Kampanja kehottaa: Lajittele biojätteet!

JätePlus 1/2021 3.3.2021

Ihmiset eivät tiedä, miksi biojätettä kannattaa lajitella. Lajittelun tärkeydestä pitää tiedottaa säännöllisesti, sanoo Rakasta joka murua -kampanjan käynnistänyt viestintäasiantuntija Ulla Ahonen.

Teksti Anne Ignatius

Rakasta joka murua -kampanja käynnistyi lokakuussa. Mikä kampanjan tavoite on, viestintäasiantuntija Ulla Ahonen?

Lisätä biojätteen lajittelua merkittävästi ja pienentää ruokahävikkiä. Biojätteestä peräti 60 prosenttia päätyy sekajätteeseen. Ongelma koskee myös kiinteistöjä, joissa biojätekeräys on järjestetty.

Millaisia tempauksia kampanjan aikana järjestetään?

Ympäristöministeriö koordinoi kampanjaa, mutta mukana olevat tahot järjestävät tempaukset itsenäisesti. Suomen Kiertovoima KIVO ja kuntien jätelaitokset kampanjoivat esimerkiksi murtamalla biojätettä koskevia myyttejä. Moni esimerkiksi luulee yhä, että biojäte menee sekajätteen kanssa samaan laariin. Ne ovat perustaneet myös biojäte.info-sivuston, joka auttaa lajittelussa. Suomen ympäristökeskus tekee lajitteluoppaan toimistoille. Kuluttajaliitto järjestää paikallisia viestintätempauksia. Päivittäistavarakauppa ry, Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa ry ja Elintarviketeollisuus viestivät kampanjasta jäsenyrityksilleen ja ne edelleen asiakkailleen. Tässä muutamia esimerkkejä.

Mikä on yllättänyt?

Suomalaiset kierrättävät hyvin juomapakkauksia, paperia ja kartonkia, ja muovinkeräys lähti nopeasti liikkeelle. Miksi perunankuoret tai materiaali, joka on äsken ollut lautasella tai leikkuulaudalla, on biojätteenä jotenkin yäk?

Millaisia terveisiä lähetät jätealan yrityksille, jotka miettivät kampanjan järjestämistä?

Ymmärrä viestinnän merkitys! Viestintäkampanjoiden teho on lyhytaikainen. Siksi viestinnän pitää olla säännöllistä ja toistuvaa. Kannattaa hankkia yhteistyökumppaneita. Esimerkiksi kauppojen kanssa voi järjestää tempauksen, jossa jaetaan ilmaisia biojätepusseja. Jätelaitokset voivat lähestyä paikallista mediaa ja kertoa, miten jätteet kiertävät. Paikalliset uutiset kiinnostavat mediaa ja yleisöä.

Toisen jäte voi olla toisen raaka-aine – hyvällä sääntelyllä

Blogi 15.12.2020

Tehokas lääke ylikulutukseen on ihmisen toiminnasta syntyvän jätteen hyödyntäminen uudelleen raaka-aineena. Tähän tarvitsemme Suomessa uusia tekniikoita ja sääntelyn kehittämistä.

Jätettä ei ole luonnossa. Se on kuitenkin luonnosta lähtöisin. Suurin osa luonnon raaka-aineista, joka otetaan ihmisten ja talouden käyttöön, muuttuu lopulta jätteeksi. Talous tarvitsee materiaalia toimiakseen, mutta tarvitseeko sen silti merkitä jätteen määrän kasvua?

Toimivassa kiertotaloudessa materiaalien kierto tapahtuu suljetussa systeemissä. Toisaalta tiedämme, että nykyisillä ihmiskunnan kulutustottumuksilla luonnonvaroja hyödynnytetään 1,5-kertaisesti enemmän kuin maapallo kykenee kestävästi tarjoamaan. Mikäli kaikki kuluttaisivat kuin suomalaiset, tarvitsisimme lähes neljä maapalloa.

Me täällä Suomessa pidämme ratkaisun avaimia käsissämme luonnonvarojen tehokkaalle ja kestävälle käytölle. Pitää vain ajatella isosti. Maailma ei pelastu, jos jätämme esimerkiksi Suomen metsät kestävästi hyödyntämättä, mutta samalla kasvatamme vastuuttomasti tuotetun palmuöljyn käyttämistä kuluttamissamme tuotteissa.

Tehokas lääke ylikulutukseen on ihmisen toiminnasta syntyvän jätteen hyödyntäminen uudelleen raaka-aineena. Tähän tarvitsemme uusia tekniikoita, menetelmiä ja ymmärrystä. Ymmärryksellä tarkoitan yhteisiä arvoja ja sääntöjä sekä luottamusta. Suomalainen elinkeinoelämä on viritetty vastaamaan tähän haasteeseen. Varsinkin pienemmät yritykset, kuten Ecolan Oy, toimivat usein alihankkijoina suurille yrityksille. Tekemämme kierrätykseen liittyvä pioneerityö on inspiroinut suurempia yrityksiä jätteiden hyödyntämiseen raaka-aineena. 

Jätteen hyödyntäminen raaka-aineena edellyttää toteutuskelpoista sääntelyä sekä johdonmukaista ja eri alueiden välillä yhdenvertaista viranomaisohjausta ja -valvontaa. Mutta tuleeko regulaatio perässä?

Toistaiseksi jätteen muuttamista raaka-aineeksi ja tuotteeksi niin kutsutulla End of Waste -menettelyllä tutkitaan tapauskohtaisesti nykyisen ympäristönsuojeluun tähtäävän jätelain nojalla. Jotta kunnianhimoiset jätettä hyödyntävän kiertotalousyhteiskunnan tavoitteet saavutettaisiin, tämä tutkimus voisi tulevaisuudessa tapahtua vieläkin laajemmin esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriön, valtionhallinon rakenteisiin luodun oman kiertotalousministeriön ja kiertotalouslainsäädännön alaisuudessa.

Kiertotalouden ekosysteemit edistävät yhteistyötä

JätePlus 3/2020 16.11.2020

Kiertotalouteen siirtyminen edellyttää yritysten välistä yhteistyötä.
Kiertotalouden ekosysteemit eli eräänlaiset verkostot auttavat yhteistyön rakentumisessa ja kiertotalouden mukaisten ratkaisujen toteuttamisessa.

Teksti Anni Paavilainen

Suomen tavoite on olla kiertotalouden kärkimaa vuonna 2025. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta keinot kiertotalouteen siirtymiseksi ovat vielä monelta osin epäselviä.

Varmaa on, että yhteistyötä yli toimialarajojen tarvitaan paljon. Meitä kaikkia tarvitaan eri rooleissa ja eri tasoilla aina yksityishenkilöistä yrityksiin, ekosysteemeihin, valtioihin ja globaaliin yhteistyöhön.

Kiertotalous ei ole jotain, joka liimataan nykyisten tuotannon ja kulutuksen tapojemme päälle. Sen on tarkoitus muuttaa niitä pysyvästi ja radikaalisti parempaan suuntaan. Siksi kiertotalouden niin sanotut ekosysteemit voivat olla osa ratkaisua.

Ne ovat alustoja, jotka kokoavat eri toimijoita yhteen etsimään kiertotalouden mukaisia ratkaisuja. Mukana voi olla esimerkiksi yrityksiä, tutkimuslaitoksia, viranomaisia ja kolmannen sektorin toimijoita.

Yhteistyön toteutumiseksi ekosysteemissä tarvitaan avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri, runsaasti vuorovaikutusta ja koko ekosysteemiä koordinoiva toimija. Koordinoija voi olla esimerkiksi yritys tai säätiö, jonka intressinä on edistää kiertotaloutta omalla alallaan.

Yritykset ovat saaneet kasvua liiketoimintaansa ja löytäneet uusia asiakkaita.

Pro gradu -tutkielmassani selvitin, miten ekosysteemeissä tapahtuvalla yritysten välisellä yhteistyöllä voidaan edistää kiertotalouteen siirtymistä.

Tarkastelin viittä Suomessa toimivaa kiertotalouden ekosysteemiä. Mukaan valikoitui kolme materiaalikiertoihin keskittyvää, yksi ravinnekierron ja yksi alueellinen ekosysteemi. Haastattelin ekosysteemejä koordinoivia tahoja, niihin osallistuvia yrityksiä ja kiertotalouden asiantuntijayrityksiä, kuten ECO3-yritysaluetta.

Tutkimustulokset osoittavat, että yritysten välinen yhteistyö on mahdollista, kun ekosysteemiä tuetaan erilaisilla toimenpiteillä sen koostamisessa, kehittymisessä ja tavoitteiden saavuttamisessa.

Ekosysteemin kaikkiin vaiheisiin tarvitaan koordinoivaa tahoa, joka esimerkiksi kokoaa toimijat yhteen, motivoi niitä sitoutumaan, rakentaa luottamusta ja jakaa tietoa.

Ekosysteemeissä syntyvä ja rakentuva yritysten välinen yhteistyö voi viedä kiertotaloutta merkittävästi eteenpäin. Yritykset ovat saaneet kasvua liiketoimintaansa ja löytäneet uusia asiakkaita.

Lisäksi pilottien ja erilaisten tuki-instrumenttien avulla liiketoimintaa on päästy kehittämään pitkällä aikavälillä.

Yhteistyö on myös mahdollistanut toimintaympäristöön sopeutumista, kun ekosysteemissä on jaettu tietoa lainsäädännöstä tai autettu kokeilemaan uusia ratkaisuja muuttuvassa markkinatilanteessa toimimiseksi.

Yhteistyö voi johtaa myös yhteiskunnallisesti merkittäviin seurauksiin, kun ekosysteemeissä suunnitellaan ja toteutetaan kiertotalouden mukaisia ratkaisuja.

Esimerkiksi Telaketju-ekosysteemissä on kehitetty valtakunnallista poistotekstiilin käsittelyjärjestelmää, jotta tekstiilit saadaan hyötykäytettyä raaka-aineena.

Yhteistyöllä voidaan ratkaista kiertotalouden tiellä olevia esteitä ja ongelmia, kun riittävän moni on saman pöydän äärellä.

Kaikilta osin yrityksissä ei olla vielä valmiita ekosysteemeissä toimimiseen, ja edessä on suuria toimintakulttuurin muutoksia.

Esimerkiksi yritysten pitää jakaa yhteisten tavoitteiden kannalta tärkeää tietoa, jotta oikeista asioista voidaan keskustella. Siispä liikesalaisuuksistakin on joskus hellitettävä, jotta keskustelu voi kääntyä oikeisiin ongelmiin ja niiden ratkaisemiseen. Ekosysteemin yhteisten tavoitteiden kannalta tärkeää tietoa ei voi pitää salassa.

Tutkimusta tehdessäni huomasin, että kiertotalouden edistäminen on monille ihmisille ja yrityksille arvovalinta. Se voi sitouttaa toimijoita ja helpottaa yhteistyön syntymistä. Sitoutuneet toimijat puolestaan voivat rakentaa ekosysteemin, jossa yhteistyö toteutuu ja kiertotalouteen siirtyminen on askelen lähempänä.

Tutkimukseni tulokset osoittavat, että kiertotalouteen siirtymisessä ekosysteemeillä on keskeinen rooli. Ekosysteemin koordinoija tarvitsee kuitenkin työlleen rahoituksen. Yksi keino on tukea kiertotalouden ekosysteemejä julkisella rahoituksella, kunnes ekosysteemille kehitetään oma ansaintalogiikka tai rahoitusmalli.

Kiertotalouden ekosysteemien tukeminen on yhteiskunnallisesti tärkeää, sillä ne edistävät kiertotalouteen siirtymistä. Ekosysteemeissä kiertotalous etenee yhteistyön myötä, minkä avulla Suomi voi päästä kohti tavoitettaan olla kiertotalouden kärkimaa.


Kirjoittaja valmistui Tampereen yliopistosta keväällä 2020. Hänen opinnäytteensä Yritysten välinen yhteistyö kiertotalouden ekosysteemeissä löytyy Tampereen yliopiston Trepo-tietokannasta. Työtään varten hän sai Jätehuoltoyhdistyksen stipendin.

Lähde: Anni Paavilaisen opinnäytetyö Yritysten välinen yhteistyö kiertotalouden ekosysteemeissä.

Rakennusjätteen seassa muhii puhdasta eristevillaa

Blogi 23.9.2020

Mineraalivilla päätyy tavallisesti rakennusjätteen seassa jätelavalle ja sieltä aina kaatopaikalle asti. Näin käy sekä purkukohteiden villoille että uudisrakennusten leikkuujätteille. Aika old-school. Eristevillan kierrätys kuitenkin kannattaa, ja siihen on kehitteillä uusia, kiinnostavia menetelmiä.

Mineraalivillaa eli kivi- ja lasivillaa käytetään eristeenä rakennuksissa. Talon tai elementin valmistuksessa villat leikataan sopivan kokoisiksi, ja villalevystä jää yleensä pieni palanen yli. Nämä viattomat leikkuujätepalaset päätyvät rakennusjätteen seassa kaatopaikalle. Miksi? Koska se on halpaa ja helppoa – ja niin on aina tehty. 

Nyt eletään kuitenkin 2020-lukua, ja vihreät arvot ovat nostaneet päätään myös rakennusalalla. Hiilineutraalius, hiilijalanjälki, ekologisuus. Tuttuja sanoja kaikille jätealan ihmisille. Kaatopaikoille ja muuhun loppusijoitukseen kertyy Suomessa kuitenkin vuosittain yli 100 miljoonaa tonnia jätettä. Se on aika paljon. Mineraalivillajätteen määrä on murto-osa tästä huimasta luvusta, mutta pienistä puroista syntyvät suuret virrat. Kierrätystä tulee tehostaa kaikkialla, missä siihen on mahdollisuus.

Eristevillan kierrätys kehittyy

Mineraalivillaa voidaankin nykypäivänä kierrättää, ja siihen on kehitetty oivallinen menetelmä. Yhä useamman elementtitehtaan leikkuuvillapalat matkaavat nyt eri puolelle Suomea Eko-Expertin toimipisteisiin, ja sitten alkaa show! Villat rouhitaan pieneksi silpuksi ja kuidutetaan suoraan itse kehitettyyn puhallusvillakonttiin. Tuotteena syntyy ekologinen ja CE-merkitty puhallusvilla. Villat voidaan puhaltaa eristeeksi esimerkiksi rivitalon yläpohjaan. Prosessi on täysin muoviton ja jätteetön. 

Puhutaanpa vielä purkujätteistä. Vuonna 2020 tuli voimaan EU:n jätedirektiivi, joka velvoittaa myös Suomea kierrättämään rakennus- ja purkujätteistä 70 prosenttia. Kova luku.

Rakennus ja purkuliikkeiden tahtotila on tietenkin päästä tähän tavoitteeseen ja nostaa kierrätysastettaan. Purkuvillaa voidaan pian käsitellä ja valmistaa siitä erilaisia tuotteita. Linjasto alkaa olla valmiina ja testejä päästään pian tekemään. Jännityksellä odotetaan tuloksia. 


Kiertotalous kaipaa täsmällisempää lainsäädäntöä

JätePlus 2/2020 12.6.2020

Kiertotalous kaipaa täsmällisempää lainsäädäntöä, sanovat tutkimukseen osallistuneet asiantuntijat. Heistä osa lainsäädännöstä haittaa kiertotalouden edistämistä.

Lainsäädäntö edistää kiertotalouden liiketoimintaa vaihtelevasti. Osa lainsäädännöstä toimii, mutta osa on puutteellista tai jopa haittaa liiketoimintaa.

Tätä mieltä ovat panelistit, jotka osallistuivat Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksen tekemään tutkimukseen ”Kiertotalouden liiketoiminnan sääntelyesteet ja niiden ratkaisuvaihtoehdot”.

Tutkimukseen osallistuneet kommentoivat kiertotalouden liiketoimintaa monesta näkökulmasta. Heitä pyydettiin muun muassa kertomaan, miten hyvin heidän mielestään eri lainsäädännön alat edistävät kiertotaloutta.

Epäselviä käsitteitä

Vähiten lainsäädännön ongelmia panelistit löysivät tuoteturvallisuus-, sopimus- ja patenttioikeudesta.

Puutteellisina ja kiertotalouden liiketoimintaa jopa haittaavina aloina he pitivät julkisia hankintoja koskevaa sääntelyä, verosääntelyä, jätesääntelyä, ympäristönsuojelusääntelyä ja kuluttajasääntelyä.

Eräs panelisti kommentoi: Lupien saanti on tehty liian monimutkaiseksi ja aikaa vieväksi. Tästä johtuen yrityksillä ei ole mielenkiintoa viedä kiertotaloutta edistäviä hankkeita eteenpäin, mikäli niistä ei saada merkittävää kassavirtaa.

Toinen kommentoi näin: – – Kiertotalouden lainsäädännön ja maksujen kehittämistä haittaa myös se, että kaikkia käsitteitä, kuten ”muovi”, ”kertakäyttö”, ”biohajoava”, ”kierrätettävä” ei ole yksiselitteisesti määritelty (ja eri toimijat käyttävät niitä eri merkityksissä).

Lähes 30 vastaajaa

Tutkimuksen tekivät ympäristöoikeuden dosentti Leila Suvantola ja tutkijatohtori Topi Turunen.

Tutkimus tehtiin laadullisena tutkimuksena loppuvuodesta 2019.

Panelisteja oli vajaat 30. He vastasivat kysymyksiin nimettömästi, mutta he olivat esimerkiksi palveluiden, tuotteen elinkaaren pidentämisen tai materiaalien kierron asiantuntijoita.

Tutkijoiden mukaan olennaista oli löytää panelisteiksi keskeiset asiantuntijat, ei kerätä laajaa vastaajajoukkoa.

Tavoitteena oli saada liiketoiminnan käytännön asiantuntijoilta niin sanottua hiljaista tietoa.

Tutkimus on osa laajaa, monitieteistä CICAT2025-hanketta. Se tutkii kiertotaloutta vauhdittavia tekijöitä ja tarjoaa tietoa etenkin päättäjien ja yritysten käyttöön.


KUVAOIKAISU:

Paperisessa Jäteplus-lehdessä 2/2020 julkaistussa kuvassa panelistien vastaukset oli virheellisesti ilmoitettu prosenttilukuina. Oikeasti kuva kertoo siitä, kuinka monta vastaajaa piti kutakin lainsäädännön alaa toimivana. Tässä verkkoartikkelissa julkaistussa kuvassa tiedot ovat oikein.