Kiertotalouden professori Mirja Illikainen kehittää uusia kestäviä materiaaleja yhdessä teollisuuden kanssa.

Teksti Anna Tommola Kuvat Nina Susi

Pienestä betonikuutiosta se alkoi. Kymmenisen vuotta sitten oululainen tekniikan tohtori Mirja Illikainen kollegoineen kiersi eurooppalaisia yliopistoja ja haisteli alan uusia tuulia. Hollantilaisessa Delftin teknillisessä yliopistossa tutkija esitteli suomalaisvieraille palikkaa, joka oli valmistettu teollisuuden sivuvirroista.

Geopolymeeribetoniin ei tarvittu sementtiä, ja se vieläpä sitoi haitallisia aineita sisäänsä.

Suomalaistutkijat innostuivat: tällaista meilläkin pitää tutkia! Aihe tuntui sopivan mainiosti pohjoiseen Suomeen, jossa on paljon valmistavaa teollisuutta.

– Emme olleet aiemmin kuulleetkaan geopolymeereistä, Illikainen kertoo.

Nyt hän työskentelee kiertotalouden professorina ja johtaa kuitu- ja partikkelitekniikan yksikköä Oulun yliopistossa.

Illikaisen ryhmä tutkii eri tapoja hyödyntää epäorgaanista teollisuusjätettä. Yksi niistä on juuri geopolymerisointi.

Se on kemiallinen menetelmä, jolla erilaisista lähtöaineista pystytään valmistamaan uusia, kestäviä materiaaleja.

Ratkaisuja sinne, missä niitä tarvitaan

Uudenlainen tutkimus käynnistyi käytännössä nollasta vuonna 2012. Rahoitusta Illikainen työryhmineen hankki heti alkuun yhdessä yritysten kanssa.

– Ilman teollisuuden innostusta ja tukea ei oltaisi päästy tähän näin nopeasti, hän arvioi.

Tutkijat tekevät yhä tiivistä yhteistyötä sekä sivuvirroilleen käyttöä etsivien yritysten että ulkomaisten yliopistojen kanssa.

Teollisuuden edustajat pystyvät kertomaan, mitkä konkreettiset pulmat vaativat juuri nyt ratkaisua. Ja kun tutkimustietoa kertyy, yritykset voivat hyödyntää sitä myös omissa kiertotaloushankkeissaan.

– Yritysyhteistyö siirtää osaamista aika luontevasti käytännön työhön. Lisäksi meidän julkaisumme ovat nykyisin avoimesti kaikkien saatavilla. Tutkimus siirtyy käytäntöön myös sitä kautta, että kouluttamamme tutkijat työllistyvät yrityksiin.

Kaikki tieto ei toki muutu teoiksi yhtä nopeasti. Yksikkö tekee tällä hetkellä myös akateemisempaa tutkimusta Suomen Akatemian rahoituksella.

Moneen muuhun tieteenalaan verrattuna kiertotaloustutkimus on usein kuitenkin varsin sovellettavaa.

– On motivoivaa, että voi nähdä oman työnsä hedelmät omana elinaikanaan.

Purkujätteet käyttöön

Yhdestä innovaatiosta Illikainen on erityisen iloinen. Tutkimusryhmä on onnistunut tuottamaan purkutöissä syntyvästä mineraalivillajätteestä erittäin lujaa betonia.

Aiemmin rakennusteollisuuden kivi- ja lasivillajäte on päätynyt lähes täysin kaatopaikalle, joten kiertotalouden kannalta on merkittävää löytää sille järkevää käyttöä.

Keksintö myös säästää rakennusmateriaalien valmistuksessa tarvittavia uusiutumattomia luonnonvaroja.

Ilmastovaikutus ei ole ihan pieni: sementinvalmistus aiheuttaa arviolta jopa 10 prosenttia kaikista ihmisen tuottamista hiilidioksidipäästöistä.

– Jos meillä on ylijäämämateriaalia, se pitäisi aina hyödyntää ennen kuin otetaan käyttöön neitseellistä materiaalia.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Tutkimus alkoi kiinnostaa jo varhain

Mirja Illikainen päätyi tekniikan pariin sattumalta. Hän pärjäsi koulussa hyvin matematiikassa, fysiikassa ja kemiassa. Matematiikanopettaja ehdotti, että hän hakisi opiskelemaan prosessitekniikkaa. Illikainen pääsikin helposti papereilla sisään.

– Ajattelin, että menen katsomaan. Aika pian huomasin, että juuri tutkimus on se, mikä minua kiinnostaa.

Kolmantena opiskeluvuonna hän pääsi tutkimusharjoittelijaksi nykyiseen kuitu- ja partikkelitutkimuksen yksikköön, jota myöhemmin päätyi johtamaan.

Tavallaan elämä siis vei, mutta suunta osoittautui oikeaksi ja työ merkitykselliseksi.

Uusi professuuri vahvistaa kiertotalousosaamista

Keväällä 2020 Mirja Illikainen nimitettiin kiertotalouden materiaalitutkimuksen professoriksi. Professuuri on ensimmäinen laatuaan. Käytännön työtä nimitys ei juuri ole muuttanut.

– Se kuitenkin vahvistaa Oulun ja koko Suomen kiertotalousosaamista ja tuo sitä näkyväksi, Illikainen sanoo.

Oulun yliopisto on laajemminkin profiloitunut kiertotalouteen. Aiheen parissa työskentelee yli sata tutkijaa.

Uusien kiertotalousratkaisujen saamisessa käytäntöön on vielä paljon tekemistä. Ketjun eri toimijoiden ei ole aina helppo löytää toisiaan.

Esimerkiksi jätteenpoltosta syntyvien tuhkien ja kuonien hyödyntämiseksi voisi Illikaisen mielestä tehdä vielä enemmän.

Kuka Mirja Illikainen?

Työskentelee kiertotalouden materiaalitutkimuksen professorina ja Oulun yliopiston kuitu- ja partikkelitekniikan yksikön johtajana.
Valmistunut prosessitekniikan diplomi-insinööriksi 2002 ja väitellyt tekniikan tohtoriksi 2008.
Toimii mm. betoniyhdistyksen hallituksessa. Aloittaa Suomen Akatemian luonnontieteen ja tekniikan tutkimuksen toimikunnassa vuoden 2022 alussa.
Asuu Oulussa. Perheeseen kuuluvat puoliso ja seitsemän lasta.
Harrastaa hiihtoa, lumilautailua ja kuntosalilla käymistä. Kuuntelee kirjoja ja rakastaa teatteria.
Toivoo, että tytöt innostuisivat tekniikan opiskelusta, koska se on hauskaa eikä ollenkaan tylsää.