitää pystyä koko ajan uudistautumaan ja saamaan käyntiin asioita, joilla luodaan kasvua ja työllisyyttä.

Ohjelman tavoitelista on pitkä. Kiertotaloutta koskevia tavoitteita ovat esimerkiksi se, että raaka-aineet saadaan talteen, ja se, että kiertotalous saadaan juurrutettua yhteiskuntaan.

Byrokratian karsija

Julkisella rahoituksella on maine, että sen saaminen on raskasta ja vaikeaa. Oseniuksen mukaan hän, hänen vetämänsä ryhmä ja rahoittajat ovat tehneet töitä juuri sen eteen, että hakeminen olisi mahdollisimman helppoa.

– Olemme pyrkineet siihen, että hakijoiden ei tarvitsisi täyttää turhan monia lippuja ja lappuja ja että aikaa ei menisi turhaan byrokratiaan, vaan tuottavaan työhön.

Osenius huolehtii myös siitä, että maakuntien liittojen ja ELY-keskusten asiantuntijoita koulutetaan jatkuvasti. Heidän pitää ymmärtää laajoja kokonaisuuksia, tuntea lainsäädäntöä, arvioida uusia ideoita ja ymmärtää, mikä on uutta ja merkitsevää.

TEM vastaa Oseniuksen johdolla ohjelman kokonaisuudesta, mutta maakuntien liittojen ja ELY-keskusten asiantuntijat päättävät hankkeiden rahoittamisesta.

Hakijoiden joukossa on yrityksiä, korkeakouluja ja yhdistyksiä.

Tasapainoilua politiikan ytimessä

Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027-ohjelmaa edelsi kolmen vuoden valmistelu. On selvää, että Oseniuksen työhön kuuluu paljon poliittista tasapainoilua.

Yksi ohjelman tarkoituksista on tasata Suomen eri alueiden välisiä kehityseroja ja toisaalta varmistaa kasvua kaikilla Suomen alueilla.

Se tarkoittaa sitä, että rahaa ei jaeta vain ideoiden perusteella vaan myös sen perusteella, missä päin maata hanke toimii.

– Tämä on poliittisesti herkkä aihe. Jännitettä aiheuttaa se, että asiaa voi lähestyä monesta eri näkökulmasta erilaisin painotuksin.

Rahojen jakamisesta käytiin kova taistelu. Maakunnat saivat ensin itse yrittää sopia rahanjaosta, mutta siitä ei tullut mitään.

Lopulta hallitus päätti, että rahoitusta kohdennetaan koko Suomeen, mutta painotus on Itä- ja Pohjois-Suomessa. Osenius ei halua ottaa kantaa poliittisiin päätöksiin, mutta hänestä perusteet ovat ymmärrettävät.

Itä-Suomessa on muuta Suomea alhaisempi bruttokansantuote, ja Pohjois-Suomessa esimerkiksi pitkät välimatkat aiheuttavat hankaluuksia.

Osenius uskoo, että näillä alueilla toimivilla yrityksillä on erinomaiset mahdollisuudet saada kehittämisrahoitusta, kunhan hanke on hyvä ja hyvin perusteltu.

Tietoa hauista saa tämän linkin takaa.

Rahoitusta haetaan täältä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Johanna Osenius kuvattu alaviistosta punaista seinää vasten.
Työ- ja elinkeinoministeriön Johanna Osenius pitää työstään. – Sillä on suurta vaikutusta ihmisten ja yritysten elämään.

Innostus tarttuu

Johanna Osenius vaikuttaa olevan innostunut työstään. Häntä kiehtoo se, että työllä voi olla merkittävää vaikutusta Suomen kasvulle ja uudistumiselle.

– Se motivoi ja innostaa, mitä kaikkea ohjelma voi saada aikaan. Välillä työ tuntuu paperinmakuiselta, mutta sillä on suurta vaikutusta ihmisten ja yritysten elämään.

Työn kohokohtia ovat ne päivät, kun Osenius pääsee tapaamaan ihmisiä ja tutustumaan alueellisiin innovaatioihin. Innostus tarttuu.

Viime vuoden syksyn huippuhetki oli, kun vaikea valmistelutyö oli saatu päätökseen ja Osenius pystyi viimein toteamaan, että Uudistuva ja osaava Suomi -ohjelma on suurimmalta osalta valmis. Ratkaisut oli tehty, ja osallistujat olivat sitoutuneet niihin – kaikki eivät täysin tyytyväisinä, mutta sitoutuneet kuitenkin.

Se olisi ollut juhlan paikka, mutta omikron siirsi juhlat parempiin aikoihin.

”Panostakaa vientiin”

Osenius on koulutukseltaan yhteiskuntamaantieteilijä. Hän on tehnyt koko työuransa aluekehittämisen parissa ja on sanojensa mukaan ajautunut asiantuntijatöistä nykyiseen esihenkilötehtäväänsä.

Hänen kaikki työnsä tähtää elinkeinoelämän kohentamiseen eli siihen, miten saadaan kasvua ja työllisyyttä.

Oseniuksen mielestä yritykset tarvitsevat rohkaisua. Suomessa näet on se pulma, että yritykset eivät halua kasvaa.

– Moni yritys on tyytyväinen siihen, mitä heillä jo on. Ohjelma kannustaa yrityksiä panostamaan vientiin ja kansainvälisille markkinoille.

Kuka Johanna Osenius?

Työskentelee työ- ja elinkeinoministeriössä aluekehitysjohtajana ja ryhmäpäällikkönä 30 alaiselle.

Opiskellut pääaineena suunnittelumaantiedettä Turun ja Helsingin yliopistoissa.

Asuu Helsingissä.

Harrastaa vesijuoksua, kesämökkeilyä ja pienimuotoista vihannesten viljelyä. Viime vuonna kokeili parsakaalia.

Haaveilee siitä, että pääsisi takaisin työpaikalle ja voisi taas tehdä tavallisia asioita, kuten törmätä kollegaan kahvihuoneessa tai kopiokoneella.

Kaatopaikan karttajat: Traktorille lisää elinvuosia

KiertoPlus 14.3.2022

Ennen traktoreiden rikkinäiset vaihteistot saattoivat jäädä ruostumaan huoltoliikkeiden takapihoille. Nykyään traktorivalmistaja Valtra kerää ne talteen ja kokoaa niistä uusia varaosayksiköitä.

Teksti Riina Nygrén Kuvat Valtra

Miksi Valtra uudelleenvalmistaa vaihteistoja, Valtran huoltopalveluiden päällikkö Jari Luoma-aho?

Traktorin voimansiirron yksiköt, kuten vaihteisto ja suunnanvaihdin, ovat kovalla rasituksella, ja vaurioita tulee, kun metalli väsyy ajan myötä.

Kun yksikkö rikkoutuu, on kustannustehokkaampaa vaihtaa se kokonaan uuteen kuin korjata siitä vain yksi osa. Näin vältytään siltä, että jokin vaurio jäisi huomaamatta. Yksittäisten osien korjaaminen on myös työläämpää.

Yli puolet rikkoutuneen vaihteiston osista voidaan hyödyntää uuden tekemisessä, ja on arvioitu, että uudelleenvalmistaminen voi säästää jopa 85 % energiaa verrattuna pelkästään uusien osien käyttöön.

Miten kierrätysosia hyödynnetään Reman-yksiköiden valmistamisessa?

Huoltoverkostomme jälleenmyyjät eivät tee rikkinäisillä vaihteistoilla mitään, joten he toimittavat asiakkailta kerätyt yksiköt meille uudelleenvalmistettavaksi.

Puhdistamme ja tarkistamme kaikki osat ja korvaamme uusilla ne, joita ei voi enää hyödyntää. Suurin osa vaihteistosta pääsee jatkamaan elämäänsä. Esimerkiksi vaihteiston metallikoteloista 90 % pystytään käyttämään uudelleen.

Näin syntyy remanufacturing– eli Reman-vaihteisto, joka voidaan asentaa seuraavaan korjausta vaativaan traktoriin. Olemme huomanneet, että nyt käytännössä kaikki rikkinäiset vaihteistot palautuvat meille. Ennen ne saattoivat jäädä pyörimään huoltoliikkeiden tai traktorinomistajien takapihoille. Kierrätämme aina ne osat, joita emme voi käyttää uudelleen, ja huolehdimme esimerkiksi jäteöljyt talteen.

Miten paljon uudelleenvalmistettuja yksiköitä hyödynnetään?

Kiinnostus kiertotalouteen on noussut viime vuosina. Huomattava osa asiakkaistamme valitsee voimansiirron korjauksiin Reman-yksikön, joka on noin 30–40 % uutta yksikköä edullisempi.

Toimintatapamme kiinnostaa ulkomaita myöten. Meitä kutsutaan jatkuvasti uusille areenoille kertomaan tästä tavasta toteuttaa kiertotaloutta, ja pääsimme myös Sitran Kiertotalouden kiinnostavimmat 2.1 -listalle.

Jätemiinus: Some ei ole soma

KiertoPlus 14.3.2022

Se on Jussi taas, terve!

Sosiaalinen media eli some, kuten aikuiset sanovat, on ihmeellinen otus. Se on vähän kuin ameeba, joka muuttaa muotoaan koko ajan ja josta riittää ulokkeita joka suuntaan, niin valoon kuin pimeyteenkin.

Toisaalta some on hyödyllinen. Miten helposti sen kautta voikaan kertoa spanieliseuran ja käkikellokerhon viimeisimmät kuulumiset ja jakaa kymmenet tuhannet kuvat ruoka-annoksista ja kissan viimeisimmistä kommelluksista. Mikäs sen mukavampaa.

Sitä minä kuitenkin ihmettelen, ettei kukaan puhu epäsosiaalisesta mediasta eli esomesta. Siellä se luuraa somen sisuksissa kissavideoiden lomassa kähmäisenä ja epämääräisenä pimeän aineen lonkeroina.

Riidankylväjien sankka joukko istuskelee aamuyön tunteina koneiden ääressä iskeäkseen salakavalasti mihin tahansa asialliseen keskusteluun ja yllyttää osallistujia roimaan riitaan ja pahan mielen levittämiseen.

Se on ihan samaa porukkaa, joka aikanaan koulun pihalla takarivistä huudellen yllytti kiistelijöitä, että tapelkaa niin saatte tupakkaa. Nykyisin paras keino on puskista huutelu, tai siis puskista kirjoittelu, esomen uumenissa.

Puskista huutelu on mielenkiintoinen laji. Sitä voi harrastaa melkein minkä ikäiset vain. Sitä voi harrastaa kesät talvet, ulkona ja sisällä ja mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Ennen välineiksi riittivät kantava ääni ja Tanskan kuninkaan rintapastillit. Nykyisin tarvitaan härpäke, jota virheellisesti älylaitteeksi kutsutaan.

Tai voi älylaite olla oikeakin nimitys. Välillä tuntuu siltä, että laitteessa on kuin onkin enemmän älyä kuin sen käyttäjässä.

Puskista huutelusta on väistämättä tulossa olympialaji, jos ei aikaisemmin, niin viimeistään Kihniön kesäolympialaisissa 2038.

Puskista huutelu on lajina kehittynyt roimasti. Ennen huudeltiin puskista oikeasti ja kun selvitettiin, että kuka siellä huutelee, niin huutelijan paikalta löytyi enää pölypilvi ja loittonevaa töminää.

Nyt puska on muuttunut bittipöheiköksi ja paikalta löytyy pelkkä nimimerkki ja, jos oikein tarkasti kuuntelee, myös pahansuopaa hihitystä.

Minkä loppumattoman herkkupöydän ääreen nykyiset puskista huutelijat ovat päässeetkään. Tavallisimmat taktiikat ovat suora taklaus edestä poikittaisella mielipiteellä tai kierompi sarkastinen koukkaus takaapäin. Joukkotappeluhan siitä syntyy ja penalttia ei kenellekään.

Tutkimus: Tieto kannustaa lajittelemaan

KiertoPlus 14.3.2022

Punainen kierrätyspiste kuvattuna ulkoa.

Ihmiset lajittelevat entistä innokkaammin, kunhan heidät motivoi oikeilla keinoilla. Tuoreen tutkimuksen mukaan tieto on hyvä kannustin.

Teksti Anne Ignatius Kuvat WasteLess Karelias -hanke

Jos halutaan saada ihmiset lajittelemaan, ei riitä, että järjestetään lajittelupisteitä ja julistetaan, että kierrättäminen on tärkeää.

Ihmiset pitää motivoida. Se voidaan tehdä yksinkertaisella tavalla: kertomalla heille lajittelusta ja siten vakuuttamalla, että lajittelu ei ole turhaa.

– Ihmisille kannattaa kertoa, mihin jäte viedään, mitä sille tehdään ja mitä siitä valmistetaan. Se motivoi ihmisiä huomattavasti, sanoo Syken erikoistutkija Kati Pitkänen.

Tällä hetkellä ihmisten on vaikeaa ymmärtää, miten erilaisia jakeita kuuluu lajitella. Jos ohjeet ovat epäselvät ja ne muuttuvat jatkuvasti, lajittelumotivaatio laskee. Ja jos vielä kierrättämisen onnistumista vyörytetään ihmisten vastuulle, se laskee entisestään.

– Ei pitäisi olla asukkaan vastuulla, että oikeanlainen muovi päätyy varmasti oikeaan astiaan, Pitkänen sanoo.

Lajitteluun pitää luoda rutiinit. Kun ihmiset ovat rutinoituneita lajittelijoita, heidän on vaikea luopua tavoistaan.

Ihmisten käytöstä pitää ymmärtää

Kiertotalouden tutkija Kati Pitkänen on perehtynyt asenteisiin ja käyttäytymiseen. Hänestä ihmisten näkökulmien ymmärtäminen on yhtä tärkeä osa kiertotalouden edistämistä kuin mikä tahansa muu osa.

– Jotta yhteiskunta saadaan toimimaan kestävämmin, on tärkeää tietää, millaisia esteitä lajitteluun on ja millaisia kannustimia ihmiset kaipaavat.

Pitkänen on tutkinut aihetta monessa projektissa, muun muassa loppusuoralla olevassa WasteLess Karelias -hankkeessa. Hankkeesta saa lisätietoa tämän linkin takaa.

Hankkeessa hän selvittää yhdessä kollegojensa kanssa kahden pohjoiskarjalalaisen kylän asukkaiden lajittelutottumuksia ja sitä, voiko tottumuksiin vaikuttaa ja jos voi, niin millä tavalla. Kylät sijaitsevat Juuassa ja Ilomantsissa.

Uudet tavat innostavat

Hankkeen alkuvaiheessa, keväällä 2019, selvitettiin, kuinka innokkaita kylien asukkaat ovat lajittelemaan. Toisen kerran innokkuutta mitattiin hankkeen loppuvaiheessa syksyllä 2021.

Molemmilla kerroilla vastauksia saatiin noin 50 kotitaloudelta. Se on merkittävä määrä, koska pienissä kylissä on vähän asukkaita.

Toiseen kylään rakennettiin uusi lajittelupiste. Kylän asukkaat osallisuivat sen suunnitteluun ja rakentamiseen. Lajittelupisteeseen voi viedä lasia, paperia, pahvia, metallia ja muovia.

Toiseen kylään rakennettiin muutaman kotitalouden yhteinen sekajätteen kimppakeräyspiste.

Kummassakaan kylässä asukkaita ei jätetty keskenään huuhtelemaan jugurttipurkkeja, vaan tutkijat miettivät keinoja, joilla voisivat innostaa ihmisiä uusilla tavoilla.

Hankkeen aikana kyläläisille on järjestetty esimerkiksi lajitteluun ja bokashi-kompostointiin perehdyttäviä kyläiltoja.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Tutkimuksessa kylien asukkaat otettiin mukaan lajittelupisteiden suunnitteluun ja heille järjestettiin monenlaista lajittelun ympärille liittyvää toimintaa.

Lajittelumotivaatio kohosi huomattavasti

Tutkimuksen tulokset julkaistaan virallisesti keväällä 2022, mutta Pitkänen kertoo alustavia tuloksia jo nyt.

Ne ovat ilahduttavia. Asukkaiden lajittelumotivaatio koheni selvästi hankkeen aikana.

– Innostavilla toimilla todella oli vaikutusta. Etenkin kylässä, johon yhteisvoimin rakennettiin uusi lajittelupiste, ihmisten motivaatio kohosi huomattavasti.

Keskimäärin hankkeen lopussa yhdessä perheessä syntyi sekajätettä melkein pussillinen vähemmän viikossa kuin aikaisemmin.

Hankkeen alussa asukkaat kertoivat, että he lajittelisivat ahkerammin, jos lajittelusta saisi taloudellista hyötyä. Hankkeen lopussa taloudellista hyötyä korostettiin paljon vähemmän.

Pitkästä yllätti se, miten paljon ihmiset halusivat tietää lajittelemansa jätteen kohtalosta. He halusivat tietää minne lajitellut jätteet oikeasti päätyvät.

Niinpä Pitkäsen kollega selvitti, minne hankkeessa rakennetusta lajittelupisteestä jätteet päätyvät ja mitä kierrätetyistä jätteistä tehdään. Selvitys on luettavissa täällä.

Selvityksen tulokset ovat kiinnostaneet ihmisiä suuresti.

Tunneside pidentää tavaran käyttöikää

Yksi Kati Pitkäsen tutkimuskohteista on se, mikä kuluttajan ja kansalaisen asema on kiertotaloudessa.

– Kuluttaja nähdään usein passiivisena kierrättäjänä tai ostajana. Mutta kuluttaja on paljon muutakin.

Jätemäärä pitäisi saada laskemaan. Jotta tähän voidaan vaikuttaa, pitää tietää, mitä tavaralle tapahtuu käytön aikana.

Pitkänen tutkii ihmisten tavarasuhdetta. Hän on kollegansa Taru Peltolan kanssa kehittänyt tutkimusmenetelmän, jolla voidaan tarkastella sitä, mikä saa ihmiset huolehtimaan tavaroistaan ja pidentämään niiden ikää.

He ovat pyytäneet ihmisiä kertomaan pitkään käytössä olleista tavaroistaan tarinoita. Tavaratarinoita voi kuunnella YouTubessa.

Tarinoiden perusteella Pitkänen on analysoinut, mikä vaikuttaa tavaroiden elinkaareen.

Yksi tärkeimmistä motivaatioista näyttää olevan emotionaalinen. Jos tavaraan liittyy lämmin muisto tai jos sen on saanut tärkeältä ihmiseltä, siitä halutaan huolehtia. Mitä vahvempi side tavaraan on, sitä enemmän sitä korjataan.

Myös hyviin käyttökokemuksiin liittyvät ja taloudelliset syyt saavat ihmiset huoltamaan tavaroitaan. Sen sijaan ympäristölliset syyt nousivat esiin vähemmän kuin tutkijat etukäteen olettivat.