Jätekuvakkeet helpottamaan jätteiden lajittelua

Blogi 17.11.2021

Jätehuolto voi onnistua tehtävässään eli jätteiden keräämisessä ja kuljettamisessa kierrätystä varten vain, mikäli asukkaat saadaan lajittelemaan hyödyntämiskelpoiset jätteet oikein. Miten me jätehuollon toimijat puolestamme voisimme helpottaa asukkaiden tuskaa vaikeaksi käyneen lajittelutehtävän edessä, jotta jätemateriaali päätyisi laadukkaana kierrätysprosessiin?

Vastauksena on yhteispohjoismaiset jätekuvakkeet eli piktogrammit. Niillä on mahdollista luoda ilman kryptisiä koodeja ja merkintöjä visuaalinen yhteys esim. käytetyn pakkauksen ja kierrätyspisteen välillä. 

Pohjoismaat ovat tehneet yhteistyötä jo parin vuoden ajan Tanskassa kehitettyjen jätepiktogrammien käyttöönottamiseksi. Yhteistyö on lisännyt tietoa ja ymmärrystä maiden välisistä eroista, mutta ennen kaikkea avannut silmät yhtenäisen piktogrammijärjestelmän tarpeesta. Myös Euroopan komissio on osoittanut kiinnostusta pohjoismaista järjestelmää kohtaan, jossa yhtenäisin värein ja symbolein voitaisiin auttaa asukkaita kohti parempaa jätteiden lajittelua. Pohjoismaista mallia pidetäänkin yhtenä vaihtoehtona jätehuoltojärjestelmien harmonisoinnin välineeksi. 

Piktogrammijärjestelmä tiivistää myös alan toimijoiden välistä yhteistyötä ja vuoropuhelua. Esimerkiksi Norjassa on työhön osallistunut laaja joukko toimijoita kuten tuottajat, kunnat ja elinkeinoelämä. Yhteen hiileen puhaltaminen onkin herättänyt järjestelmän nopean laajentumisen ja riemuisan vastaanoton. 

Suomessa piktogrammijärjestelmän käyttöönoton mahdollisuutta kartoitetaan parhaillaan eri toimijoiden kanssa. Kehitystyöhön on kutsuttu laaja joukko tuottajavastuuorganisaatioita, kuluttajien ja kuntien edustajia sekä yksityisiä toimijoita. 

Yhteisen tavoitteemme – kierrätysasteen nousun – vuoksi meidän on pystyttävä käyttämään kaikki mahdolliset keinot. Tässä – kuten usein muulloinkin – päämäärä ei ole ainoa saavutus, vaan se, mitä matkalla yhdessä koemme ja saamme aikaan. 

Paikoillanne – valmiina – poistotekstiiliä lajittelemaan!

Blogi 25.10.2021

Joko sinä osaat? Loppuun käytettyjen vaatteiden ja kodintekstiilien lajittelu on ollut mahdollista jo noin kolmelle miljoonalle suomalaiselle. Kun jätelain erilliskeräysvelvoite poistotekstiilille astuu voimaan vuonna 2023, tekstiilipussukalle löytyy usein jo helppo osoite omien asiointireittien varrelta.

Kunnat ja niiden omistamat jätelaitokset vastaavat kotien poistotekstiilin keräyksestä ja käsittelystä. Keräysverkosto laajennetaan valtakunnalliseksi vaiheittain yhdessä kumppanien kanssa.

Pelkkä keräys ei vielä ole kierrätystä. Kun Lounais-Suomen Jätehuolto (LSJH) vuonna 2015 aloitti poistotekstiilin keräyksen alueellaan, tunnistimme, että kierrätysratkaisua ei löydy kotimaasta.

Itse asiassa koko Euroopassa kuluttajapoistotekstiilien materiaalikierrätys oli vähäistä. Käynnistimme laajan yhteistyön ratkaisujen rakentamiseksi.

Asukkailla on intoa lajitella ja yrityksillä halua löytää kierrätysraaka-aineita tuotantoonsa. Kierrätyskuidun mekaaninen jalostusvaihe on ollut puuttuva palanen tekstiilien kiertotalouden arvoketjussa.

LSJH:n tavoitteena on tarjota vastuullinen, kotimainen käsittelyratkaisu koko Suomen kotitalouksien poistotekstiilille. Pilottivaiheen käsittelylinjaston koeajot ovat nyt käynnissä, ja laitoksen avajaisia juhlitaan 2. marraskuuta 2021!

Laadukkaan kierrätyksen kehittämiseen tarvitaan mukaan koko arvoketju. Ketjun tärkein, ensimmäinen lenkki on asukas. Nyt siis poistotekstiilin lajitteluohjeita opiskelemaan, hep!

Lue lisää poistotekstiilin jalostuslaitoksesta LSJH:n sivuilta.

Roskasta raaka-aineeksi – jätteiden lajittelusta helppoa asukkaille

Blogi 20.9.2021

Tiedonpuute, vaivalloisuus ja tilanpuute kotona. Nämä tunnistettiin suurimmiksi lajittelun onnistumisen esteiksi Roskasta raaka-aineeksi -kampanjan käynnistelyvaiheessa ympäristöpääkaupunki Lahdessa. 

Viestintäkampanjan tavoitteena oli vähentää kotitalouksissa syntyvän sekajätteen määrää ja lisätä tietoa lajittelusta. Halusimme muuttaa mahdollisen mielikuvan jätteistä likaisina ja hyödyttöminä roskina ja puhua sen sijaan arvokkaista raaka-aineista.

Kierrättämisen hyödyistä kerrottiin sosiaalisessa mediassa ja kiinteistöjen jätekeräyspisteissä. Lisäksi kiinteistöt kisasivat leikkimielisesti toisiaan vastaan. Pinnanmittausantureiden avulla todettiin, että sekajätteen määrä pieneni kuudessa kiinteistössä kolmen kuukauden aikana jopa 17 prosenttia.

Jätemäärien mittaamista jatketaan Lahden Taloilla myös kampanjan jälkeen. Pitkäjänteinen työ lajittelun tehostamiseksi koetaan erittäin tärkeäksi – sekajätemääriä pyritään edelleen pienentämään kohdennetun viestinnän sekä jäteastioiden tyhjennysten optimoinnin avulla.

Lahdessa kotitalouksien jätteiden hyödyntämisaste on jo huiman korkea, mutta kierrätystavoitteiden kannalta liian suuri osuus menee vielä energiahyödynnettäväksi. Kodeissa tapahtuva jätteiden syntypaikkalajittelu on merkittävä askel jätehuoltoketjussa, jotta EU:n kierrätystavoitteet olisi mahdollista saavuttaa.

Valtakunnallisesti on todettu, että asukkaiden täytyy olla kiinnostuneita ja aktiivisia saadakseen tietoa lajitteluohjeista.  Kampanja osoitti, että positiiviselle, selkeälle ja yhtenäiselle viestinnälle on kysyntää. Kampanjan tuloksia voidaan hyödyntää myös muilla jätehuoltoalueilla selkeämmän jäteviestinnän kehittämisessä.

Roskasta raaka-aineeksi -kampanjan yritysyhteistyössä Lahden Talot, Niimaar, Salpakierto, L&T, Hämeen Kuljetuspiste, Caproc ja Pelicans.

Pidempi versio tekstistä on julkaistu Circblogissa 9.9.2021.

Muovimaksusta uusi kiertotalouden kannustin

Blogi 23.8.2021

Osa Suomenkin EU-jäsenmaksusta lasketaan kierrättämättä jäävien muovipakkausten määrän mukaan. Tästä ns. muoviomavarasta kannattaisi kehittää aktiivinen kiertotalouden kannustin.

Materiaalien lajittelu ja erilliskeräys perustuu sääntöihin ja pakkoihin, kuten lajittelumääräyksiin. Pelkkä eriväristen astioiden tuominen jätehuoneisiin ei vielä tarkoita, että hyötyjakeet lajiteltaisiin oikein. Kampanjoiden ja ohjeiden lisäksi kotitaloudet ja yritykset kaipaavat taloudellisia porkkanoita kierrätystä vauhdittamaan.

EU:n rahoituspaketissa päätetty muoviomavaran suuruus on 800 euroa per tonni. Suomelle maksettavaa kertyy arvioiden mukaan jopa 70 miljoonaa euroa. Summaa kannattaa verrata vaikkapa jäteveron tuottoon, joka on pudonnut noin kolmeen miljoonaan euroon. Jäteveroa halutaan kehittää edelleen kiertotalouden ohjauskeinona – eikö kertymältään moninkertaista muovimaksuakin kannattaisi valjastaa samaan tarkoitukseen.

Muovimaksulla voitaisiin edistää kaikkea lajittelua, jos se kerättäisiin verottamalla syntypaikalla lajittelematonta sekalaista jätettä. Veron ansioista sekalaisesta jätteestä tulisi kotitalouksille ja yrityksille lajiteltuja jätteitä kalliimpaa. Taloudellinen kannustin toimisi juuri oikeassa kohdassa arvoketjua: siellä, missä jätteet joko lajitellaan tai jätetään lajittelematta. Vero lisäisi sekä muovipakkausten että kaiken muun lajittelukelpoisen jätteen kierrättämistä.

Käytännössä uusi vero olisi yksinkertainen toteuttaa: jätettä käsittelevät yritykset maksaisivat veroa vastaanottamansa ja jätetietojärjestelmään raportoimansa jätemäärän mukaan. Sekajätteen nykyisen määrän perusteella veron suuruusluokka olisi esimerkiksi 50 euroa tonnilta. Verovelvollisten määrä jäisi rajalliseksi. Yritykset vuorostaan sisällyttäisivät veron omiin asiakasmaksuihinsa. 

Alati muuttuva jätelaki

Blogi 14.6.2021

Jätelaki ja siihen liittyvä asetustasoinen sääntely muodostaa nykyisin monimutkaisen ja yksityiskohtaisen säädöskokonaisuuden. Missä ollaan nyt? Miksi jätelaki muuttuu alati?

Nykyaikaisen jätehuollon perustan loi vuonna 1994 voimaan tullut jätelaki – sekä Suomen liittyminen EU:hun. Jätelainsäädäntö on muuttunut, yksityiskohtaistunut ja sääntelyn piiri on laajentunut. Sääntelyn kokonaisuudistus valmistui vuonna 2011.

Tuon jälkeen jätelakia on muutettu 19 kertaa – asetuksista puhumattakaan! Osa muutoksista on ollut pieniä, osa on vaikuttanut merkittävästi myös jätehuollon järjestämiseen ja vastuisiin. Muutoksiin on liittynyt alaa repiviä riitoja sekä poliittisia intohimoja, mikä on vienyt voimavaroja kehittämiseltä. 

Nyt loppusuoralla on EU:n ison jätesäädöspaketin toimeenpano. Sitä koskevan hallituksen esityksen käsittely eduskunnassa on päättymässä. Tähän pääseminen vei aikaa. Jätelakityöryhmä jätti mietintönsä syyskuussa 2019, mutta hallituksen esitys hyväksyttiin vasta maaliskuussa 2021.  Suomi myöhästyy toimeenpanosta noin vuodella. 

Vireillä on myös kaksi muuta jätelain muutosta. Nro kakkosessa toteutetaan ykkösestä rannalle jääneet muutokset koskien jätehuolto- ja siirtoasiakirjarekistereitä. Nro kolmosessa toimeenpannaan SUP-direktiivin eli tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutusten vähentämistä koskevan direktiivin loput vaatimukset mm. muovituotteita koskevasta tuottajavastuusta – merkintävaatimuksista ja kiellosta säädetään jo ykkösessä. 

Jätelain muutos kiristää erilliskeräysvaatimuksia ja lisää kuntien, jätteen haltijoiden ja pakkausjätteiden tuottajien velvoitteita. Kuntien on muun muassa järjestettävä kotitalouksien erilliskerättävien jätteiden keräys ja tuottajien korvattava kunnille tästä aiheutuvia kustannuksia. Pakkausten tuottajayhteisöjen tulee myös yhdistyä ”supertuottajayhteisöksi”.   Muutoksen aikaansaamiseen tarvitaan nyt kaikkia – niin toimijoita, viranomaisia kuin kansalaisia. Toivottavasti ohjauskeinot osoittautuvat riittäviksi. Jos eivät, jätelaki avataan taas. 

Komission kiertotalouden toimintaohjelma tuo mukanaan uusia lainsäädäntöaloitteita ja jätelaki avataan taas moneen kertaan. Aloitteiden myötä painopiste siirtyy materiaalien kierron alkupäähän. Jätelaki on sisältänyt jo pitkään jätteen synnyn ehkäisyn sekä tuotteisiin liittyviä vaatimuksia ja vastuita. Tätä näkökulmaa on syytä edelleen vahvistaa. Olisiko kohta aika vaihtaa lain nimeä?